Kirjahaku

Pienen maalaiskylän hirvimiesten syksyn viimeisessä jahdissa juuri hirven kaatanut metsästäjä ammuttiin jahtipaikalleen. Rikosylikonstaapeli Kontio ja rikoskonstaapeli Myllylä saivat komennuksen lähteä heti surmapaikalle. Melko nopeasti kävi ilmi, että tehtävästä tulisi vaikea. Monille hirviporukan miehille löytyi motiivi murhaksi katsottavaan tekoon.Jahtipäällikön mukana ollut paikallislehden toimittaja poimi vaistomaisesti maasta pienen paperiliuskan surmatun passipaikan takaa. Sen oli pudottanut ilmeinen murhaaja. Outo tutkintaympäristö ihmisineen vei rikostutkijat keskelle kiinnostavaa maalaiselämää.Kirjan rikosylikonstaapeli Kontiolla on elävä esikuva.Veli Salin on yksitoista kirjaa kirjoittanut sota-ja tietokirjailija ja Pohjois- Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin jäsen. Hän on kirjoittanut lehtiin kolumneja, mielipiteitä ja syntymä- ja asuinseutunsa paikallislehtiin lähihistoriaa. Viimeinen jahti on Salinin ensimmäinen dekkari.

Ylikersantti Tauno Krögerin partio sai heinäkuussa 1942 tehtävän noutaa erään toisen partion jalkansa loukannut radisti silloisen Äänislahden alueen, Kemin ja Sorokan välisen rautatien länsipuolelta. Tuolloin ei vielä tiedetty missä olosuhteissa radisti oli joutunut partiostaan eroon. Ennen tämän partion paluuta tukikohtaan sinne tuli kesken jäänyt radioviesti, josta kävi ilmi myös radistin sijainti.Tehtävästä tuli alun alkaen vaikea nopean lähdön ja lentokonekuljetuksen sattumanvaraisen laskeutumiskohteen vuoksi. Pahimpana uhkana olivat kuitenkin alueen vilkas vihollisosastojen, partioiden ja partisaanien liikkuminen. Viisi pelastuspartion miestä oli myös mukana kirjassani Näkymätön hiihtopartio.

Kesällä 1941 ilmoittautui kaksi nuorta vapaaehtoista erikoistehtäviin. Kumpikin oli vapautettu asevelvollisuuden suorittamisesta terveydellisistä syistä, mutta halusivat palvella maataan tehtävissä, joihin heillä oli edellytykset. Molemmat olivat ylioppilaita ja oikeustieteen opiskelijoita.Toinen heistä, Seppo Salo, sai tehtäväkseen koota ja viedä tamperelaisia työvelvollisia Uhtuan suunnan taistelualueille Vienan Karjalaan tekemään teitä ja siltoja linnoitus- ja rakennuspataljoonien avuksi. Siitä muodostuikin siviilityömiehille osittain taistelujen keskellä toimiva työmaa, joka oli täynnä yllätyksiä ja vaaroja. Salo jatkoi alueella huoltotehtävissä ja tulkkina.Myös Vienan Karjalaan komennuksen saanut Olli Hakala toimi Päämajan valvontaosaston Aunuksen Ryhmän alatoimiston etsivänä sotilasvirkamiehen virka-asemassa. Hänen tehtävänään oli aluksi kuunnella poliittisia mielipideilmaisuja sekä pääasiassa tarkkailla ja kuulustella sotilashallinnon valvontaan jääneen Akonlahden seudun asukkaita raportoiden salaisiksi luokiteltuja tietoja. Miesten kertomukset kuuluvat sodan unohdettuihin ja vaiettuihin aiheisiin. Lopuksi lyhyt katsaus niin sanotusta asekätkentäoperaatiosta paljastumisineen.

Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni on yksi maineikkaimmista suomalaisista sotasankareista. Monilla partioretkillä kunnostautunut luutnantti sai lokakuussa 1942 sai eversti Matti Aarniolta vaarallisen tehtävän. Törni kokosi käskyn mukaan ryhmän, joka tunkeutuisi vihollisen linjojen taakse yön pimeydessä.Nuorista talvisodan taistelijoista koostunut joukko meloi Voljärven yli, tiedusteli vihollisen ryhmittymät ja joutui verisiin taisteluihin puna-armeijan kanssa. Törnin partio suoritti kuitenkin tehtävän täydellisesti. Kun miehet palasivat luotisateessa mutta vahingoittumattomina jälleen takaisin omalle puolelleen, heillä oli arvokkaan materiaalin lisäksi mukanaan kaksi vankia.Vaarallinen tehtävä perustuu Lauri Törnin henkilökohtaisesti kirjoittamaan raporttiin, joka oli aikoinaan julistettu salaiseksi. Partion jännittävät vaiheet on dramatisoinut Veli Salin, joka on aikaisemmin kirjoittanut mm. teokset Näkymätön hiihtopartio sekä Pelastuspartio kohteeseen 9.3.3.

Legendaarinen Lauri Törni sai johdettavakseen sissikomppanian, osasto taisteli Suomesta loikanneen punaisen majurin Valter Vallin joukkoja vastaan.Vuoden 1942 lopussa ja seuraavan vuoden keväällä onnistui venäläisten desantti- ja partio-osastojen kulkea suomalaisten asemien läpi ja tehdä tuhoja niiden takana. Suomen sodanjohto huolestui ja päätti tehdä lopun vihollispartioiden toiminnasta. Tammikuun 6. päivänä 1943 1. divisioonan käskyllä määrättiin perustettavaksi kaksi sissikomppaniaa. Toiminta salattiin kutsumalla osastoja jääkärikomppanioiksi. Toisen sissikomppanian sai johdettavakseen vasta 23-vuotias, mutta jo legendaarinen Lauri Törni. Hän sai ryhmäänsä JR 56:n sissitoiminnassa olleet kovamaineiset miehet. Rankan koulutuksen ja perusteellisten harjoitusten jälkeen sissikomppaniat komennettiin pohjoiseen Ontajärven erämaihin.Osasto taisteli Suomesta loikanneen punaisen majurin Valter Vallin joukkoja vastaan. Veristen taistelujen jälkeen ylivoimaiset viholliset vetäytyivät suurin tappioin. Näissä taisteluissa Lauri Törni oli lähellä joutua kahden venäläissotilaan vangiksi, mutta raju kamppailu koitui lopulta yrittäjien kohtaloksi. Kovamaineiset sissit on dramatisoinut Veli Salin, joka on aikaisemmin kirjoittanut mm. teokset Lauri Törni - Vaarallinen tehtävä, Näkymätön hiihtopartio sekä Pelastuspartio kohteeseen 9.3.3.

Rikoskomisario Reijo Kontio ja rikoskonstaapeli Matti Myllylä joutuivat yllättäen selvittämään linja-autoaseman eteen ajaneen tilapäisen bussinkuljettajan outoa surmaa heti viimeisten matkustajien poistuttua autosta. Tapauksen matkahuollon ikkunasta nähneen kahden miehen huomioiman perusteella rikospoliisit aloittivat heti tutkinnan. Surma-aseen pikaisen löytymisen ja rautakaupan myyjän vihjeen johdosta tutkimukset kohdistuivat joihinkin paikkakunnan saunakerhon jäseniin. Rikospoliiseille avautui kuulusteltavien työn ulkopuolinen, yllättäväkin elämä.Kirjan henkilöiden nimillä ja yrityksillä, komisario Kontiota lukuun ottamatta, ei ole tietoista yhteyttä todellisuuteen.