Mitä jos sisällä on rakkaus, joka ei koskaan pääse ulos?Meri Savosen lämminhenkisessä esikoisromaanissa Amandan kolme kesää neljääkymppiä lähestyvä nainen joutuu miettimään uudestaan unelmaansa omasta perheestä.Taas tuli riitaa. Jon lähti tapansa mukaan omille teilleen, ja Amanda itki koko yön, mutta tällä kertaa Jon ei tule takaisin. Amanda Aalto on jäänyt yksin, ja haave omasta lapsesta ja perheestä tuntuu kadonneen samasta ovesta kuin Jon.Anna-sisko ja ihanat työkaverit – aina oikeat sanat löytävä Iida, energiaa pursuileva Stella ja eläkeiän jo aika päiviä sitten ohittanut Frau Fehling – tuovat lohtua, mutta ikävä ei lähde. On pakko yrittää keskittyä johonkin muuhun.Onneksi Amandalla on toinenkin haave, jonka toteuttamiseksi hän pestautuu kesätöihin muuttofirmaan. Armoa anelevat lihakset ja parikymppisistä miehistä koostuva työtiimi ovat shokkihoitoa keholle ja mielelle. Ja vähitellen Amandan haaveisiin ujuttautuu myös hymy, joka sulattaa kovimmankin sydänjään.
Naapurustoon ilmestyy yön aikana postilaatikko. Eikä mikä tahansa kirjeloota, vaan Yksinäisten kirjeiden hotelli. Sen mukana Tammenterhopuidentielle tupsahtaa myös uusi naapuri. Velhon oloinen tuttavuus kasvattaa pihallaan nakkipensaita, maalaa sateenkaaria ja piileskelee kiireeltä.Sisarukset Uneksija ja Aalekaappi Huiskinhaiskin Höpsöheinä Ritarikuningas saavat selville, että erikoinen postilaatikko on rikki. He haluavat auttaa naapuriaan: Yksinäisten kirjeiden hotelli on saatava toimimaan! Mutta kirjelootan korjaamiseen eivät tepsikään aivan tavalliset konstit.Naapurimme Eskelmus on mielikuvituksellinen kertomus siitä, miten taianomaisena maailma voi näyttäytyä, jos muistaa katsella ympärilleen. Hurmaavasti kuvitettu kirja pulppuaa rikasta ja leikkisää kieltä.Kirjan takana ovat helsinkiläiset tekijät: Meri-Maaria Kivekäs on äidinkielen, teatterin ja luokanopettaja sekä laulaja-lauluntekijä, joka tunnetaan myös perhevaikuttaja Äijä-äitinä. Naapurimme Eskelmus on hänen esikoiskirjansa. Leea Simola on viestintäasiantuntija, lastenkirjailija ja kuvittaja, jonka kuvituskynästä pöllähtää toisinaan taikapölyä.
Korvatunturin tontut Tiitu ja Timi lentävät poroillaan pieneen rantakaupunkiin Hankoon, jossa talot ovat jäätelönvärisiä ja meren pinnalla kimaltelee timantteja. Perillä tonttulapset tutustuvat valtavaan huvilaan ja sen lukemattomiin salakäytäviin. Pian he huomaavat olevansa keskellä jännittävää seikkailua. Huvilan asukas kirjailija Aaro Attinen on kadonnut jäljettömiin! Kaiken lisäksi huvilaan tupsahtaa kutsumattomia vieraita.Tonttulasten on oltava nopeita kuin Hangon merituuli ja teräviä kuin salapoliisit selvittääkseen, miten vanha salakuljettajasuku ja tarina Haraldin aarteesta liittyvät kirjailijan katoamiseen.Kirja on tonttulapset-sarjan kolmas itsenäinen osa.
Metsämarjat-bändi eli eläinystävykset Ruusa, Rolle, Hertta ja Nalle valmistautuvat Peippometsän bändikilpailuun. Metsämarjojen lisäksi kilpailuun osallistuu hurjan suosittu bändi Ilvespojat, ja palkintona on kuuluisan rock-managerin Teppo Tikan järjestämä kiertue. Tällaisesta mahdollisuudesta Metsämarjat on aina haaveillut!Pian Ruusa, Rolle, Hertta ja Nalle kipuavat valtavalle lavalle valloittaakseen Peippometsän yleisön. He haluavat voittaa. Ystävyys kuitenkin yllättää, ja eläinystävykset joutuvat pohtimaan, millä keinoilla tähteyttä kannattaa tavoitella.Tämä on tarina unelmiin uskomisesta, rohkeudesta ja ystävyydestä.Meri Savosen aiempia lastenkirjoja ovat Tonttulapset ja seikkailujen joulu, Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat sekä Tonttulapset ja salaisuuksien huvila. Peippometsän bändikilpailu on Johanna Lumpeen ensimmäinen lastenkirjakuvitus.
Kauniisti kuvitettu kirja rukouksen tueksi ja keskusteluun Jumalan kanssa.Sisältää päiväkirjasivut, opastustekstejä rukouksesta sekä värityssivuja. Oiva lahjakirja kaikenikäisille.
Millaisia ovat valaistuneet tilat? Millaisia polkuja niihin kuljetaan? Mikä niiden anti nykyihmiselle voisi olla? Entä millaisena maailma ja ihmisenä oleminen silloin näyttäytyy? Näihin kysymyksiin Meri Lähteenoksan kokemukselliset kuvaukset antavat monia hätkähdyttävän hilpeitäkin vastauksia.Hän kuvaa autuaallisen olemisen tilaa nyt-hetkessä ilman tarinoita kertovan mielen vertailevaa analyysiä. Tarkasti ja kauniin kuvailevasti, virtaavaisen omasanaisesti hän sekoittaa runoutta ja tarkkuudessaan ytimeen saakka läpileikkaavaa kuvausta kokemuksistaan. Kepeän helposti, kuin leikkien Meri näyttää tietä ja muistuttaa siitä mikä on iäti totta. Meri Lähteenoksa on KM, kirjailija, erityispedagogi, yhteisöllisyys- ja neuropsykiatristen valmentajien kouluttaja, neurokirjolainen sekä neurokirjolaisten lasten äiti. Intohimoisena tietoisuuden löytöretkeilijä hän on kulkenut "kaikki mahdolliset ja mahdottomat tiet". Hänen Ydintaitovalmentaja-koulutuksissaan keskitytään stressitietoisten yhteisöjen luomiseen mm. tässä kirjassa esitellyn Atuhe-kokonaisuuden avulla.Erään esilukijan kommentti kirjasta: "Olen saanut ilon ja onnen lukea tämän Meri Lähteenoksan kirjan käsikirjoitusversion muutamia kuukausia sitten. Sen jälkeen vietin pari viikkoa katkeamattoman autuuden tilassa, koska kirja vei minut suoraan ykseyden tilaan. Erillisyys ja erillinen 'minä' katosivat, ja sain kohota suoraan Elämän ihmeeseen. "Suosittelen lämpimästi jokaiselle, joka haluaa elää elävää Elämän ihmettä, tässä ja nyt. Se on meissä jokaisessa, alati odottamassa itseoivallustaan."
On kaunis, aurinkoinen kevätaamu. Korvatunturin arki keskeytyy yllättäen, kun paikalle saapuu suuri joukko ketuilla ratsastavia vieraita. Saunatontut ovat tulleet Joulupukin puheille. He tuovat viestiä vanhoilta puusaunoilta, joita ihmiset ovat alkaneet ennennäkemättömällä vimmalla purkaa. Saunatonttujen tulevaisuus on uhattuna. Tonttulapset Tiitu, Timi, Verne ja Tuisku ajautuvat jälleen uskomattomaan seikkailuun mukanaan varis Vaakkuri, huonokuuloinen saunatonttu Justus Tunturikäpälä ja uskollinen Liekki-kettu. Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat on Tonttulapset-trilogian keskimmäinen osa. Tällä kertaa tarina vie tonttutyttö Tiitu Pietaryrtin ystävineen vanhojen puusaunojen salaisiin tunneleihin. Sarjan uusin osa Tonttulapset ja salaisuuksien huvila (Robustos) ilmestyi vuonna 2017, ja ensimmäinen osa on nimeltään Tonttulapset ja seikkailujen joulu.
Eräänä päivänä Iida-orava ja Matti-siili kuulevat jännittäviä uutisia. Ihka-aito keisariperhe viettää lomaa Klamilan lähellä. Rakas kotikylä jää taakse, kun reippaat otukset lähtevät kohti seikkailuja. Matkalla he tapaavat ystävällisen Lady Sullkan ja ihanan hovineidon.Valloittava lasten satukirja.
”Tässä kirjassa kuullaan miksi Stella Polaris on niin ihana, ja miksi heidän kurssinsa täyttyvät aina niin nopeasti”, Meri Parkkinen (teoksen kirjoittaja)."Stella Polariksen tarina - ja sen merkityksestä improvisaatiolle", kirja on julkaistu 5.9.2020 (teatterin 30v -juhlaesityskauden käynnistyessä). Hersyvän hauskoja tarinoita tarjoava teos kurkistaa ainutlaatuiseen Stellan maailmaan, ja samalla tutustuttaa lukijansa improvisaation historiaan Suomessa kolmen vuosikymmenen ajalta. Tiina Pirhonen kertoo ryhmän alkuun panneesta aidosta uteliaisuudesta improvisaatiota kohtaan. "Espoon teatteri tarjosi aluksi harjoitustiloja, mutta me harjoiteltiin myös jossain Eija Ahvon tyhjässä asunnossa ja ties missä. Ihan vaan harjoittelemisen ilosta!" Näyttelijä Sari Havas tuli osaksi ryhmää vuonna 1991 Pirhosen pyytäessä kollegaansa mukaan harjoituksiin. ”Olin haltioitunut, miten suvereeneja esimerkiksi Outi (Mäenpää) ja Tiina olivat lavalla. Toivoin, että lähtemällä mukaan voisin olla joku päivä kuin he”- kirjasta Stella Polariksen tarina. Kirjan on kirjoittanut toimittajana työskentelevä kulttuuriantropologi Meri Parkkinen. "Stellaan ja impron historiaan tutustuminen oli niin kutkuttavaa ja mielenkiintoista, että olisin voinut jatkaa kirjan tekemistä varmasti vuositolkulla! Onneksi kirjalle oli määrätty julkaisupäivä, se oli tutustumismatkaa johdattava määränpää", kertoo Parkkinen. "Kirjaa tehdessä minulle varmistui, etten tosiaan ole ainut, joka näkee Stella Polariksen roolin merkittävänä suomalaisessa improvisaatiossa. Kyseessä on monella tavalla erityinen teatteri, jonka tarina oli mielenkiintoista kuulla ja kirjoittaa kirjaksi." Parkkinen yllättyi myös improvisaation laaja-alaisuudesta ja monipuolisesta hyödyntämisestä, mm. vuorovaikutuksessa, hyvinvoinnissa, ongelmien ratkaisussa ja luovuuden rohkaisemisessa.Stella Polaris on toiminut Suomessa teatteri-improvisaation edelläkävijänä jo vuodesta 1990. Teatteriin kuuluu tällä hetkellä 19 näyttelijää, neljä muusikkoa ja viisi valosuunnittelijaa sekä kaksi tuottajaa. Teatteri toteuttaa lähes 200 esitystä tai koulutustilaisuutta vuosittain niin teatterinäyttämöillä, kouluissa, yksityistilaisuuksissa kuin festivaaleilla.
Vapaa Taidekoulu perustettiin vuonna 1935 Maire Gullichsenin aloitteesta. Koulussa opetettiin aluksi ranskalaisen modernin maalaustaiteen periaatteita ja värimaalausta. Se muistutti Pariisin kaikille avoimia vapaita taideakatemioita ja tarjosi vaihtoehdon Suomen akateemiselle taideopetukselle. 1950-luvulla Vapaan Taidekoulun opettajat ja oppilaat keskittyivät konkretismiin Unto Pusan ja Sam Vannin johdolla. 1970-luvulla opetuksessa painottuivat puhdas abstrakti värimaalaus, Josef Albersin värioppi sekä koulun opettajien Tor Arnen ja Carolus Enckellin kautta tulleet amerikkalaisen maalaustaiteen vaikutteet. 1990-luvun lopulla alkoi matka kohti nykyhetken maalauksen moninaisuutta. Nykyään koulun tärkein pedagoginen periaate on taiteellisen ilmaisun vapaus ja maalauksen käytäntöjen opetus. Vapaan Taidekoulun opettajina ovat toimineet lukuisat merkittävät taiteilijat, kuten William Lönnberg, Sigrid Schauman, Unto Pusa ja Sam Vanni. Koulussa ovat opiskelleet muiden muassa Tove Jansson, Tor Arne, Carolus Enckell ja Rafael Wardi. Koulun rehtorina toimii nykyisin Elina Merenmies. Vapaa Taidekoulu on ainutlaatuinen ilmiö suomalaisessa taidehistoriassa ja merkittävä vaikuttaja Suomen taide-elämässä. Julkaisun kirjoittajat ovat arkkitehti, professori Juhani Pallasmaa, taidehistorioitsija, dosentti Juha-Heikki Tihinen, kuraattori Satu Metsola sekä professorit Magnus Quaife ja Riikka Stewen, sekä Vapaan Taidekoulun rehtori, kuvataiteilija Elina Merenmies ja hallintojohtaja Meri Karppanen. Fria Konstskolan grundades 1935 på initiativ av Maire Gullichsen. Till en början gav skolan undervisning i principerna för modernt franskt måleri samt färgmåleri. Skolan påminde om de öppna konstakademierna i Paris dit alla var välkomna och erbjöd ett alternativ till den akademiska konstutbildningen i Finland. På 1950-talet utgjorde lärarna och eleverna på Fria Konstskolan konkretismens förtrupp under ledning av Unto Pusa och sam Vanni. På 1970-talet låg tyngdpunkten på rent abstrakt färgmåleri, Josef Albers färglära och influenser från amerikanskt måleri genom skolans lärare Tor Arne och Carolus Enckell. I slutet av 1990-talet inleddes resan mot mångfalden i dagens måleri. Idag är skolans viktigaste pedagogiska grundsats frihet för konstnärliga uttryck och undervisning i måleriets principer. Flera av skolans lärare har varit ansedda konstnärer såsom William Lönnberg, Sigrid Schauman, Unto Pusa och Sam Vanni. Bland annat har följande konstnärer studerat i skolan: Tove Jansson, Tor Arne, Carolus Enckell och Rafael Wardi. Elina Merenmies är för närvarande skolans rektor. Fria Konstskolan är ett unikt fenomen i den finska konsthistorien, och den haft ett stort inflytande på konstlivet i Finland. Bokens författare är arkitekt, professor Juhani Pallasmaa, konsthistoriker, docent Juha-Heikki Tihinen, kurator Satu Metsola, professorerna Magnus Quaife och Riikka Stewen samt Fria konstskolans rektor, bildkonstnär Elina Merenmies och förvaltningschef Meri Karppanen.The Free Art School was founded in 1935 by Maire Gullichsen. In its early years, the school advanced the principles of French modernist painting and colourism. Modelled after the ‘free academies' of Paris, Helsinki's Free Art School offered an alternative to formal academic art education in Finland.In the 1950s, the school's teachers and students formed a hub of Concrete Art led by Unto Pusa and Sam Vanni. In the 1970s, the tuitional focus shifted to pure abstract colourism, Josef Albers' colour theory, and American influences introduced by teachers Tor Arne and Carolus Enckell. By the end of the 1990s, the school began embracing the boundless diversity that characterizes contemporary painting. Today it embraces a pedagogical principle of freedom of expression, with a focus on practical tutelage in painting.Many prominent artists taught at the Free Art School, including William Lönnberg, Sigrid Schauman, Unto Pusa and Sam Vanni. Famous alumni include Tove Jansson, Tor Arne, Carolus Enckell and Rafael Wardi. The school is currently headed by Elina Merenmies. The Free Art School has played a unique role in Finnish art history, exerting a significant influence on the evolution of Finnish art.The authors are architect and professor Juhani Pallasmaa, art historian and associate professor Juha-Heikki Tihinen, curator Satu Metsola, professors Magnus Quaife and Riikka Stewen, and the Headmaster of the Free Art School, artist Elina Merenmies and Administrative Director Meri Karppanen.
Kun poikani Lyly lähti tästä maailmasta, kello oli viisi aamuyöllä. Se on hyvin tavanomainen aika kuolla, suden hetki. Ihmisen uni on silloin syvimmillään, ja ihminen on silloin heikoimmillaan. Kansantarun mukaan sudet saalistavat kolmesta viiteen, ja tuovat mukanaan kuolemaa. En osannut odottaa näin kliseistä lähtöä. Oli täysikuu. Täysikuu on yksi kuun neljästä kierron vaiheesta ja nyt tämä vaihe mollotti näyttävänä edessäni tummalla pohjoisella taivaalla hieman puiden latvojen yläpuolella. Kasitie Hummelgjutasta etelään oli tyhjä, ei muita liikenteessä. Viljasta lyhyeksi puidut pellot ja tummat metsät vaihtelivat tienvarren maisemassa. Osasinko nyt varmasti elää nämä tunnit oikein? Viikatemiehen klaffi heilahtaa yleensä vain kerran. Uutta ottoa en saisi. Tämä pitäisi mennä ykkösellä purkkiin. Kun ajaisin takaisin tätä tietä, en olisi enää sama ihminen. Minun lapsiani olisi yksi vähemmän elossa, mutta itse en olisi yhtään sen vähempää äiti.Miten siitä selviää, kun oma lapsi kuolee?Surun ja toivon reunoilta on vahva kuvaus siitä epätoivosta, mikä tavallisessa kodissa seuraa lapsen huumeidenkäytöstä, vammautumisesta ja vuosia kestävästä hitaasta kuolemasta. Se on kertomus siitä, miten äidin on pakko opetella muokkaamaan ajatuksiaan ja asenteitaan, jos haluaa itse pysyä hengissä ja elää. Se on myös tarina läheisriippuvuudesta, uusien näkökulmien löytämisestä, hetkeen keskittymisestä, vertaistuen ja valintojen merkityksestä, irti päästämisestä ja posttraumaattisen stressireaktion kanssa elämisestä. Samalla se kertoo yhden lapsen lyhyestä, mutta kokonaisesta elämästä. Älä äiti ressaa, oli Lyly kerran kirjoittanut minulle WhatsApp-viestissään. Toiset elää sata vuotta, toiset kakskyt. Katotaan miten tää menee.
Tallitonttu Väinämö on hoitanut Kotikunnaan tilalla eläimiä vuosikymmeniä, mutta ikä alkaa jo painaa. Kun uusi perhe muuttaa tilalle, lapset huomaavat tontun salaisen työn ja päättävät auttaa häntä valmistautumaan jouluun. Tämä sydämellinen lastenkirja kertoo ystävyydestä, avunannosta ja siitä, kuinka joulu syntyy yhdessä tekemällä.
Ei ole mitään sellaistamistä en selviäisiVahvuutta minustalöytyy kunhan jaksan sinnikkäästiluottaa ja uskoa siihenettä elämä kantaaValo löytyy aina tunnelin päästäKaikki asiat tulevat järjestymäänomalla painollaan
Elämääni kuljen läpi sumuverhojenAina valoa silti jostain löytäenEn koskaan aio luovuttaa vaikka elämä näyttäisi usein petolliset kyntensäKaikesta selviää ja pettymykset vain vahvistaaja kyyneleet puhdistaakoko sydämen
Tiedän kuinka arvokas elämäni on vaikka usein minusta tuntuukin siltä, että se kuljettaa minua vain harhateille. Tahdon silti elää elämääni eteenpäin, vaikka se tuottaisikin välillä otsalleni hikipisaroita.Tahdon nauttia niistä hetkistä kun olen onnellinen. Jakaa naurun läheisten ihmisteni kanssa, sekä myös ne surun kyyneleet. Elämä on oppikoulu ja sen vuoksi se tuo välillä mutkia matkaan. Tahdon hymyillen kulkea elämäni tietä eteenpäin, ja ottaa vastaan uusia haasteita.
HEVOSEN SILMIN -esikoisteos on kokoelma erilaisia kertomustyyppisiä runoja. Kirja herättää tarkastelemaan asioita ja olosuhteita hevosen mielenmaailman näkökulmasta katsottuna. Se jättää myös samanaikaisesti lukijalle oman tulkinnan sekä pohdinnan vapautta.Mikään ei ole mustavalkoista, on vain laaja kirjo harmaan eri sävyjä.Monet runoista on kirjoitettu kirjoittajan omien tosielämän hevoskokemusten ja vaikutteiden pohjalta. Osa taas on fiktiivistä kerrontaa sekä historiamme myötä tapahtuneita asioita joissa hevonen on olut vahvasti läsnä.Suurelle osalle ihmisistä hevonen on vain eläin, hyödyke tai objekti. Kirjan tarkoitus on tuoda esille hevosen viisaus ja yksilöllisyys persoonana, ihmisen lojaalina ystävänä kautta historian aina nykypäivään saakka. Katsoa asioita laajemmassa mittakaavassa ja uskaltaa myös tarvittaessa kyseenalaistaa niitä. Kaikki ei aina ole sitä miltä ulospäin näyttää.
Saksa Demokraatlikku Vabariiki vankumatult uskuv Markus kolib 1983. aastal koos perega Ida-Berliini väliskorrespondendiks. Tema väike tütar Vilja kasvab idasakslaste ideaalide keskel, kuni aastal 1989 langeb Berliini müür ja seejärel puruneb ka vanemate abielu. Pärast Soome naasmist kahvatuvad aegamisi Vilja mälestused lapsepõlvest selles kadunud riigis.Isa surma järel leiab Vilja tema korterist peotäie kirju, saatjaks keegi Margot. Vilja sõidab 2011. aastal Berliini, et selgitada välja, kes isa tegelikkuses oli. Muutunud linnas leiab ta endiselt lapseea mälupilte, kuid kõige olulisemad tükid neist tunduvad puuduvat.Meri Valkama kirjeldab kujukalt, kui tugevad ja samas nii haprad on sidemed, mis ühendavad meid omavahel üle põlvkondade."Sinu Margot" (Sinun, Margot) on nimetatud Soomes 2021. aasta parimaks debüütteoseks. Kirjastusele tuli romaani menu üllatusena, teose kaks esimest tiraazhi müüdi kiirelt läbi, kolmandat tuli oodata, kuna koroonapandeemia tekitas probleeme trükkimisega.Meri Valkama (snd 1980) on soome uuriv ajakirjanik, kirjanik ja kommunikatsioonispetsialist. Varases lapsepõlves Ida-Berliinis elanud, õppis ta hiljem ülikoolis Freie Universität Berlin politoloogiat ja ajakirjandust ning tegi seal uurimustöö Saksa DV-s töötanud ajakirjanike kohta. Proosa kirjutamist on Valkama õppinud muu hulgas koolitus- ja kultuurikeskuses Kriittinen Korkeakoulu.Valkama debüütromaan "Sinu Margot" pälvis ajalehe Helsingin Sanomat kirjandusauhinna. Zhürii hinnangul on see äärmiselt küps ja tasakaalukas teos, mis arendab vaheldumisi kaht ajatasandit ja hulka teemasid alates Euroopa ajaloost kuni lähisuhete probleemideni ja ideoloogia muutumise mõjuni üksikisiku elus. Valkama on loonud tunnetele rõhuva ideeajaloolise trilleri, mille peategelane uurib ennekõike siiski omaenda olemust.Loe katkendit raamatust Rahva Raamatu blogis.
upDATAble: Leading Sustainable Transformation is a practical guide for leaders adapting industries and organizations. It addresses the crucial role of data in business and climate change. The author draws on two decades of experience in data-driven transformations and advising Fortune 500 companies to connect data leadership and sustainability with action.The book details how ambitious sustainability commitments can be implemented through technologies. Combining research-backed insights with real-world business applications from the author's experience as an MBA professor and industry C-level executive and consultant, the book balances urgency with practical solutions. It provides a roadmap and a new framework for redefining business leadership, viewing data as a bridge connecting profitability with purpose and innovation.
Jännittävä lasten dekkarisarja vie Rämelinnan hämärille kaduille. Yksityisetsivä Leo Pilkulle mikään soppa ei ole liian sakea selvitettäväksi. Kun rikoksista kinkkisimmät pitää ratkoa, Rämelinnan poliisikomisario Rumulus Rytinä kääntyy Leo Pilkun puoleen. Nyt Rämelinnan ruokakauppaan tehdään omituinen murto, ja Rytinä kilauttaa Pilkulle. Pian katukissa nimeltä Räsy Rukkanen pelastaa varmalta kuolemalta höperehtivän rotan, jolta puuttuu häntä, ja Pilkun toimistoon ilmestyy uskalias pieni vieras. Jotain kummallista on tapahtumassa. Vain Leo Pilkku voi saada selville, mistä kaikessa on kyse. Ovelasti punottu juoni koukuttaa lukemaan, ja upeat kuvitukset herättävät tarinan henkiin.
Riley Rhodes, travel food blogger and librarian at the CIA, returns to her childhood home of Penniman, Connecticut – land of dairy farms and covered bridges – to attend the funeral of her best friend Caroline’s mother and owner of the beloved Udderly Delicious Ice Cream Shop. Despite the melancholy circumstances, it’s a bittersweet first day home filled with reunions with old friends, a walk around her father’s cosy bookshop on the green, and late night conversations with Caroline. And, of course, long and joyful hours spent behind the counter serving delicious ice cream to the masses. It feels like a time to help a friend rebuild, and maybe for Riley to do a bit of reflecting herself after a botched mission in Italy. After all, it’s always good to be home. But Caroline and her brother Mike now have to decide what to do with the assets they’ve inherited – the ice cream shop as well as farm they grew up on – and they’ve never seen eye to eye. When Mike turns up dead in the barn the morning after the funeral, the peace and quiet of Penniman seems upended for good. Having ended up in the middle of it in more ways than one, Riley quickly sets to work on finding the killer, all while sharing famous scoops and settling into a life she never knew she was missing.
