Kirjahaku

-Olen normaali keski-ikäinen mies ja voisi hyvinkin sanoa minun olevan myös keskiverto suomalainen mies.Tähän lainaukseen Tommi Aulasmaan novellista Venuksen ylikulku voi tiivistää myös hänen novelliensa päähenkilön kuvan. Periaatteessa. Mies aviopuolisona, isänä, poikana. Mies työssä. Mies etsintäkuulutettuna.-Vaimo oli tottunut vuosien varrella Henrikin outouksiin, mutta tämä oli kaiken huippu, tällaista hän ei ollut vielä nähnyt.Lainaus novellista Pakastettu joulu paljastaa lukijalle, että normaalin ja keskiverron miehen elämä on kaikkea muuta kuin arvattavaa.Tommi Aulasmaa saa lukijansa viihtymään niin kuin mukava seuramies, jolla on myös aina sanottavaa. Milloin hän saa nauramaan, liikuttumaan, pohtimaan, milloin taas yllättymään. Hän taitaa arkirealismin ulkopuolelle heittäytymisen ja hän käyttää tyylikeinona hyperbolaa, ts. voimakkaan liioittelevaa ilmaisua korostaakseen ja tehostaakseen novellinsa sanomaa.Aulasmaan ääni kuuluu lempeän humoristisena ja viisaana kokoelman jokaisessa tarinassa.

"Hän halusi loppuun asti pitää kiinni, sillä hän pelkäsi kadottavansa tavaroiden ja asunnon häviämisen myötä lopullisesti jotain myös itsestään"Lapsuus on lyhyt ja sen loppu vieläkin lyhyempi. Nuoruus sysää sen syrjään, tullen itse aikuisuuden hotkaisemaksi. Keski-ikäisenä haikeus ja muistot kääntävät katseen takaisin menneeseen, aikaan joka kulkee jollain tavalla aina mukana.Näistä aineksista rakentuu Lehmänpotkun koulu."Tommi Aulasmaa vie lukijan elämänmakuiselle nostalgiamatkalle lapsuutensa kotikaupunkiin"Tiina ÅhlgrensanataideopettajaVantaan sanataidekoulu

"Levitä kädet, anna mennä vaan. Just noin. Ajattele, että sä lähdet liikkeelle. Kaikki vanha jää taakse, sä irtaudut siitä täysin. Et mieti sitä, sitä ei ole enää. Oho, sehän lähti vauhdilla. Frisbeegolfin pelaamisesta on näköjään hyötyä.Taina! Mitä se oikein teit? Heititkö sä mun levyn ikkunasta?"Menneisyys, tässä ja nyt.Tiukan herpaantuvassa otteessa.Aulasmaan kertomuksissa on tarttumapintaa eri elämäntilanteissa oleville lukijoille. Hän käsittelee lempeän humoristisesti ja oivaltavasti niin arkipäivän ihmissuhdekuvioita kuin menneisyyden kipukohtia.Tiina ÅhlgrensanataideopettajaVantaan sanataidekoulu

- Anton, ota kuva Lasken katseeni. Tyrkyt t minulle kameraa p yd n yli ja hymyilet tuota vastustamatonta hymy , jota ilman sin et olisi sin . Se sulattaa j n ja on miljoona kertaa tehokkaampi kuin F hrin mutta sana. Kun tartun kameraan, f hrim inen perusilme on kadonnut kasvoiltasi. Toinen silm hakeutuu etsimelle. Olet kuin luotu kuvattavaksi, tykk t poseerata, eik sinua tarvitse houkutella muikuilla tai mill n juustoilla. Voisin katsella sinua ikuisesti. Tulet l helle, t yt t etsimen; kaikki muu karsiutuu ylim r isen ja turhana n k kent st ni. N en vain ja ainoastaan sinut. Sormeni hakeutuu laukaisimelle. Viile metallipinta joustaa hieman alasp in, mutta en kuitenkaan paina sit pohjaan, sill haluan pitkitt nautintoani. Olet niin kaunis ja luonnollinen. Haluan raamittaa sinut n k kentt ni koko p iv ksi ja katsella vain sinua. Keski-ik inen mies Anton Tavi t rm vanhaan valokuvaan, jossa nuoruuden rakkaudella on p ll n ensimm inen h nen itsens ostama paita - Leviksen farkkupaita. Anton haluaa yhteyden Kaarinaan ja paitansa takaisin. Alkaa etsint , jonka aikana Anton k y l pi menneisyytt n Kaarinan kanssa, kohtaa vastoink ymisi ja l yt monenlaisia asioita. Mutta onko Kaarina ja farkkupaita Antonin l yt mien asioiden joukossa? Kirjan teemoina on ihmissuhteet, menneisyys, kaipaus ja haaveilu.

Talvip iv nseisaus - 21.12. -Rakkaat kuulijat, saamme taas todistaa t t valottomuuden ja lyhyyden hienoa juhlaa. T ll Helsingiss kin p iv n pituus on vaivaiset 5 tuntia, 49 minuuttia ja 4 sekuntia Ei edes ty p iv mittaa. Mutta miten t m n kyy? Miten t t erikoista p iv juhlistetaan? Kurkkaa ikkunasta ulos - miss on rakettiloisto pime ll t htitaivaalla, korkkien poksahtelu, kansallinen liputusp iv , palkallinen vapaap iv ? Ei tietoakaan mist n tuollaisesta. Ehei. T m p iv j jalkoihin ja kun se sijoittuu jonnekin pikkujoulujen jatkojen ja joulun etkojen ep m r iseen v limaastoon, niin t t p iv voisikin hyvin tituleerata yhdeksi vuoden aliarvostetuimmaksi juhlap iv ksi. Mutta nyt siihen tulee muutos, ja me teemme sen yhdess . Onko tuo p iv vain yksi tavallinen kalenterip iv muiden p ivien joukossa vai onko tuossa vuoden lyhimm ss ja pimeimm ss p iv ss jotain erikoista? Onko se jonkin vanhan loppu vai jonkin uuden alku? Muuttaako tuo p iv jotakin, kun Anun n kem uni tuntuukin olevan jonkinlainen eti inen tulevasta? Tai kun Mikon selv kin selvemm t tulevaisuudensuunnitelmat romuttuvatkin kki t ysin? Tai kun kuolleen miehen lattialle muovaama Argentiinan kartta avaa Caron silm t? Tai kun Ernon vuosia kerrytt m viha tulee vihdoin tiens p h n? Voiko mik n pysy t m n j lkeen ennallaan vai muuttuuko kaikki t ysin? Mit tapahtuukaan, kun kalenterilehti k ntyy.