Kansanrunous pitää sisällään suuria tunteita ja kokemuksia. Se kertoo myös kohtaamisista ja keskusteluista sekä ihanteista ja kuvitelmista. Tutkimuksen keskiössä on kaksi tapausta: perinteenkerääjä, kirjailija Samuli Paulaharju ja hänen pitkäaikainen yhteistyönsä vienalaisen Anni Lehtosen kanssa sekä ilomantsilainen runonlaulaja Mateli Kuivalatar ja hänen maineensa.At the core of the investigation are the circumstances around the actual work of collecting folk poetry and the images constructed of these archived texts. The main focus of the study is on the co-operation between Samuli Paulaharju, a Finnish writer and folklore collector, and Anni Lehtonen, a rune singer. The images associated with Ilomantsi are also explored. In sum, the aim of the study is not only to describe and analyse collecting situations but also to unpack the stratified interpretations of encounters between folklore collectors and singers.
Tuuli kuulosti maalla niin pehmeältä, kun se humisi läpi kuusenkerkkien,koivunlehtienja tonttujen partanaavojen.Pellolla käppäiliparivaljakko kapustarintojenja yhden talon vieressärökötti kasa metallipurkkien.Kaikki sulassa sovussa,niin kuin sammakonkutu,jota mä aina keväisinkävin hämmentämässä.Ihanaa oli elämämaalla tynnyrissä.
Rahan ajat aloittaa Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran uuden Rajansiirtäjä-sarjan. Kansanuskon rajansiirtäjät olivat olentoja, jotka öisin muuttelivat rajamerkkien paikkaa pitäen samalla levottomuutta herättävää meteliä yön pimeydessä. Uusia avauksia, tieteellistä uteliaisuutta ja kokeilumieltä edistämään tarkoitettu julkaisusarja sopii erinomaisesti taloutta uudella tavalla tarkasteleville kirjoituksille.Elämme aikaa, jossa raha läpäisee, määrittää ja mittauttaa lukemattomin tavoin sosiaalisia suhteita ja kulttuurisia muotoja. Raha “neutraalina tosiasiana” pyrkii piiloutumaan persoonattoman abstraktiutensa taakse, jolloin otteen siitä saa vain sen konkreettisissa käyttöyhteyksissä. Niinpä tässä Rahan ajat-teoksessa ei olekaan tavoitteena kirjoittaa rahan kulttuurihistoriaa tai kulttuurin rahahistoriaa yleensä, vaan tunnistaa ja keriä auki juonteita, joiden kautta raha kunakin hetkenä tekee itsensä ajanmukaiseksi.Rahan ajat koostuu neljästä kirjoituksesta, jotka käsittelevät rahaa sen paikallisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä konteksteissa. Kirjoituksissa tematisoituvat rahan puute ja liiallisuus, taloudenpidon eli ”raha-asioiden” sukupuolittuneet merkitykset sekä rahatalouden uudenlainen finansialisaatio. Rahan ajat ovat välähdyksennopeita, mutta tarvittaessa myös hitaita tai peräti paikoilleen pysähtyneitä. Kirjoittajat tulevat perinteen- ja kulttuurintutkimuksen tieteenaloilta.
Suomi on tuhansien järvien maa ja vesistöt ovat osa suomalaista sielunmaisemaa. Vesiin liittyvä perimätieto, sukupolvelta toiselle siirtyneet laulut, tarinat, uskomukset ja sanonnat ovat keskeinen osa Suomen kansallista kulttuuriperintöä.Kansanomaiset käsitykset luonnosta pohjautuvat osin käytännön kokemukseen. Sananparret ovat usein satoja vuosia vanhoja ja kulkeneet perimätietona sukupolvelta toiselle. Sananparsien selittäminen, ymmärtäminen ja uusi tulkitseminen tuovat perimätietoa eläväksi osaksi arkea ja lähentävät kansalaisia Suomen vesistöjen kulttuuriperinnön, luonnontieteiden ja vesiensuojelun maailmaan. Luonto ja sen alati vaihtuvat olosuhteet ja ilmiöt ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Vuosikierrolla ja siihen kuuluvilla sään ja ilmaston ilmiöillä on ollut suuri merkitys ihmisten elämään erityisesti aikana, jolloin ihmiset saivat elantonsa suoraan luonnosta tai maanviljelystä. Vuodenaika, ilmasto ja sää määrittelivät toukotöiden, sadonkorjuun, metsästyksen, kalastuksen sekä vesillä tai jäällä liikkumisen oikeat ajankohdat. Vuodenajat ja niihin laaditut ohjeet, askareet ja ennusteet ovat vahvasti esillä kansanperinteessä. Kirjan tekstit ja sananparret seuraavat vuodenaikojen vaihteluja ja veden yhteyttä niihin. Vesi vanhin voitehista liittyy ajankohtaiseen keskusteluun luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta, jotka vaikuttavat Suomen vesien ja vesiluonnon tilaan jo nyt. Taiteella ja musiikilla on kautta aikojen ollut tärkeä merkitys ihmisen luontosuhteen herättäjinä. Kirja auttaa lukijaa kiinnittymään historian jatkumoon sekä herättelee pohtimaan omaa yhteyttään sekä suhdettaan vesiin, ympäristöön ja siihen, minkälaisen maailman haluaa jättää tuleville sukupolville.Vesi vanhin voitehista -kirja on syntynyt Suomen vesistösäätiön koordinoiman ja Koneen säätiön rahoittaman Vesi vanhin voitehista - mitä ihmettä? -hankkeen tuloksena. Teos yhdistää vesiin liittyvää kansanperinnettä, luonnontieteitä ja perimätiedon inspiroimaa uutta sanoitusta ja kuvitusta. Luonnontieteiden emeritusprofessorit Timo Huttula, Lauri Arvola ja Matti Leppäranta ovat koonneet vesien perimätietoa kulttuurintutkija, dosentti Tiina Sepän avustuksella. Hankkeen kuvataiteilija Sebastian Lindberg ja artistit Yeboyah, Hassan Maikal ja Yrjänä ovat hankkeessa tutustuneet vesiin, vesiensuojeluun ja vesien perimätietoon ja ammentaneet niistä inspiraatiota teoksiinsa. Suomen vesistösäätiön ja kirjan kustantaneen John Nurmisen Säätiön yhteinen päämäärä on suojella ja parantaa Suomen vesiluonnon, sisävesien ja Itämeren tilaa, ja turvata rikkaan vesiluonnon säilyminen myös tulevaisuudessa.
