Kirjahaku

Vaihdevuodet ovat luonnollinen osa naisen elämääNaisen elämä 45-65-vuotiaana on hormonitoiminnan muutosten aikaa. Se on elämänvaihe, jossa lasten saantiin tarkoitettu keho muuttaa toimintaansa perusteellisesti. Näinä vuosina nainen saattaa kokea hiustenlähtöä, kuumia aaltoja ja unettomuutta. Hänellä saattaa olla keskittymisvaikeuksia, virtsatietulehduksia, sydämentykytyksiä ja vielä finnejäkin. Häntä ehkä itkettää, kiukuttaa ja jatkuvasti väsyttää - ja limakalvotkin ovat kuivat eikä seksi kiinnosta.Kaikki naiset eivät oireile, eivätkä kaikkien oireet ole vaikeita, mutta osalla naisista oireet heikentävät elämänlaatua, jopa tuntuvasti. Vaihdevuosien ajasta ei kuitenkaan ole pakko kärsiä. On paljonkin, mitä nainen voi itse tehdä hormonaalisen tasapainonsa eteen.Tässä kirjassa annetaan keinot oireiden vakavuuden arvioimiseen sekä työkalut niiden hoitamiseen. Valittavanasi on koko kirjo hormonikorvaushoidoista ja kirurgiasta homeopatiaan, ayurvedaan, kiinalaiseen parannustaitoon, eurooppalaiseen luontaisparannukseen sekä yrttiterapiaan.Vaihdevuodet ovat mahdollisuuksien aikaa: voit rohkeasti olla itsenäinen valinnoissasi - ja ennen kaikkea voit hyvällä omallatunnolla ottaa aikaa itseäsi ja omaa hyvinvointiasi varten. Jokaisella naisella on oikeus ja vapaus valita itselleen sopivimmat keinot tavoitella hormonitasapainoa. Ole itseäsi kohtaan lempeä ja valitse viisaasti!Varpu Tavi on filosofian maisteri, yksi Suomen luetuimpia terveystietokirjailijoita sekä Uuden Suomen blogisti.

Viisaat vanhat naiset puhuvat kaunistelematta siitä, miksi vanheneminen vituttaa ja miten suurta, yli 50-vuotiaiden naisten reserviä ei hyödynnetä työelämässä.Näiltä naisilta löytyy elämänkokemusta ja osaamista, mutta jo viisikymppisillä naisilla on vaikeuksia työllistyä. Yli 50-vuotiaita naisia onkin Suomessa kaikkiaan 1,2 miljoonaa ja eläkeiän nostaminen on tapetilla. Kannattaako tämä reservi hukata?Jos uskallat, lue miksi vanheneminen vituttaa kirjailija Anneli Kantoa tai miksi haaveileminen on ylimainostettua ylpeästi vanhan Aira Samulinin mielestä. Entä miksi terveystutkija Pauliina Aarvan mukaan tieteenteko on vanhana vapaampaa – tai minkä vuoksi yrittäjä Kaarina Jokinen ajattelee, että julkisen keskustelun happikato tyhmentää ihmisiä? Mikä on Vappu Taipaleen mielestä yleisesti hyväksytty naisvihan muoto?

Koska 60 on uusi 40, matkustin Kiinaan t ytt m n 60 vuotta ja miettim n, mik minusta tulee isona. Halusin l yt avaimet onnistuneeseen vanhenemiseen, mutta ennen kaikkea minun piti l yt avaimet omaan itseeni. Wudangshanilaisessa kungfu-akatemiassa minulla oli yllin kyllin aikaa meditoida, harjoitella viiden el imen qigongia, pohtia paitsi lapsuuden pelkoja, nuoruuden yksin isyytt ja hiljalleen parantuneita tunnehaavoja my s kiinalaista l ketiedett , l nsimaista l ketiedett , t ydent vi hoitoja, telomeerej , faskioita, voimaharjoittelua, ruokavalioita, ryppyisi kalkkunakauloja, hamsteripusseja, alzheimeria, Buddhan aivoja ja kiinalaisia kuolemattomia sek paljaita pyllyj ...

Mummolaakso on kortteli Joensuussa Pohjois-Karjalassa. Se on lintukoto, jossa asuvat ihmiset viel pit v t huolta toisistaan ja el v t parhaansa mukaan enimm kseen ihmisiksi. Vuohenputkinotkon em nt , el kkeell oleva kirjastonhoitaja Aino on Mummolaakson yrttinoita, parantajaksi el m n kutsuma terveyssalapoliisi, eti isten n kij ja kaappifilosofi. Ainon heimoon kuuluvat kasvit, el imet ja ihmiset. Ainon koira Hupi on salapoliisikoira, totuudenvingahtelija ja Ainon tontin vartija. Ainon l heisin yst v on viinaanmenev ja vinoviettinen Kepa, joka taas kerran potee syd nsuruja. Eik tarina kertoisi villist Karjalasta, jollei mukana el isi my s tuonpuoleisia kulkijoita. Ainon isomummo Jelena-buabo vahtii, ett Vuohenputkinotkon pit myspuuta lyylit n ja muitakin karjalaisia perinteit vaalitaan, ja ettei Aino sorru itsekkyyden ja tyhmyyden tielle. Loppukes n ja alkusyksyn p ivin Mummolaakson rauhaa j rkytt v t koirankakkoihin piilotetut lasinsirpaleet...

Mummolaakso on kortteli Joensuussa Pohjois-Karjalassa. Se on lintukoto, jossa asuvat ihmiset vielä pitävät huolta toisistaan ja elävät parhaansa mukaan enimmäkseen ihmisiksi. Vuohenputkinotkon emäntä, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja Aino on Mummolaakson yrttinoita, parantajaksi elämän kutsuma terveyssalapoliisi, etiäisten näkijä ja kaappifilosofi. Ainon heimoon kuuluvat kasvit, eläimet ja ihmiset. Ainon koira Hupi on salapoliisikoira, totuudenvingahtelija ja Ainon tontin vartija. Ainon läheisin ystävä on viinaanmenevä ja vinoviettinen Kepa, joka taas kerran potee sydänsuruja. Eikä tarina kertoisi villistä Karjalasta, jollei mukana eläisi myös tuonpuoleisia kulkijoita. Ainon isomummo Jelena-buabo vahtii, että Vuohenputkinotkon pitämyspuuta lyylitään ja muitakin karjalaisia perinteitä vaalitaan, ja ettei Aino sorru itsekkyyden ja tyhmyyden tielle. Loppukesän ja alkusyksyn päivinä Mummolaakson rauhaa järkyttävät koirankakkoihin piilotetut lasinsirpaleet...

Koska 60 on uusi 40, matkustin Kiinaan potemaan keski-iän kriisiäni kung fu -koulussa ja miettimään, kuka olen, miksi olen sellainen kuin olen, miksi poden juuri niitä vaivoja, joita poden sekä ennen kaikkea, miten ja millaisena ihmisenä haluan viettää loppuelämäni. Kysymykseni itselleni kuului: mikä minusta tulee isona. Jatkanko tunnesolmujeni, yliherkkyyteni ja isätraumani kanssa rämpimistä vai saanko ne solmut auki ennen kuolemaani? Olin tutkimusretkelläni sekä potilas että oman elämäni lääkäri. Aloitin seikkaluni kohti omaa itseäni tyhjästä tilasta. Hyppäsin normaaliarjestani kauas. Elin kungfuoppilaan säännöllistä ja kurinalaista elämää. Nukuin kivikovalla patjalla, harjoittelin qigongia ja meditoin seisoma-asennossa joka päivä kerran tai kaksi, tavallisesti 40-50 minuuttia kerrallaan. Kolmasti päivässä kiiruhdin riisi- ja keittokuppini sekä syömäpuikkojen kanssa ruokalaan syömään yksinkertaista, suolatonta ja hyvin kevyesti maustettua kiinalaista ruokaa. Harjoittelin vähintään viisi tuntia päivässä. Koin kulttuurikolareita ja absurdeja tilanteita - kuten iltana jolloin keskellä Kiinaa täydenkuun aikaan istuin koulun katolla katselemassa tähdenlentoa ja ryyppääviä kung fu -opiskelijoita.

Huolehdi muististasi aivofitnessin avulla! Kirja opettaa, miten voit säilyttää aivojesi toimintakyvyn sekä ennaltaehkäistä muistisairauksien syntymistä elämäntavoilla. Unohtuivatko avaimet? Kännykkä taas jossakin sohvatyynyjen alla? Työpöytä täynnä keltaisia muistilappuja - ja aivoissa tuuttaa: ”Haloo, onko ketään kotona?” Aivot viestittävät ylikuormituksesta. Aivohäly eli jatkuva tavoitettavuus ja aivoähky eli informaatiotulva ovat tehneet tihutöitään. Lääkkeettömillä aivojen hoitokeinoilla, aivofitnessillä, voi suojautua aivohälyltä ja aivoähkyltä sekä elää täyttä elämää pitkälle vanhuuteen. Tärkeä osa-alue aivofitnessiä on muistitoimintojen heikentymisen estäminen tai hidastaminen. Elämäntavoilla voidaan säilyttää terve ja kirkas aivotoiminta pitkälle vanhuuteen, ja siten ehkäistä muistisairauden syntyä. Ota vastuu aivoterveydestäsi! Kirja kertoo myös, miksi elämä ei pääty muistisairausdiagnoosiin. Aivan uusimman tutkimustiedon mukaan sairauden kehittymistä voi hidastaa ja mahdollisesti aivan alkuvaiheessa sairautta voi jopa parantaa elämäntavoilla. Varpu Tavi on yksi Suomen luetuimpia terveystieto- kirjailijoita. Hän on julkaissut muun muassa kirjat Vaihdevuodet luonnollisesti, Muistisairaan selviytymisopas (yhdessä Riitta Lahtosen kanssa) sekä Treenaa Fatiman kanssa (yhdessä Fatima Witickin kanssa).