Kirjahaku

Syrjäistä ja vuoristoista Warginmaata ei ole koskaan kyetty valloittamaan. Sen vaikeakulkuinen ja petoeläimiä kuhiseva maasto on jo vuosisatoja tarjonnut suojan susikansalle, joka elää karuissa olosuhteissa, mutta sovussa luonnon ja eläinten kanssa. Vuoristojen keskellä on kuitenkin luonnonvaroja, joita suuri Molcavarathian valtakunta havittelee. Molcavarathian kuningas antaa neuvonantajansa, Tietäjä Sadinan, käynnistää erikoisen suunnitelman Warginmaan valloittamiseksi. Tämä suunnitelma pysyy salassa tavalliselta kansalta, mutta susikansaan kuuluvat Vaeltajat saavat tietää siitä, ja eräs heistä käynnistääkin vastaiskun.Vastaiskua varten Vaeltaja Joenkel Susisielu tarvitsee tietynlaisia ihmisiä; toisten ihmisten silmissä hieman erikoisia, luonnon keskellä ja nelijalkaisten seurassa viihtyviä, herkkäaistisia ja luomakuntaa arvostavia olentoja - susisieluja. Jawael Xanderinpoika lähtee ystävänsä Eljanin kanssa Warginmaan Luolasusialueelle suorittamaan Joenkel Susisielun antamaa tehtävää. Tehtävänsä aikana Jawael joutuu kohtaamaan myös sisäisiä ristiriitoja; hän ei koe olevansa täysin sinut ruumiinsa kanssa, eikä myöskään uskalla tunnustaa, millä tavoin onkaan mieltynyt ystäväänsä Eljaniin.Luolasusialuetta hallitsee olento, joka palvelee Molcavarathian kuningasta, ja jonka joukot uhkaavat aiheuttaa tuhoa niin eläinten kuin ihmistenkin keskuudessa. Joenkelin lähettämät susisielut yrittävät karkottaa tämän olennon ennen kuin Molcavarathian sotajoukoille avautuu vapaa pääsy edetä susikansan elinalueelle. Luolasusialueella käydään taistelu, josta ei kuulla sen laajemmin idässä kuin lännessäkään; hiljainen sota, jonka ratkaisusta riippuu niin Warginmaan susikansan kohtalo kuin monien olentojen henkilökohtainen tulevaisuus. Warginmaassa käydyn salaperäisen taistelun jälkeen sen naapurivaltakunta, Cardusia eli Ohdakemaa, itsenäistyy Molcavarathiasta, ja tästä ajasta kertoo kaksitoistaosainen Ohdakemaa- sarja.ohdakemaa.blogspot.com

Warginmaan noidan tarina sijoittuu Ohdakemaa- kirjasarjan tapahtumien jälkeisiin vuosiin, ja siinä esiintyy kirjasarjan loppupuolelta tuttuja henkilöitä. Argillan valtakunnan itäosassa, Aragasin ruhtinaskunnassa, on totuttu suhtautumaan epäluuloisesti outoihin kulkijoihin; etenkin sellaisiin, jotka kuljettavat mukanaan sudennäköisiä nelijalkaisia. Kuningatar Rodwenan aikaan Warginmaan vastaisella rajalla syntynyt Eemil päätyy riistanvartijaksi Aragasin ruhtinaan läänityksille. Rajasoilla kulkiessaan hän tapaa Vaeltajan, joka muuttaa hänen yksinäisen elämänsä. Mutta löydetty onni ei ole ristiriidaton, eikä kaikilta osin pysyvä. Vuosia myöhemmin Aragasin linnankylään ilmaantuu epäsiististi pukeutunut muukalaisneito, joka herättää väen epäluulot, koska samaan aikaan kylän liepeillä kuljeskelee myös suden näköinen nelijalkainen. Ja epäluulot muuttuvat peloksi ja tuhovimmaksi, kun kyläläisiä joutuu pedon raatelemaksi, pari lasta katoaa omille teilleen, ja Aragasin ruhtinas Audric alkaa käyttäytyä omituisesti, aivan kuin olisi jotenkin lumottu. Kylän väki alkaa jäljittää tuota outoa neitoa, jonka pelätään noituneen ruhtinaan, koska tämä tavoittelee häntä jopa vaimokseen. Ruhtinas palkkaa Eemilin etsimään tuota susinoidaksi nimitettyä olentoa ennen kuin vihamielinen väki löytää tämän. Mutta neito ei ole aivan suojaton; hänellä on apunaan yksi jos toinenkin nelijalkainen, sekä luonteenlaatu, joka on omiaan riisumaan aseista epäluuloisenkin vastustajan. Ja kun Eemil joutuu tekemisiin tuon erikoisen olennon kanssa, hänen on luovuttava ennakko-oletuksistaan yksi toisensa jälkeen. Tarina kuvaakin ihmismielen tuhoisaa taipumusta pelätä sitä, mitä ei vielä tunne, ja sokeutua omiin oletuksiinsa, mutta samalla se on moniulotteinen rakkaustarina.

Johnny lost his brother and his left leg in a car crash. He tries to rehabilitate and continue his unfinished studies in a small town upper secondary school, even though the trauma still haunts his mind, and it is hard to manage with a prosthetic leg in daily life. A mental health nurse benevolently pushes Johnny forward in his life, but the introverted young man, who is prone to excessive reflection, sees an abyss of meaninglessness in front of him. Going forward would mean falling, but it is difficult for an outsider to understand that. When Johnny meets androgynous, genderqueer Ilya, the tension between the meaninglessness of life and intentional existence becomes provocatively glaring. Peculiar, norm questioning Ilya blasts the colours back into the black and grey world of Johnny. But some people feel that Ilya is somehow above the others, and that makes Johnny scared for his behalf. How does the seemingly civilized school community, or the rest of the world, see them? What is the position of a particularly sensitive, introverted, genderqueer, dissident, neurodivergent, or person having mental health problems or functional limitations in a world built on the terms of normative people? And if love is a vital medicine, who has the right to limit its sharing?