Kirjahaku

Timo Heinon retrospektiivinen näyttely avataan 13.9. Helsingin taidemuseossa. Osa kirjan teoksista on myös näyttelyssä. Timo Heino tunnetaan taiteilijana, joka ei kaihda mitään materiaaleja ja usein hänen teoksensa valtaavat koko tilan ja aina myös mielen. Hänelle raaka-aine ei ole materiaali, josta tehdään jotain, vaan materiaali, jolla on oma olemassaolo ja aineellinen historia.

Timo Heino oli vuosina 1970-1982 työnjohtajana hoitamassa kolmen ydinvoimalan ilmastointityöt. Tässä teoksessa hän kertoo noista työvuosistaan puheenomaisilla tarinoilla, ja on höystänyt juttujaan Olavi Juutilaisen piirroksilla Olkiluodon tapahtumista. Juutilaisen piirrokset on aiemmin julkaistu omana Olkiluoto-teoksenaan.Timo Heinon muistelmajutut eivät selosta varsinaista tekniikkaa. Ne ovat juttuja sattumuksista ja tapahtumista ja ihmisistä ydinvoimalatyömailta - osin hupaisan riemukkaita, osin myös vakavampia ihmiskohtaloita jättimäisten työmaiden keskeltä.

Timo Heino tutkii kuvataiteen tohtorin opinnäytteessään Aineen olemuksesta materian muuntumiin aineellisuuden merkityksiä ja merkitysten aineellisuutta. Lähtökohtina ovat mielemme ruumiillisuus sekä minuutemme muotoutuminen jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa muiden elollisten olentojen ja elinpiirimme kanssa. Opinnäytteen keskiössä ovat teosprosessit, joissa aineiden symboliikka sekä niihin liittyvät uskomukset, käsitykset ja käsitteet kytkeytyvät aineiden käsinkosketeltavaan konkreettisuuteen ja jatkuvaan muutokseen moninaisten yhdistelmien osina.Heinon opinnäytteeseen sisältyy kuusi teosta: Parrakas neitsyt (2006), Koivuniemen herra (2007), Miehenpuolikas (2008), Kietoutumia (2008-2009), Addiktio (2011) ja Sylkäisty avaruus (2013). Teokset on valmistettu kollaaseina, veistoksina ja tilateoksina eri ainesosien muodostamista koosteista ja esineyhdistelmistä. Kokemuksellisten, visuaalisten ja myyttisten tasojen ohella Heino on kiinnostunut teoksiin liittämiensä ainesten yhteiskunnallisuudesta ja poliittisuudesta. Hänen näkökulmaansa luonnehtii jatkuva lähentymisen ja loitontumisen liike. Se on vaihtoehto binäärilogiikalle, jossa taiteellisen työskentelyn oletettu subjektiivisuus ja tieteellisen tutkimuksen oletettu objektiivisuus koetaan toistensa vastakohdiksi.Opinnäytteensä kirjallisessa osiossa Heino käsittelee teosten valmistamisen myötä hahmottamiaan inhimillisen ja ei-inhimillisen kietoutumia. Hän soveltaa muun muassa Mary Douglasin antropologista ajattelua, Karl Marxin ympäristöfilosofiaa ja Bruno Latourin hybridin käsitettä. Heino nostaa länsimaisen kulutuskeskeisen elämänmuodon taustalta esiin paradoksin, jossa välineellinen ja esineellistävä hyötyajattelu yhdistyy aineellisuutta väheksyvään idealismiin. Opinnäyte luo uutta aineellista symboliikkaa tiedostamalla materiaalisen maailman jatkuvan ainestenvaihdannan ja tekemällä näkyväksi torjuttuja prosesseja. Heinon teoksissa pysymättömyys punoutuu kiinteästi muistin aineellisuuteen, esineiden aineelliseen muistiin sekä olemassaolomme haurauteen, hajoavuuteen ja katoavuuteen.