Kirjahaku

En hund som heter katt är en berättelse om en annorlunda vänskap mellan två ensamma individer. Den handlar om att acceptera olikheter, att se människor utan fördomar och vikten av att se bortom ytan. Den humoristiska och bitterljuva boken visar livet i alla dess former. Även de av oss som har det allra svårast kan uppleva glädje och lycka. Tomi Kontio är en ansedd finländsk poet, och denna bok är också högst poetisk i sin bild av utanförskap bland människor och djur. År 2016 nominerades boken till Nordiska rådets barn- och ungdomslitteraturpris och till IBBY:s hederslista för illustrationen av Elina Warsta.

Kuviot tähdistä, kengät maailmasta kokoaa vihdoinkin samaan niteeseen Kontion kahdenkymmenen vuoden mittaisen uran aikana julkaistut runot alkaen palkitusta debyyttikokoelmasta Tanssisalitaivaan alla ja päättyen viimeisimpään, vuonna 2011 julkaistuun kokoelmaan Ilman nimeä olisit valoa. Mukana on myös Kontion riemastuttavia nuortenrunoja, jotka on aiemmin julkaistu teoksessa Runo vieköön (toim. Kari Levola, Tammi 2009) ja teoksessa Lauri Lyyra: Lyyran harhautukset (WSOYpro, 2011). Näiden runojen saaminen samaan niteeseen on merkkitapaus Tomi Kontion vannoutuneille faneille. Samalla se on portti Kontion tarkkanäköiseen, yhtä aikaa hauraaseen ja kovaan kielellä leikittelyn maailmaan kaikille niille, jotka eivät vielä ole sinne löytäneet. Kirja julkaistaan Teos-kustantamon 10-vuotisjuhlassa 22. tammikuuta 2014.

Saattaa, olla kulkee kuoleman ja rakkauden tyhjyyksissä, aukoissa ja kirjaimissa. Toisen ihmisen koskettamisesta ja rakastamisen yrityksistä ei ole pitkä matka menettämiseen ja poissaoloon. Poissaoleva on todempaa kuin asia tai ihminen, jota sanoin ja kosketuksin yrittää hahmottaa. On mahdotonta tavoittaa omaa tai toisen olemassaoloa, piirteitä ja tunteita, mutta samalla yritys on edellytys elämälle, jakamiselle.Runoissa haudataan ja katsotaan kuolevaa, jo kuollutta. Samalla painavuudella niissä nojataan rakastettuun, ihoon, lämpöön. Kirjaimien ja sanojen välit piirtävät kipeää tekeviä kuvia siitä, miten kieli ei tavoita sitä, mikä totta oli. Kontiolla on ylimaallinen kyky kirjoittaa elämämme suurimmista: rakkaudesta ja kuolemasta. Saattoväen hiljaisuudella ja kunnioituksella runot katsovat sinua, minua, meitä ja sanojamme. Niiden säkeet silittävät, kuiskaavat: ”Shh, älä pelkää. Me kuolemme kaikki, minusta jää tahra, joka pyyhitään, sinusta kuva, seinälle.”

Nomadina suurenmoisessa luonnossa Suomen neljäkymmentä kansallispuistoa ovat seikkailevan retkeilijän aarreaitta. Kun digiähky uhkaa ja asutuskeskusten hälinä käy sietämättömäksi, kannattaa pakata rinkka ja lähteä korpeen ja suunnata kulkunsa Suomen suurenmoiseen luontoon. Kansallispuistot eivät suinkaan ole pelkästään eräjormien valtakuntaa, vaan ne tarjoavat mahdollisuuden monenlaiseen aktiviteettiin kaikenkuntoisille ja -ikäisille ihmisille. Kajakkiretkeilyä Kolovedellä, kummituksia Syötteellä, paratiisielämää Koilliskairassa, taide-elämyksiä Hossassa, majakkabongailua Selkämerellä... Viehättävän Vuori-Kalajan lammen rantaan voi patikoida pientenkin lasten kanssa paistamaan tikkupullaa. Ja kun alkaa kuulla korvissaan kansallispuistojen kutsun, korpimaan rauhoittavan hyminän, voi pakata kankaisen mökkinsä rinkkaan ja suunnata kulkunsa Lemmenjoen erämaa-alueille, kerätä käyttövetensä kirkasvetisistä tunturipuroista, istua tunturipaljakalla ihailemassa sinertävän eri värejä ja tietöntä kairaa - kokea rauhaa, josta kaupungissa ei osannut edes uneksia. Kansallispuistojen kutsu valittiin Vuoden matkakirjaksi vuonna 2020 ja Vuoden luontokirjaksi 2021.

Koira nimeltään Kissa, Kissa nimeltään Koira sekä puliukko nimeltään Näätä ovat parhaita ystävyksiä. Heillä ei ole juurikaan omaisuutta, mutta heidän elämänsä täyttää ystävyys ja rakkaus, kaikkia ja kaikkea kohtaan.Rautatieasemalla Kissaa lähestyy pieni tyttö, joka huolestuu resuisesta joukkiosta ja kysyy Kissalta, eikö tällä ole kotia. Kun tyttö häviää ihmisvilinään, Kissan sydämen valtaa kaipaus. Vaikka hän nauttiikin vapaudesta ja vaeltelusta, ovat talvet ankaria ja jatkuva kulkeminen raskasta. Hän ymmärtää kaipaavansa kotia, kodin turvaa. Näädän mielestä heillä on kaikki hyvin, mutta Kissa ja Koira ovat eri mieltä. ”Ystävyys ei lämmitä palelevaa”, Koira naukaisee Näädälle.Tästä alkaa kolmikon vaellus kohti kotia. Löytävätkö he sen vai jäävätkö siltojen katveet ja kauppakeskusten tuulikaapit kulkijoiden kohtaloksi?

Koira nimeltään Kissa, kissa nimeltään Koira sekä puliukko nimeltään Näätä ovat parhaita ystävyksiä, jotka ovat löytäneet majapaikakseen hylätyn kontin. Kun heillä on sydän täynnä lämpöä kaikkia ja kaikkea kohtaan, ei heiltä miltään puutu. Jouluaattona he ihmettelevät Helsingin keskustassa, miten kiire ja hyörinä on tiessään. Ihmiset ovat menneet läheistensä luo. Yksinäiset ovat tänään kahta yksinäisempiä, mutta kolmikko on etuoikeutettu, kun heillä on toisensa.Kotiin päin palatessaan he ovat uteliaita näkemään, kuinka muut viettävät joulua. Eräs tyttö huomaa heidät ja otaksuu Näädän olevan joulupukki. ”No sovitaan, että minä olen sitten sellainen köyhän miehen joulupukki”, Näätä naurahtaa. Eihän hänellä ole poroakaan. Mutta arvaamatta kohtaamisesta kehkeytyy joulun ihme. Siinä maistuu se, mikä joulussa on tärkeintä, ja se voittaa jopa savusilakat.Tomi Kontio (s.1966) on Suomen tunnetuimpia nykyrunoilijoita. Hänen ja Elina Warstan Koira nimeltään Kissa (2015) oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi ja Koira nimeltään Kissa tapaa kissan (2019) Finlandia Junior -palkinnon saajaksi. Kontion lastenkirja Keväällä isä sai siivet voitti Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2000.Elina Warsta (s. 1979) on palkittu kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Hänelle myönnettiin Lastenkulttuurin valtionpalkinto vuonna 2016.

Nuutti ja hänen isänsä asuvat kahdestaan Kalliossa. Koti on siisti, ylimääräinen on siivottu pois. Disainin pitää olla yksinkertaista ja kaunista, skandinaavista, isä sanoo. Koulukaveri Selman äiti on sanonut, että Nuutin isä on hipsteri. Mutta mikä on hipsteri? Ehkä jokin lintu? Selman äiti on sanonut, että hipstereillä on pitkä parta, ne ajavat oudoilla polkupyörillä ja päässä niillä on kustoopipo. Kieltämättä se täsmää isään. Isä on myös hankkinut blenderin.Nuutti ja Selma päättävät ottaa asiasta selvää. He lintsaavat koulusta ja seuraavat Nuutin isää salaa töihin, kahvilaan nimeltä &Appi. He näkevät kevään merkkejä Töölönlahdella, pohtivat linnunlaulua ja jakavat yksinäisyyttään. Selman äiti on pakottamassa häntä yksin kesäleirille. Nuutti muistaa äitinsä vain vehreinä välähdyksinä.Isäni on hipsteri hykerryttää huumorillaan ja käy vaivihkaa syvälle tunteisiin. Se on kertomus yhteisestä menetyksestä, jolle isä ja poika alkavat löytää tavan puhua. Siinä piilee uusien ystävyyksien alku.

Tunturi on tausta, jota vasten elämän hetket erottuvat. Siellä vartalo osuu johonkin elottomaan ja kovaan, mutta uppoaa myös kurjenkanervaan ja niin syviin jokiin, ettei niiden yli voi kahlata. Vain niiden pintaa voi kuvata. Ja silloin käy mahdolliseksi koskea sitä, mikä on poissa.Kontion runot kantavat valtavaa painoa näennäisen keveästi. Ne käsittelevät suvereenilla ilmaisulla rakkautta ja eroa, kasvua ja kasvatusta, surua ja iloitsemista, mutta myös runoilijan työkaluja. Ne ovat puhdasta Lapin luontorunoutta: maisema herättää todistajansa taakan ja tarjoaa muotoja tämän muistoille. Samassa tuntuu jälleen, että on jotakin ikuista ja muinaista, jota vasten kaikella hetkelliselläkin on arvonsa.Tunturin luokse, rakkaan merkitsee Tomi Kontion 30-vuotista taiteilijauraa. Se on hänen kahdeksas runokokoelmansa.

Koira nimeltään Kissa lähtee Näädän ja Koira-nimisen kissan kanssa Saanatunturin kupeeseen pitämään seuraa uudelle ystävälleen, tytölle nimeltään Tiikeri. Alkukesän Lapin hehkuva loisto ja taukoamaton linnunlaulu lumoavat Vuosaaren satamaan tottuneet samoojat. Kirkkaana iltana nuotion äärellä kuukkeli kurluttaa heille avunpyynnön: tarunhohtoinen naali on palannut pesimään, mutta yksinäinen kettu väijyy pesän suulla. Voisiko lämmöllä ja rakkaudella neuvotella?

Näätä on hankkinut ikivanhan television. Se ei toimi, mutta iltaisin Koira, Kissa ja Näätä kuvittelevat siihen ohjelmia, ikuisesti jatkuvia saippuaoopperoita. Ulkona kevät on kuitenkin kauneimmillaan - on tehtävä... matka. Näätä pyytää Kissaa ja Koiraa saattajikseen. Hän neuvoo heitä, vannottaa ja lohduttaa: he eivät koskaan jää yksin. He ovat maailmassa vailla omistajaa, mutta heidät on leimattu ystävän rakkaudella. Ystävän, josta jää vain kaunis, mykkä muisto. Mutta kun katsoo pimeää ruutua, se alkaa elää.Tämä sylinlämmin kirja tarjoaa rohkeutta surra ja alkaa aina alusta, sanoja hiljaisuudelle ikään katsomatta. Se on rakastetun sarjan salainen päätösosa.

Av detta möte lär sig Katt att kärleken inte försvinner när de två sträcker ut en hand till en tredje vän. – Tomi Kontio är en ansedd finländsk poet, och denna bok är också högst poetisk i sin bild av vänskap bland människor och djur.

Entä jos itsenäisyys merkitsee yksinäisyyttä ja yksinäisyys surua? Entä jos oikeasta ystävästä tulee kodittomalle koti ja osattomalle osa, elämälle tarkoitus ja suunta? Koira nimeltään kissa kertoo orvosta ja sekarotuisesta koirarukasta, joka sai äidiltään elämänohjeen, että keneenkään ei pidä luottaa. Ja läksiäislahjaksi nimen Kissa. Koska kissat ovat itsenäisiä. Ja itsenäiset pärjäävät maailmassa. Tomi Kontion pakahduttavan kaunis tarina ja Elina Warstan yhtä aikaa lempeä ja pehmeän humoristinen kuvamaailma rakentavat sellaisen merkitysten vuoropuhelun, että tätä kirjaa ei voi lukea lumoutumatta. Eikä oppimatta kosolti ystävyyden merkityksestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Kirja on suunnattu 3-9-vuotiaille, mutta Kontion kekseliäs kieli luo tekstiin tasoja, joista isommatkin lapset ja myös aikuiset nauttivat. Mutta halusiko koira nimeltä Kissa olla itsenäinen? Hän lähti pohjoisesta etelään ja päätyi kaupunkiin nimeltä Helsinki. Hän kohtasi toisia koiria, puhdasrotuisia ja ylväitä. Ystävää hän ei kohdannut. Mutta eräänä aamuna hän löysi aaltopahvien alta takkupartaisen miehen. Mies ilmoitti nimekseen Näätä.