Kirjahaku

Sirak on Ruotsiin tullut maahanmuuttaja, jolla on yhteyksiä terroristiverkostoon. Hänellä on tiivis suhde varakkaseen ruotsalaisjuristiin, joka kuitenkin epäilee häntä pettämisestä. Sirak anoo apua Kirililtä, venäläiseltä palkkamurhaajalta. Sirak joutuu kuitenkin poliisin kynsiin, mutta pääsee omituista reittiä pitkin pakoon. Tarina seuraa Sirakin edesottamuksia, jolle antavat omat mausteensa Kirilin edesottamukset sekä poliisin toiminta.

Kirjassa kuvataan er n perheen kuviteltua kohtaloa Suomenmaassa. Kirja on symbolinen ja kuvaa itse asiassa Suomen poliittista j rjestelm . Perhe edustaa Suomen kansaa. Tarinassa olevat toimijat ovat poliittisia elementtej . Siten esimerkiksi poliisi ei todellisuudessa edusta poliisia, eik palokunta palokuntaa, vaan itse asiassa Suomessa vallalla olevia poliittisia jakolinjoja. Poliittiset realiteetit peilautuvat kirjan makaabereihin tapahtumiin ja tapahtumien taustalla on 1990 luvun keskivaihe.

Olemme usein kuulleet tarinoita siit , kuinka joku auttamalla jotain toista h d ss olijaa tai uhria on itse joutunut vaikeuksiin. N in k y t ss tarinassa, jossa t t asiaa liioitellaan ja paisutellaan niin, ett yhteiskunnalliset rakenteet leimaavat yksil n. Yksil puolustautuu kuin siili, luottaa omaisiinsa ja yst viins , jotka kuitenkin vain k ytt v t p henkil n ik v tilannetta hyv kseen. Tilanne eskaloituu murhen ytelm n, jonka j lkeen maailma vain jatkaa menoaan. Tarina ei ole reaalinen, mutta pienemm ss mittakaavassa sen toteutuminen on mahdollinen.

T m kirja on symbolinen. Se ei kuvaa mist se kertoo. Se kuvaa poliittista painetta, joka on toisaalla kuin Ven j ll . Kirjassa kuvattu Ven j ei ole Ven j , eiv tk ven l iset ole ven l isi . Kaikki on peilikuvaa, mutta uhkakuvat ovat todellisia. Ja koska ne ovat todellisia, ei voi puhua kuin n in. Kirja kertoo oikeastaan siit . Voi kysy n inkin. Kannattako ajatella jos toiset pyrkiv t tuottamaan ajatukset p h si ?

Naapurimaahamme on levinnyt terrorismi, ja tarina kertoo yhden solun toiminnasta Tukholmassa. Solun tarkoitus on iskeä johonkin arkaan kohteeseen, ja lopulta kohteeksi valikoituu Skansen. Toiminta kohtaa kuitenkin esteitä ja lopuksi soluverkostot päättävät turvautua kemialliseen iskuun. Asia ei tässäkään suju parhaalla mahdollisella tavalla ja toimintaa häiritsee myös mm. Ahvenanmaalta käsin organisoitu laiton elinsiirto. Tarinan lopuksi solu joutuu muuttamaan toimintaansa ja olinpaikkaansa kun Ruotsin salainen poliisi saa vihiä kemiallisen iskun toteutustavasta.

Kalevi Kalve on päättänyt ryhtyä joulupukiksi, koska rahantarve on kova. Pukkina esiintyessään hän kuitenkin joutuu ongelmiin, joita ei lainkaan odota. Ongelmia eivät suinkaan aiheuta lapset, vaan joulupukista pilaa tekevä nuorisojoukko. Kalve joutuu lisävaikeuksiin kun poliisi alkaa epäillä häntä rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt.

Hirvestys on alkanut Nyhtäjällä. Seitsemän hirvestäjän porukka yrittää saada ensimmäistä saalistaan. Mukana ryhmässä on noviisi, ja hirvestysryhmä on muutenkin pieni, ja pian toiminta alkaa saada odottamattomia piirteitä uuden tulokkaan vuoksi. Poliitikon suoja-asussa hän pyrkii toteuttamaan omaa ideologiaansa, jonka tavoitteena on demokraattisen järjestelmän tuhoaminen. Nyhtäjä muuttuu pian rikollisuuden temmellyskentäksi, johon liittyy terrorismia ja huumerikollisuutta.

Yön tullessa, ja kun hämärä laskeutuu, lepakot tulevat esiin. Ne lentävät sinne tänne illan hämärässä. Runojen ajatukset ovat niin kuin lepakot yössä. Ne liitävät ja risteilevät sielun pintoja pitkin, viiltävät sen pintoja, särkevät sen kauneuden. Maailman katto on tuska ja olemattomuus on sen merkitys. Tässä elää ihminen yksinäisyydessä, joka ei ymmärrä syntymäänsä, ei käsitä miksi elää ja miksi palata elämän päätteeksi kuoleman tuntemattomaan tilaan. Hän etsii sisäisyydestään merkitystä, hakee lähimmäisen turvasta selitystä, mutta ei löydä mitään. Askeleet ovat raskaat ja taival on synkkä ristiretki. Niin kuin maailmaa ei kukaan ymmärrä, ei kukaan ymmärrä ihmisen sisäisyyttä. Ulkoisen ja sisäisen välissä on ohut pinta, kuin saippuakuplan pinta. Kotvan lennettyään kupla puhkeaa, sielu kuolee. Metamorfoosi on tyhjyyttä. Sitä ei ole. Nykyhetki on ainoa hämärästi käsitettävä realiteetti, joka puristuu tulevan ja menneen väliin. Elämän ainoa johtolanka on kasvava tuska, tietoisuus kuolemasta, kaiken menettämisestä.