Hurja ja herkkä esikoisromaani hylätyiksi tulleista ja rakkaudettomuuden runtelemista Inkeri Suominen istuu parvekkeella, ja hänen vastasyntynyt vauvansa nukkuu päiväunia. Juuri tänään on sopiva päivä aloittaa, harmaa ja lokkien kirkunan kyllästämä. Tänään Inkeri avaa läppärin ja alkaa kirjoittaa. Hänen on päästävä kertomaan tarinansa sille, joka voisi auttaa löytämään Tilhin, hänen kadonneen pikkuveljensä. Tilhi tuli osaksi Suomisen perheen elämää heiveröisenä ja hauraana sijoituslapsena, vähän omituisena linnunpoikana, jolla oli oranssi irokeesi ja luiset siivet. Inkeri itse oli vasta 12-vuotias, mutta hän näki tarkasti, enemmän kuin aikuiset. Senkin, miten Tilhin silmät paloivat pelkoa. Tilhi on kertomus unohdetuiksi tulleista ihmisistä ja rikkinäisistä perheistä. Karoliina Niskasen esikoisromaanin kertojanäänessä voi kuulla kaikuja kirjailijan musiikki- ja teatteritaustasta. Vakavasta aiheesta huolimatta kerronnassa on kepeyttä ja rytmiä, jopa riehakkuutta. Niskasen sanat osuvat maaliin varmasti, täsmällisesti ja jälkensä jättäen.
