“Okei, kerrotko tarkemmin mitä on tapahtunut?” poliisi kysyi ja alkoi kirjata muistiinpanoja. En tiennyt, kuinka tarkkaa kuvailua hän haluaisi, mutta yritin parhaani mukaan kertoa koskettelusta ja tilanteista, jotka muistin. Hämmästyksekseni hän halusi minun tarkentavan edelleen. “Sun täytyy kertoa sanasta sanaan. Näihin tarvitaan tarkat tiedot, että tiedetään mistä on kyse. Eli koskettelusta ei riitä, että sanot, että laittoi sormen sun sisään, vaan pitää kertoa sisään minne, ymmärrätkö?” Iida oli kymmenenvuotias, kun hänen isosiskonsa alkoi seurustella Joonaksen kanssa. Aluksi hänen huomionsa tuntui Iidasta hyvältä, sitten siitä tuli outoa, äkkiä se olikin jotain väärää. Hyväksikäyttö kesti monta vuotta. Lapsella ei ollut sille sanoja, aikuisena Iida ei halunnut puhua muistoistaan. Kun hän lopulta rohkaistui kertomaan poikaystävälle, hän käytti hyväksikäyttäjän aseita Iidaa vastaan. Rikosilmoituksesta alkanut prosessi oli nöyryyttävä, piinaava ja hidas, mutta teki lopulta Iidasta vahvemman. Kätesi jälki reidelläni on omaelämäkerrallinen, luihin ja ytimiin asti rehellinen esikoisteos seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Iidan tarinassa sekoittuvat toisiinsa häpeä, rikottu koskemattomuus, itsemääräämisoikeus, pelko ja lopulta rohkeus vaatia oikeutta. Hänen kokemuksensa on varoittava esimerkki, mutta myös kädenojennus saman kokeneille: Sinä et ole yksin. Jyväskyläläinen Iida Hihnala on ohjaaja vaativan tason lastensuojelulaitoksessa.
