"Kun sairailla on kaikki valta" on kirjailija-esseisti Dodie Bellamyn esseekokoelma. Bellamy käsittelee esseissään muun muassa Occupy-liikkeettä, poliittista runoutta, kotikaupunkinsa San Franciscon gentrifikaatio- ja kodittomuusongelmaa, äitinsä kuolemaa, moniallergisuutta, lapsuuttaan ruostevyöhykkeen terästehtaiden varjossa, kirjailijakollegoitaan Kathy Ackeria ja Eileen Mylesia sekä oksentamista kirjallisena tekniikkana. Kokoelman läpi kulkevat sairauden ja terveyden, turvan ja vaaran teemat, joita tarkastellaan niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Bellamylle tyypilliseen tyyliin esseissä eletty elämä, politiikka ja ruumis limittyvät jatkuvasti toisiinsa.Dodie Bellamy (s. 1951) on tunnettu kokeellisesta proosastaan, joka perustuu vahvasti hänen omaelämäkerralliseen kokemusmaailmaansa. Yhdysvaltain keskilännen ruostevyöhykkeeltä kotoisin oleva mutta San Franciscoon ja sen kirjallisuuspiireihin asettunut Bellamy toimi 80-luvulla osana Feminist Writer's Guildia sekä New Narrativea eli uuskerrontaa, 70-luvun lopun San Franciscossa kehittynyttä kirjailijayhteisöä, jonka jäsenistä suuri osa edusti seksuaalivähemmistöjä ja joiden teoksia luonnehti yhdistelmä tunnustuksellisuutta, muotokokeiluja ja transgressiivisuutta. Bellamya pidetään edelläkävijänä joukolle amerikkalaisia naiskirjailijoita, jotka kirjoittavat esseen ja fiktion välillä häilyvää omaelämäkerrallista proosaa: mm. Maggie Nelson ja Chris Kraus ovat myöntäneet Bellamyn vaikutuksen omaan tuotantoonsa.
