Kirjahaku

Veli-Matti Huhta suuntaa esseissään katseen kiinnostaviin kulttuurihistoriallisiin yksityiskohtiin Suomessa ja vähän muuallakin. Hän ihastelee kirjallisia kuvauksia vuorista ja maan onkaloista, monipuolistaa kuvaa ”satusetä” Topeliuksesta selvittämällä tämän suhdetta kauhu-, jännitys- ja seikkailukirjallisuuteen ja vaikuttuu Sakari Pälsistä talonpoikaisen kuolemankulttuurin kuvaajana. Uudempiakin juonteita on mukana. Muistellessaan Lauantaitanssit-tv-ohjelmaa Huhta juontuu pohtimaan tanssin merkitystä suomalaisessa kulttuurissa sekä lopulta koko ihmiskunnan historiassa. Virsikirjasta kirjoittaessaan hän selvittää suhdettaan yhtenäiskulttuuriin: ”-- koen olevani yksilö nimenomaan kirkon, koulun ja Yleisradion ansiosta, en niistä huolimatta.”Kirjan nimi on puolestaan peräisin I. K. Inhan esseestä Soitanto kesäyölle, jonka Huhta kytkee Inhan ja kirjailija Aino Kallaksen väliseen yksipuoliseksi jääneeseen romanssiin:”Omituinen ilo valuu suoniini, lukemattomat lemmen piirteet ojanvarsilta, tienvierilta, lehdoista ja kukkanurmilta tervehtivat minua mennessani.”

Veli-Matti Huhta pohtii esseekokoelmassaan tuoreista näkökulmista teoksia, jotka ovat elokuvan maailmanhistoriassa merkittäviä, mutta eivät kuitenkaan puhkikaluttuja. Käsittelyssä ovat muun muassa Charles Chaplinin Taikinaa ja dynamiittia, Luchino Viscontin Rocco ja hänen veljensä, Jerzy Kawalerowiczin Nunna ja paholaiset sekä Matti Kassilan Elokuu. Kirjaan kuuluu myös yritys Chaplinin Kultakuumeen uskontoteoreettiseksi luennaksi. Huhta kytkee teokset osaksi aikansa historiaa ja yhteiskuntaa, mutta tuo ne samalla lähelle nykylukijaa ja -katsojaa.Veli-Matti Huhta (s. 1972) on kulttuurihistoriaan erikoistunut kirjallisuuskriitikko, vapaa toimittaja ja opettaja.

Veli-Matti Huhdan kiitetty esikoisesseekokoelma Rahat ja henki - kaksitoista kirjoitusta elokuvasta (2019) saa nopeasti odotettua jatkoa. Oivaltavan, oppineen analyysin kohteina ovat muun muassa Cecil B. DeMillen Huuto Volgalta (1926), Abel Gancen Napoléon (1927), Sam Taylorin Punainen myrsky (1928), Carl Theodor Dreyerin Vihan päivä (1943), Roland af Hällströmin Noita palaa elämään (1952), Timo Linnasalon Aikalainen (1984) ja Carlos Sauran Goya (1999). Huhta käsittelee myös muun muassa Olavi Paavolaista elokuvakriitikkona sekä Gustav Mahlerin musiikin käyttöä elokuvissa ja tekee merkintöjä runollisesta Chaplin-reseptiosta.Veli-Matti Huhta (s. 1972) on kulttuurihistoriaan erikoistunut kirjallisuuskriitikko, vapaa toimittaja ja opettaja.

Miten muoti demokratisoitui 1920-luvulla ja mitä Henry Parland siitä ajatteli?Miksi Gabriele D'Annunzio muistetaan julkkiksena mutta ei enää kirjailijana?Mikä tekee Karl Blossfeldtin sadan vuoden takaisista kasvivalokuvista edelleen puhuttelevaa taidetta?Millaisia merkityksiä ja historiaa liittyy Baskervillen koira -romaanin ja -elokuvan nummeen?Millainen on Sherlock Holmesin salaisuus?Millainen oli vuoden 1979 kevätsunnuntain tv-ohjelmisto Suomessa? Miten Kylppäkaverit-tv-sarja rinnastuu 40 vuotta aikaisempaan Elämänmeno 78 -kulttisarjaan?Muun muassa tällaisiin kysymyksiin johdattaa lukijansa Veli-Matti Huhdan esseekokoelma Seikkailu alkaa sumusta. Pohdinnat vievät kiehtoville kulttuurihistoriallisille poluille, joita vain harvat ovat aiemmin kulkeneet.Veli-Matti Huhta (s. 1972) on kulttuurihistoriaan erikoistunut kirjallisuuskriitikko, vapaa toimittaja ja opettaja. Häneltä on ilmestynyt aiemmin kolme kiitettyä elokuvaesseekokoelmaa: Rahat ja henki (2019), Historian häikäisevä laakso (2020) ja Aallot kuun rannassa (2021).

"Martiniquelaisessa hotellihuoneessa Bogart saa tarpeekseen."Uudessa kirjassaan Veli-Matti Huhta kirjoittaa elokuvien kohtauksista, jotka eivät jätä rauhaan.Teos lähestyy proosarunoa tiiviydessään.

Warren Williamin näyttelemä Caesar vetää liian pitkää silkkiviittaa perässään kuin kiskoisi sillä koko maailmaa. Hän kietoo viittansa tiukasti ympärilleen kuin sanoakseen: tämä on minun, maailma. Olen sen voittanut.Valtiaat-teoksen esseet katsovat elokuvaa historian vinosta peilistä ja samalla historiaa valkokankaan ihmeellistä taustaa vasten. Silmänurkassa välähtää jotain. Ehkä se on itse aika.