Kirjahaku

Paikkaansa hakevan lahjakkuuden kiihkeä taival kohti huippua Mauno Koivisto ajelehti nuorena miehenä työpaikasta toiseen. Sota pakotti hänet ryhtymään perheensä vastuunkantajaksi. Rauhan tultua 21-vuotias veteraani suuntasi opintielle ja poliittiseen taisteluun kommunismia vastaan SDP:n riveissä. Menestyvä työläisopiskelija otti kantaa kulttuurin, tieteen ja sosialismin kiistakysymyksiin. Terävä kynäilijä iski äärivasemmiston lisäksi oikeistoa. Hän päätyi kansakunnan tietoisuuteen satamajätkänä, joka väitteli tohtoriksi. Onnekkaasti Koivisto nousi Helsingin Työväen Säästöpankin johtajaksi ja SDP:n suunnannäyttäjäksi. Vankka tutkimus tarjoaa uutta tietoa ja tulkintaa Koiviston kasvun vuosista.

Nuoren Mauno Koiviston hurman vuodet.Mauno Koivisto iski itsensä suomalaisten tietoisuuteen 1960-luvulla - pysyvästi. Hän oli omapäinen vallankäyttäjä, joka eteni kuin salama. Aloitteellinen työväenpankin johtaja vaikutti 1960-luvun alussa lähiörakentamiseen. Suorapuheisena valtiovarainministerinä Koivisto kohosi Rafael Paasion hallituksen (1966-1968) vaikutusvaltaisimmaksi jäseneksi. Heti seuraavaksi Koivisto valittiin tasavallan presidentti Urho Kekkosen tuella Suomen Pankin pääjohtajaksi ja yllättäen pääministeriksi. Koiviston karisma vahvistui vallasta. Pääministerinä (1968-1970) hän hurmasi ja keräsi mainetta jopa ulkomailla. Kirja tarjoaa tuoreen tulkinnan Koivisto-ilmiöstä.

Miksi SAK vastusti arkipyhien palauttamista keskelle viikkoa 1980-luvulla? Millä tavoin SAK ja muut palkansaajajärjestöt ajautuivat erilinjoille työehtosopimuspolitiikassa vuonna 1986? Palkansaajakeskusjärjestö SAK:n historiasarjan neljäs osa nimeää 1980-luvun Suomen palkanansaitsijoiden tasavallaksi. Öljykriisin jälkimainingeissa 1970-luvun lopussa Suomen työttömyys oli vielä aiempaa korkeampi. Paniikkitunnelmia lisäsivät tietokoneet, automaatio ja robotit, jotka useiden asiantuntijoiden mukaan olivat viemässä useilta aloilta työpaikat. Suomen suurin palkansaajajärjestö vastasi uhkakuviin tuomalla yhteiskuntapolitiikan ytimeen palkkatyöläisten aseman ja elämänlaadun. SAK ajoi myös yritysdemokratiaa, palkansaajarahastoja, parempaa irtisanomissuojaa ja työajan lyhentämistä. Näistä aloitteista edistyivät irtisanomissuoja ja työajanlyhentäminen. Työmarkkinahistorian tutkija, dosentti Tapio Bergholm tarkastelee uudessa teoksessaan myös viime vuosikymmenien dramaattisia työmarkkinatapahtumia. Kirja on jatkoa Tulopolitiikan aika I -teokselle ja Sopimuksen aika I ja II -teoksille, joissa Bergholm tarkasteli SAK:n historiaa vuosina 1944-1977.