Kirjahaku

Temmesläinen Lauri Honka vietti parhaat nuoruusvuotensa sotahommissa. 18-vuotiaana suojeluskuntapoikana hän aloitti talvisodan Limingassa siltavartijana. Viisi vuotta myöhemmin vuoden 1944 marraskuussa hänet kotiutettiin 23-vuotiaana ilmavoimien luutnanttina ja kolmen sodan veteraanina.Lauri Honka teki jo talvisodan aikana muistiinpanoja ja vuoden 1942 alusta lähtien hän piti tarkkaa päiväkirjaa. Päiväkirjojen lisäksi hän kir-joitti sota-ajastaan myöhemmin erillisiä tarinoita, joita on tässä kirjassa liitetty päiväkirjojen lomaan aikajärjestyksessä. Mukana on myös pieni osa Laurin saamasta ja lähettämästä kenttäpostista. Lauri Honka voitti tällä aineistolla Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Sota-arkiston järjestämän sotakirjeiden keruukilpailun vuonna 1994. Nyt materiaali on julkaistu, ja Lauri Hongan muistiinpanoista syntyi yhtenäinen nuoren miehen kertomus viime sotiemme ajalta. Päiväkirjojen tekstiä on tarkennettu ja kommentoitu alaviitteillä. Kirjassa on myös erillisiä katsauksia sotatilanteen etenemisestä, jotta Lauri Hongan sotavaellus olisi helpompi sijoittaa suurempaan viitekehykseen. Kirjassa on runsas henkilökohtainen kuvitus."Tarinat alkavat itsestäkin tuntua uskomattomilta. Etenkin noilla lentävillä ruumisarkuilla lentäminen oli melkoinen kokemus. Pääasia oli, että annetut tehtävät täytettiin niin hyvin kuin kulloinkin voitiin, ja vakaviakaan vaiheita ei väistetty. Ilo otettiin irti silloin, kun se oli saatavissa. Olimme silloin nuoria ja elimme nuorten lailla aina, kun siihen oli mahdollisuuksia. Tämän muistakoon jokainen, joka näitä muisteluksiani lukee. Ikäpolvemme nuoruuteen kuului SOTA. Elämä sotareissullani oli ajoittain värikästä ja ainakin vaihtelevaa."

Ison Kuopusjärven LASANENElämää erämaakylässäTämä kirja kertoo pudasjärveläisen Lasasen tilan vaiheista ja Lasasen suvusta. Keskeisiä henkilöitä ovat Juho Juhonpoika eli Äijä ja Kaisa Jaakontytär Lasanen. He asuivat Isolla Kuopusjärvellä vuosisadan vaihteessa yli sata vuotta sitten. Heillä oli suuri perhe, ja jälkeläisiä on nykyään yli tuhat henkilöä. 1800-luvun erämaatalossa asuttiin ja tultiin toimeen vaihtelevalla menestyksellä. Elämisen ehdot ja elinolot olivat täysin erilaiset kuin nykyään.Tämä Kirja kertoo myös Pudasjärven kunnan historiasta, elinkeinoista ja kehityksestä. Katsaus entisajan asioihin kertoo lukijoille vuosisataisista olosuhteista ja työtavoista sekä elämisestä ankaran luonnon ehdoilla.Tämä kirja on talo- ja sukukirja, jossa kuvataan myös Lasasen tilan ja suvun myöhempiä vaiheita. Lasasen suku on tavallistakin tavallisempaa, värikästä pohjoispohjalaista Koillismaan kansaa. Selkoslaisia, sanoisi Kalle Päätalo.

Kalle Honka toimi Lapissa nimismiehenä useilla paikkakunnilla. Hänet muistetaan laajasti Nimis-Kallena. Hänestä on säilynyt paljon juttuja, ja ne ovat usein sellaisia totuuteen perustuvia ja hieman liioiteltuja tarinoita. Lukija voi vapaasti miettiä, mitkä ovat totta ja mitkä sinne päin.Talvisodan ja välirauhan aikana Kalle Honka hoiti nimismiehen pestiä Ranualla, Inarissa ja Petsamossa. Jatkosodassa hän toimi Itä-Karjalan sotilashallinnon Vienan piirissä Oulangan ja Kiestingin alue-esikuntien päällikkönä. Sotareissulla Kalle tapasi myös tulevan vaimonsa Sirkka Vaaran. Sodan jälkeen Hongat muuttivat Inariin.Kallella ja Sirkalla oli valtava määrä hyviä ystäviä, kotimaisia ja ulkomaalaisia. Kirjassa on myös heistä hauskoja tarinoita ja sattumuksia, sillä monen muunkin elämä oli värikästä ja kertomisen arvoista. Oman perheen villit tapahtumat seuraavat mukana koko kirjan ajan.Kalle oli jämerä vallesmanni, muttei mikään tiukkapipo. Hän oli jonkinlainen poikaviikari positiivisessa mielessä elämänsä loppuun saakka. Kalle oli hyvän ruuan ja juoman ystävä. Näkäräinenkin maistui, ja silloin Kalle oli hauskaa juttuseuraa. Laulu irtosi herkästi sopivassa seurassa.