Eduard Wagner Voi hyvinkin olla, ett kirjasta tuli v h n runsas, mit siell on kuvattu, mutta kaikki tapahtui niin kuin siell kerrotaan. Toki muistelmia on paljon, ja ehk n iss voisi sanoa, ett se oli normaalia el m , mutta t m on my s n kemys siit , kuinka koin olemassaoloni. Mutta se ei tarkoita sit , ett syyt n ket n ymp rist ss ni tai vastaavaa, vaan ett kaikki perustuu omiin p t ksiini. Tuolloin en osannut arvioida, olivatko he oikein vai v rin, mutta vasta j lkeenp in. 95 % ajasta p tin tehd sen n in. Se, onko minulle kerrottu jotain, on eri kysymys. Mutta se, mik tulee varmasti olemaan mukana el m ni loppuun asti, miss muodossa tahansa, on se, ett ihminen ajattelee jotakuta toista, jolla on hahmomurha antaakseen uralleen vauhtia. Jos tuolloin faktoja, ei arvioita, olisi v litetty rahoituksesta oikeuslaitokselle, el m ni olisi luultavasti mennyt toisenlaiseen suuntaan. Vaikka t st syyst todettaisiinkin syyllistyneeni joihinkin lakirikkomuksiin, olen vakuuttunut siit , ett olen syyt n el m ni loppuun asti. P tin suojella poikaani l hestymistapallani. Saatat nyt ajatella mit haluat, olen p tt nyt itselleni oikean tien, muuten poikani ei ehk ole elossa t n n. En v ltt m tt osaa vastata, olenko tyytyv inen nykyiseen el m ni vai en, koska se on mielest ni hyvin henkil kohtainen n k kulma. Olen iloinen. Miksi? Toisaalta olemassaoloni sujuu nyt rauhallisesti p invastoin kuin jo pystyin kokemaan, toisaalta olen eritt in iloinen, ett p sin eroon riippuvuudestani, joka oli seurannut minua yli 3 vuosikymment . En tied miten se tapahtui vuonna 2014. Oliko se korkeampi voima vai se, ett olin l hemp n itsemurhaa kuin halusin my nt itselleni. Joka tapauksessa, en kyseenalaista sit . Ehk koko asia, jonka annan, on kokemus, josta voi olla hy ty jollekin toiselle. Mutta se ei tarkoita, ett tuomitsisin sen, mit olisin kokenut, ei, p invastoin. Sill v lin kuuden vuosikymmenen aikana on varmasti ollut my s kauniita hetki , ja yksi muista, mi
