Kirjahaku

Pakko päästä! Tahvo Partasen matka Amerikkaan 1910-1922 -kirja kertoo 19-vuotiaan antrealaisnuorukaisen Tahvo Partasen (1890-1936) Amerikanmatkasta vuosina 1910-1922.Tahvo lähti maailmalle Suomen suuriruhtinaskunnasta ja palasi Suomen tasavaltaan, välissä käytiin maailmansota, jonka takia Tahvon oli astuttava Yhdysvaltain armeijan palvelukseen ja koettava espanjantauti. Tahvon matkasta tiedetyt tosiasiat ja historialliset faktat on kytketty toisiinsa fiktion avulla. Lopputuloksena on mukaansatempaava tarina, joka kertoo suomalaissiirtolaisten arjesta ja juhlasta siellä rapakon takana.

800-luvulle sijoittuva tarina kertoo Mantereenlinnan päällikön Partan pojan Janakan tarinan. Fiktiivinen tarina on kiedottu muinaislöytöihin perustuviin faktoihin ja muodostaa ajankuvan elämästä 800-luvun Kanta-Hämeessä Mantereenlinnan, Hakovuoren ja Hakoisten linnavuoren maisemissa.

Maximillian Neuscheller rakennutti vuosisadan vaihteessa perheelleen maaseutuasunnon Viipurin länsipuolelle. Suur-Merijoen kartanoksi kutsutun rakennuksen suunnitteli ansioitunut arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarinen ja lopputulosta voisi kutsua Suomen kaikkien aikojen rakennukseksi. Bolshevikit murhasivat Neuschellerin vuonna 1919 ja perhe möi kartanon Suomen valtiolle vuonna 1926.Suomi rakensi kartanon maille lentokentän, joka valmistui vuonna 1929. Kentälle sijoitettiin aluksi erillinen maalentolaivue, josta tuli vuonna 1933 Lentoasema 5 ja vuonna 1934 Lentolaivue 12.Timo Partasen historiallinen romaani kertoo Viipurista, Suur-Merijoen kartanosta, työstä ja rakkaudesta sekä Lentolaivue 12:n toiminnasta rauhan ja sodan aikana aina Konnunsuolle siirtymiseen saakka vuoden 1939 lopussa.

Viipurin linnan vallien purkaminen vuosina 1861-1866 vaikutti suuresti Viipurin kaupungin kehitykseen: Wiipurista tuli Viipuri. Vuosiin 1850-1870 sijoittuva historiallinen romaani kertoo Viipurista ja sen elämästä kauppiaan pojan ja arkkitehtiopiskelija Matti Olavinpoika Hännisen näkökulmasta. Fiktiivinen hahmo vie lukijansa läpi Viipurin historian tositapahtumien ja käy välillä Helsingissäkin.Kirjan kirjoittaja Timo Partanen on kirjoittanut aiemmin kolme historiallista romaania: Pakko päästä! Tahvo Partasen matka Amerikkaan 1910-1922, Janakan kronikka - Vanaja vuonna 800 jaa. ja Lentäjät ja linnaherrat. Lentolaivue 12 Suur-Merijoen kentällä syksyllä 1939.

Vastaitsenäistyneen Suomen ilmavoimat lähti todella lentoon sisällissodan jälkimainingeissa kesällä 1918. Saksan ja Venäjän rauha Brest-Litovskissa mahdollisti Saksan merkittävän avun Suomelle sisällissodan päättämisessä, samoin kuin tuen puolustusvoimien ja ilmavoimien kehittämisessä.Ilmavoimien saksalainen komentaja kapteeni Seber lensi luutnantti Mikkolan kanssa Sortavalaan kesäkuun lopussa 1918 perustamaan lentotukikohtaa Venäjän uhkaa vastaan. Käynnissä ollut Venäjän sisällissota, brittien sotilaallinen aktiviteetti Vienassa, Aunuksessa sekä myöhemmin myös Suomenlahdella, sekä suomalaisten into veljeskansojen vapauttamiseen muodostavat ne raamit, missä kirjan tapahtumat etenevät.Ilma-aseen käyttö heimosodissa ja muissa alueen konflikteissa oli yllättävän vähäistä. Kaikilla ensimmäisen maailmansodan osapuolilla oli kuitenkin merkittävä ilma-ase käytössään ja konekalusto oli kehittynyt ja eriytynyt hyvin pitkälle sotilaallisen lentotoiminnan ensiaskelista. Oikeastaan vain britit käyttivät tuolloin ilma-asetta systemaattisesti.Kirjan kirjoittaja Timo Partanen on kirjoittanut aiemmin neljä historiallista romaania: Pakko päästä! Tahvo Partasen matka Amerikkaan 1910-1922, Janakan kronikka - Vanaja vuonna 800 jaa., Lentäjät ja linnaherrat. Lentolaivue 12 Suur-Merijoen kentällä syksyllä 1939 ja Kun Wiipurista tuli Viipuri - Matti Olavinpojan tarina Wiipurin muurien purkamisen aikaan.

Teininä aikuisuuteen kuvaa Kauko Partasen päiväkirjojen kautta 15-vuotiaan nuorukaisen aikuistumista ja vastuunottoa elämässä. Kaukon isä oli kuollut Kaukon ollessa seitsenvuotias, jolloin Antrean taloon oli tullut vuokraviljelijä, mutta osa isännän vastuista oli perinteiden mukaan langennut Kaukon harteille jo silloin. Vuoden 1944 evakkomatka kesäkuusta syyskuuhun on päiväkirjassa kuvattu tarkkaan, samoin kuin asettuminen Kuoreveden Halliin ja työskentely Karhumäen lentokonetehtaassa lentokoneiden siipien korjaustöiden parissa. Päivät täyttyivät työnteon ohella kotiaskareista, harrastustoiminnasta ja opiskelusta. Asettuminen Harvialaan kesällä 1947, talon rakennukseen tarvittavan puumateriaalin kaataminen, tukkien sahaus laudoiksi sekä muun rakennusmateriaalin hankinta ja kaiken tämän organisointi jäi Kaukon vastuulle ja takasi varhaisen aikuistumisen.