Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .
Kirjahaku
Etsi kirjoja tekijän nimen, kirjan nimen tai ISBN:n perusteella.
133 tulosta hakusanalla Eino Leino
Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .
Leino (1878-1926) regnes som en av Finlands betydeligste lyriker. Her presenteres han for første gang på norsk med en hovedstadsroman om livet og kjærligheten. Vi møter fire gamle venner og standhaftige ungkarer på en restaurant i Helsingfors. De velger denne siste anledningen til å bekjenne seg til kjærligheten, og forteller hver sin historie om den kvinnen de har elsket, men mistet, og som har forført deres fantasi siden.
Tuonelan joutsen/Sota valosta/Väinämöisen kosinta/Karjalan kuningas
Eino Leino
SKS Kirjat
1999
nidottu
Eino Leinon neljä Kalevala-aiheista näytelmää yhtenä niteenä.Eino Leinon Tuonelan joutsen ilmestyi 1898 mutta oli kirjoitettu pari vuotta aikaisemmin. Se on kansallisen symbolismimme nerokkaaksi sanottu avausteos, jonka yksilöllisen totuudenetsijän tematiikka saa pari vuotta myöhemmin Sota valosta -näytelmässä rinnalleen sortovuosiin liittyvää poliittista ja kulttuuripoliittista materiaalia, huolta siitä, että Suomen kansallinen nousu uhkaa taittua.1905 ilmestyneessä Väinämöisen kosinta "karkelokuvaelmassa" huoli on kääntynyt pessimismiksi: "kauneus ja onni jäävät saavuttamattomiksi unikuviksi", sanoo Pirjo Lyytikäinen johdannossaan. 1917 ilmestynyt Karjalan kuningas liittyy Helkavirsien 2. sarjaan ja on "sanonnan taiteena sen tasolla. Se on leinolainen mysteerio-näytelmä." (Lauri Viljanen) Mutta se on myös syntyajastaan kasvavaa poliittista teatteria.Kirjan esipuheen on kirjoittanut Pirjo Lyytikäinen.
Valikoima Eino Leinon rakastetuimpia runoja.Eino Leino (18781926) julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa yli sata vuotta sitten, mutta hänen runonsa elävät yhä vahvasti suomalaisessa mielenmaisemassa. Tuoksut vanamon ja varjot veen piirtää kattavan kuvan Leinon tuotannosta, ja valikoimasta löytyy runoja niin arkeen kuin juhlaankin.”Mä rakastin metsää ja maailmaa,nyt rakastan häntä mä vain,hän on minun metsäni ja maailmain,hän on minun ainoain.Minä rakastin yötä ja päivää myös,nyt rakastan häntä mä vain,hän, hämärän impeni ihmeellinen,niin vieno, mut väistyvä vain.Minä rakastin muita ja itseäin,nyt rakastan häntä mä vain,hän on mulle minä, hän on mulle muu,hän on minun armahain.”Eino Leino (6.7.1878-10.1.1926) oli suomalainen kirjailija, lehtimies ja kriitikko. Leinon laaja ja monipuolinen kirjallinen tuotanto sisältää mm. runoutta, romaaneja, näytelmiä ja suomennoksia.
Eino Leino (Armas Einar Leopold Lönnbohm, 1878-1926) oli suomalainen kirjailija, lehtimies ja kriitikko. Hänen tuotantonsa sisälsi runoutta, romaaneja, näytelmiä, esseitä ja lehtipakinoita sekä runo- ja muita suomennoksia kuten Danten Jumalainen näytelmä. Leino oli nuorsuomalainen radikaali, armoitettu boheemi ja samalla ylivertainen yksinäisyyden ja murheen laulaja. "Originellilla, hyväsydämisellä ja nerokkaalla boheemiluonteellaan hän hankki itselleen laajaa populariteettia ja poroporvarien halveksunnan; hän oli jumalien suosikki ja tuhlaajapoika. Kun tämä suuri lapsi oli kuollut, hänen elämäntyöstään jäi jäljelle ajaton runoilija - suomenkielisen Suomen merkittävin lyyrikko." (Elmer Diktonius)
Tuskin mikään Eino Leinon teos niin riitelee sen isiltäperityn käsityksen kanssa, jossa hän on ikiaikaista ”suomalaisuutta” ylistävä alkuvoimainen shamaani, kuin tämä maan itsenäisyyden aamussa, 1919, ilmestynyt runoelma. Paitsi että Leino arastelematta samastuu siirtomaaherraan, Kustaa Vaasan poikaan Juhanaan (Suomen herttua 1656-63 ja, Ruotsin kuninkaana, suuriruhtinas 1581-92), hän hakee runojensa muodon, metriikan ja sointukulut Kalevalan sijaan suuresta eurooppalaisesta perinteestä. Teoksen voi ajatella sijoittuvan Juhanan ja puolalaisen Catharina / Katariinan turkulaiseen renessanssihoviin, ja sen emotiaalisena taustana ja virikkeenä on Leinon kiistelty suhde virolaiseen kirjailijaan ja diplomaatinrouvaan Aino Kallakseen. Ja runon ruhtinas antaa ”suomalaisten” tietää, mitä hän heistä oikeasti ajattelee: ”Tää kekrikansa! Yhtä outo sille / on ilo, onni, kuin on ihmisyys, / (...) / He mitä tahtoo? Miks he elää? Mille? / Jäämeren tuuli heiltä tunteet hyys. / Ken koskaan hehku, sammu ei, on hyhmää, / ja siksi ikuista, kun on se - tyhmää!” - Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja on tarpeellinen runoilija ja maailmanlapsi Leinon pelastamiseksi moneltakin hänen ”perintönsä” vaalijalta. - Leevi Lehto
Eino Leino (1878-1926) kirjoitti kolme tarinaa viime vuosisadan alkupuolella - aikana, jota pidetään Leinon parhaimpana kautena: Mesikämmen (joulutarina vanhoille ja nuorille) v. 1914, Musti (eläintarina) v. 1916 sekä Ahven ja kultakalat (tarina syvyyksistä) v. 1918. Kaikki kolme teosta ovat kirjailijan oman elämän syvällisiä kuvauksia, eivätkä varsinaisia eläintarinoita. Leino seurasi tiiviisti aikaansa ja ajan taiteellisia virtauksia. Tuona uusromantiikan aikakautena kirjallisuudessa korostui tunteen ja mielikuvien rooli. Tästä syystä myös runous oli Leinolle tärkeä kanava, koska se antoi mielikuvien luomiseen eniten tilaa. Nietzschen mukaan viime vuosisadan alun modernismiin kuului vertauskuvallinen unenomainen esitystapa. Kaikki kolme Leinon teosta sisältävät unenomaisuutta, ajan häivyttämistä sekä vertauskuvallisuutta.Mesikämmen kertoo karhusta, joka päätyy sirkukseen temppuilemaan. Hän hyväksyy sen mukanaan tuoman elämäntavan, mutta ei pidä vankina olemisesta, vaan kaipaa vapautta. Viimein hänelle koittaa siihen mahdollisuus, ja hän taistelee itsensä vapaaksi palaten synnyinseudulleen. Mutta häntäpä ei otetakaan siellä vastaan, kuten hän oli olettanut. Teos kuvaa vertauskuvallisesti Leinon omaa taiteilijan kohtaloa, jossa hän on saavuttanut paljon, suurella hinnalla - mutta kadottanut samalla kaipaamansa vapauden. Ja vaikka hän pohtii elämän tarkoitusta, hän uskoo löytävänsä taas onnellisuuden ja vapauden, kunhan pääsee kotiin, jossa kukaan ei kysele kuka hän on, eikä vaadi häntä tilille elämänvaiheistaan. Mesikämmentä Leino itse piti yhtenä parhaimpana ja persoonallisimpana teoksenaan. Kannen valokuva: Ville Heikkinen/vastavalo.netÄänikirja sisältää kolme cd-levyä.
Eino Leino (1878-1926) kirjoitti kolme tarinaa viime vuosisadan alkupuolella - aikana, jota pidetään Leinon parhaimpana kautena: Mesikämmen (joulutarina vanhoille ja nuorille) v. 1914, Musti (eläintarina) v. 1916 sekä Ahven ja kultakalat (tarina syvyyksistä) v. 1918. Kaikki kolme teosta ovat kirjailijan oman elämän syvällisiä kuvauksia, eivätkä varsinaisia eläintarinoita. Leino seurasi tiiviisti aikaansa ja ajan taiteellisia virtauksia. Tuona uusromantiikan aikakautena kirjallisuudessa korostui tunteen ja mielikuvien rooli. Tästä syystä myös runous oli Leinolle tärkeä kanava, koska se antoi mielikuvien luomiseen eniten tilaa. Nietzschen mukaan viime vuosisadan alun modernismiin kuului vertauskuvallinen unenomainen esitystapa. Kaikki kolme Leinon teosta sisältävät unenomaisuutta, ajan häivyttämistä sekä vertauskuvallisuutta.Musti-tarinassa on viitteitä Leinon lapsuudesta. Mustin esikuvana on ollut hänen lapsuudenkotinsa Toveri-koira. Musti pääsee köyhästä torpasta hovin koiraksi, mutta joutuu lopulta kulkukoiraksi, joka silti tuntuu ymmärtävän hämmästyttävän paljon elämästä, jopa enemmän kuin ihmiset.Mustissa käsitellään elämän perusasioiden merkitystä - ja kaiken epävarmuutta - jopa siinä määrin, että pidetään mielikuvaa niin voimakkaana, että aletaan jo epäillä sitä, mikä on todellista. On epäselvää ollaanko elossa vai jo kuolleita. Aikaa ja paikkaa ei ole, on vain halu olla onnellinen ja päästä vapauteen, mutta saada toisaalta ihmisten hyväksyntää. Kannen valokuva: Janne Liuski/vastavalo.net
Eino Leino (1878-1926) kirjoitti kolme tarinaa viime vuosisadan alkupuolella - aikana, jota pidetään Leinon parhaimpana kautena: Mesikämmen (joulutarina vanhoille ja nuorille) v. 1914, Musti (eläintarina) v. 1916 sekä Ahven ja kultakalat (tarina syvyyksistä) v. 1918. Kaikki kolme teosta ovat kirjailijan oman elämän syvällisiä kuvauksia, eivätkä varsinaisia eläintarinoita. Leino seurasi tiiviisti aikaansa ja ajan taiteellisia virtauksia. Tuona uusromantiikan aikakautena kirjallisuudessa korostui tunteen ja mielikuvien rooli. Tästä syystä myös runous oli Leinolle tärkeä kanava, koska se antoi mielikuvien luomiseen eniten tilaa. Nietzschen mukaan viime vuosisadan alun modernismiin kuului vertauskuvallinen unenomainen esitystapa. Kaikki kolme Leinon teosta sisältävät unenomaisuutta, ajan häivyttämistä sekä vertauskuvallisuutta.Musti-tarinassa on viitteitä Leinon lapsuudesta. Mustin esikuvana on ollut hänen lapsuudenkotinsa Toveri-koira. Musti pääsee köyhästä torpasta hovin koiraksi, mutta joutuu lopulta kulkukoiraksi, joka silti tuntuu ymmärtävän hämmästyttävän paljon elämästä, jopa enemmän kuin ihmiset.Mustissa käsitellään elämän perusasioiden merkitystä - ja kaiken epävarmuutta - jopa siinä määrin, että pidetään mielikuvaa niin voimakkaana, että aletaan jo epäillä sitä, mikä on todellista. On epäselvää ollaanko elossa vai jo kuolleita. Aikaa ja paikkaa ei ole, on vain halu olla onnellinen ja päästä vapauteen, mutta saada toisaalta ihmisten hyväksyntää. Kannen valokuva: Janne Liuski/vastavalo.netÄänikirja sisältää yhden mp3-cd -levyn kotelossaan.
Eino Leino (1878-1926) kirjoitti kolme tarinaa viime vuosisadan alkupuolella - aikana, jota pidetään Leinon parhaimpana kautena: Mesikämmen (joulutarina vanhoille ja nuorille) v. 1914, Musti (eläintarina) v. 1916 sekä Ahven ja kultakalat (tarina syvyyksistä) v. 1918. Kaikki kolme teosta ovat kirjailijan oman elämän syvällisiä kuvauksia, eivätkä varsinaisia eläintarinoita. Leino seurasi tiiviisti aikaansa ja ajan taiteellisia virtauksia. Tuona uusromantiikan aikakautena kirjallisuudessa korostui tunteen ja mielikuvien rooli. Tästä syystä myös runous oli Leinolle tärkeä kanava, koska se antoi mielikuvien luomiseen eniten tilaa. Nietzschen mukaan viime vuosisadan alun modernismiin kuului vertauskuvallinen unenomainen esitystapa. Kaikki kolme Leinon teosta sisältävät unenomaisuutta, ajan häivyttämistä sekä vertauskuvallisuutta.Ahven ja kultakalat on kertomus kuvankauniista kuninkaan tyttärestä, joka on onkinut koko elämänsä kultakaloja, mutta kyllästyttyään siihen pyytää äidiltään lupaa saada lähteä onkimaan oikeita kaloja, ja tavata oikeita ihmisiä. Kuninkaan tytär on tavannut lammella onkiessaan kuvankauniin kuninkaan pojan, joka kuitenkin elää vain hänen mielikuvissaan, mutta on silti täyttä totta hänelle. Kuvankaunis kuninkaan tytär rakastaa sekä ihmistä mutta vielä enemmän syvyyksissä elävää kuvajaista - kuninkaan poikaa, joka puolestaan oli joutunut ahventen valtakuntaan, rakastettuaan vain itseään ja omia mielikuviaan. Tarinassa uidaan syvissä vesissä siinä, mikä on todellista ja mikä ei, ja se on tietyllä tavalla sadunomaista runollista symbolismia. Siinä vertaillaan sisäistä ja ulkoista todellisuutta. Sisäinen totuus paljastuu unen ja mielikuvien kautta. Vesi ja lampi on ilmeisesti ollut Leinolle alitajunnan vertauskuva myös runoudessa. Kannen valokuva: Mikko Suonio/vastavalo.net Äänikirja sisältää 3 cd-levyä kotelossaan.
Eino Leino (1878-1926) kirjoitti kolme tarinaa viime vuosisadan alkupuolella - aikana, jota pidetään Leinon parhaimpana kautena: Mesikämmen (joulutarina vanhoille ja nuorille) v. 1914, Musti (eläintarina) v. 1916 sekä Ahven ja kultakalat (tarina syvyyksistä) v. 1918. Kaikki kolme teosta ovat kirjailijan oman elämän syvällisiä kuvauksia, eivätkä varsinaisia eläintarinoita. Leino seurasi tiiviisti aikaansa ja ajan taiteellisia virtauksia. Tuona uusromantiikan aikakautena kirjallisuudessa korostui tunteen ja mielikuvien rooli. Tästä syystä myös runous oli Leinolle tärkeä kanava, koska se antoi mielikuvien luomiseen eniten tilaa. Nietzschen mukaan viime vuosisadan alun modernismiin kuului vertauskuvallinen unenomainen esitystapa. Kaikki kolme Leinon teosta sisältävät unenomaisuutta, ajan häivyttämistä sekä vertauskuvallisuutta.Ahven ja kultakalat on kertomus kuvankauniista kuninkaan tyttärestä, joka on onkinut koko elämänsä kultakaloja, mutta kyllästyttyään siihen pyytää äidiltään lupaa saada lähteä onkimaan oikeita kaloja, ja tavata oikeita ihmisiä. Kuninkaan tytär on tavannut lammella onkiessaan kuvankauniin kuninkaan pojan, joka kuitenkin elää vain hänen mielikuvissaan, mutta on silti täyttä totta hänelle. Kuvankaunis kuninkaan tytär rakastaa sekä ihmistä mutta vielä enemmän syvyyksissä elävää kuvajaista - kuninkaan poikaa, joka puolestaan oli joutunut ahventen valtakuntaan, rakastettuaan vain itseään ja omia mielikuviaan. Tarinassa uidaan syvissä vesissä siinä, mikä on todellista ja mikä ei, ja se on tietyllä tavalla sadunomaista runollista symbolismia. Siinä vertaillaan sisäistä ja ulkoista todellisuutta. Sisäinen totuus paljastuu unen ja mielikuvien kautta. Vesi ja lampi on ilmeisesti ollut Leinolle alitajunnan vertauskuva myös runoudessa. Kannen valokuva: Mikko Suonio/vastavalo.net Äänikirja sisältää yhden mp3-cd -levyn kotelossaan.
Hannu Huuska tulkitsee oman sovituksensa Mystillisestä trilogiasta Teoksen perimmäisenä pyrkimyksenä on selvittää totuus elämästä ja kuolemasta, ratkaista jumaluuden arvoitus. Keskeisenä on aina taide, luova työ, sen merkitys sekä taitelijakohtalon ja kutsumuksen täyttäminen. Leino päätyy eräänlaiseen panteistiseen jumaluuden hyväksymiseen ja ihmisen henkisen kasvun tähdentämiseen.
Hannu Huuska tulkistsee koskettavasti ja väkevästi Einon Leinon kuolemattomia runoja.Väinämöisen laulu, Hymyilevä Apollo,Legenda, Taiteemme, Jumalan Tammi,Jumalien keinu, Aleksis Kivi,Hiihtäjän hyräily, Hymni tulelle,Tulkaa kotiin, Nocturne
Hannu Huuska Eino Leino Helkavirsiä Hannu Huuska lausuu Helkavirsiä. Tumma, Kimmon kosto, Ylermi, Oterma ja Katerma, Pimeän peikko, Herramme Vapahtajamme, Auringon hyvästijättö Levy julkaistiin Suomen lausujain liiton 75 juhlavuoden kunniaksi jonka ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi Hannu Huuska kutsuttiin. Levy on trilogian kolmas osa josta aiemmin on ilmestynyt Alla kasvon kaikkivallan ja Hymyilevä Apollo.
Eino Leinon tunnetaan runoilijana, mutta Leino kirjoitti paljon ja monenlaista. Romaani Seikkailijatar (1913) on esimerkki Leinon kertomuksista, joissa hän käytti oman aikansa ajankohtaisia aiheita. Leino kirjoitti yhteiskunnasta, vallasta ja rahasta. Leino sai idean kirjaan uutisesta, joka kertoi naisesta, joka käytti miehiä hyväkseen. Seikkailijatar kertoo Zaidasta ja samalla rakkaudesta ja rikoksista. Kyse on yhteiskunnasta, jossa ihmiset eivät ole tasa-arvoisia. Tuija Takala on muokannut Seikkailijattarenselkokielelle. Kirjassa on myös esimerkkejä Leinon lyhyistä kertomuksista ja viisi Leinon runoa sekä niiden selkokieliset versiot. Lisäksi kirjassa on tietoa Eino Leinosta ja hänen tuotannostaan. Laatusanan selkokielisessä klassikkosarjassa on julkaistu myösAleksis KivenKullervo, Minna CanthinKolme novellia, Juhani AhonPapin rouva, J. L. RuneberginHanna ja Maria Jotunin Huojuva talo.
Eino Leinon Seikkailijatar (1913) on tekijälleen harvinainen eroottinen rikosromaani, jonka pääosassa on venäläinen ruhtinatar Zaida. Tämä on asioiden tilaan nopeasti kyllästyvä nuori nainen, joka ottaa aina uuden rakastajan päästyään edellisestä eroon. Hän ajautuu lopulta vaikeuksiin esivallan kanssa. Seikkailijatarta voi jopa pitää sarjamurhaajaromaanina, sen verran usein Zaida rakastajiaan päästää päiviltä. Teoksessa on myös hätkähdyttäviä viittauksia sadomasokismiin. Seikkailijatar on viimeksi julkaistu painettuna vuonna 1989 eikä sitä ole ollut saatavilla sähkö- tai äänikirjana. Teoksessa on mukana myös muutama Leinon rikosaiheinen novelli sekä Juri Nummelinin lyhyt esipuhe.
Nuori nainen on Eino Leinon tuotannossa harvinainen tarinakokoelma, joka rakentuu ystävysten ja kollegoiden illanistujaisten ympärille. Miehet kertovat naisseikkailuistaan, ja kertomuksista muodostuu kiehtova kuva 1900-luvun alun Helsingistä ja sen seurapiireistä. Tarinoilla Leino kommentoi aikansa vireänä kuohunutta keskustelua avioliitosta, perheestä, erotiikasta ja romanttisesta rakkaudesta.Nuorta naista ei ole julkaistu painettuna uudestaan lähes sataan vuoteen eikä sitä ole ollut saatavana sähkökirjana. Teoksessa on Juri Nummelinin esipuhe.
Tämä kokoelma kokoaa yhteen hajallaan maailmalla olleita Eino Leinon kotiseututekstejä. Tekstejä täydentävät kotiseutuun liittyvät runot, joista huomattava osa on julkaistu aiemmin. Monissa teksteissä on taustalla runollinen taianomaisuus, joka kuvasti Eino Leinon kotiseudun kokemista. Sitä kokemista, mistä hän ammensi runollista voimaansa koko elämänsä ajan.Kirjan kokoaja ja välitekstien kirjoittaja Esko Piippo on Kainuun Eino Leino-seuran ja Suomen kirjailijanimikkoseuran puheenjohtaja.
Eino Leino oli rannan lapsi ja innokas purjehtija, joka Hämeenlinnan kouluvuosinaan 1890-95 palasi keväällä kunnostamaan purjeveneensä ja purjehti innokkaasti Oulujärven aalloilla. Purjehduskokemukset ja ensimmäiset rakkauskokemukset Paltamon Antinlahdessa purkautuivat kauniiksi lyyrisiksi tunnelmiksi ja runoiksi, jotka siivittivät hänen runoilijataitojensa kehittymistä. Eino Leino Oulujärven runot on koottu ensimmäisen kerran omaksi kokoelmaksi. Kokoelma sisältää myös Kajaanin Linnanvirran (Linnoituksen ympäristö) runoja.