Kirjahaku

Teppo Paulaston runokokoelmaa luonnehtii ihmisten puheen rytmiä tavoitteleva, matalaksi tuunattu ääni. Runominä toikkaroi kulisseista näyttämölle, vetää tai on vetävinään maton altaan, ikään kuin olisi tullut sinne vahingossa. Runoja niille, jotka runoutta lukevat, ja niillekin, jotka eivät lue. Kohtaamisia ja lähtöjä, poistettuja kohtauksia ja samaistumista suurmiehiin.

Luen hiljaisen runoilijan kirjaa:miten äkkiä vanhaksi tullut mieskulkee suuren talon huoneitatäynnä kuolleen vaimon olemistaläsnä ja saavuttamattomissa.Kun joka esine ympärillä kantaamerkitystä eikä muisti hellitä.Ei mikään hellitä ennen viiniunta.Kai meistä jokainen toivoisisaavuttavansa korkeat, viileätylätasangot matkakumppanin kanssaja poistuvansa niin kuin kaksi voilöytää makuuhuoneesta yhtaikaa taivaanja kohdata taas kohta keittiössä.Mihin olen koskenut ei ole kestänyt.Ne toisenlaiset, lujat rakkaudet.Ne ovat titaania kuten äitini polvet,pitkän arjen tekoja enemmän kuinpuhetta, sietämistä myös: silloinkin,kun toinen on raskas ruuhi ihmiseksija keksii pukeutua beigeen ennen aikojaan.Sen aika ei ole milloinkaan.Teppo Paulasto (s. 1968) on tamperelainen kirjailija,siviiliammatiltaan mielenterveyshoitaja. Kuinka hevonen haudataan on hänen viides teoksensa. Aiemmin julkaistut kirjat ovat runo kokoelmaAjomies (ntamo 2012) ja romaanit Kolvi (Sanasato 2014), Vastapaavi (Kiuas 2016) ja Mesenaatti (Kiuas 2020).

Kolvi on kirja vaarallisesta rakkaudesta, levottomasta elämästä ja monimutkaisista ihmissuhteista. Teppo Paulaston esikoisromaanin tarina sijoittuu 1990-luvun vaihteen Helsingin yöelämään ja suljetun osaston arkeen. Kertoja Tero tapaa kauniin Miran. Nopeasti Tero huomaa Miran salaavan jotakin. Joka tapauksessa lumous on jo syntynyt. Paluuta ei ole. Teppo Paulasto (s. 1968) on tamperelainen kirjailija ja mielenterveyshoitaja. Hän on julkaissut aiemmin runokokoelman Ajomies (ntamo 2012).