Khimaira on vuonna 2009 debytoineen Teemu Forssin neljäs runokirja, viides kokoelma.
Kirjahaku
Etsi kirjoja tekijän nimen, kirjan nimen tai ISBN:n perusteella.
336 tulosta hakusanalla Teemu Helle
"Mikä ihmeen ajanlasku?"MAANANTAIKAIKKEUS pohtii sitä, mistä päivät saavat muotonsa ja täytteensä. Se miettii niiden paikkaa aamun mahdollisuuksien ja illan summauksien välissä eikä jätä lukijaa ennalleen."Putous,/ kuplat ovat/ ilmaa", minä erottaa ympärillään ja sisällään tapahtuvasta jotakin tunnistettavaa. Eivätkä ponnistukset valu hiekkaan. Runokirja kohoaa ajallisen olemisen hellittämättömäksi tutkailuksi.
"Tuska ei ole minussa/ vain kohdallani?"SYDÄNTÄ TEHDÄ on suorastaan riemukas ahdistuksessaan ja kirkas autuudessaan. Se nousee tekijänsä kirjoista ehkä kiteytyneimmäksi osoitukseksi kyvystä pysähtyä kaikkea merkitsevää tarkkaamaan ja uskalluksesta todistaa mielettömyyttä.
Suomen Kulttuurirahasto on kuin tunnuksensa Kalevalan suuri tammi: korkea ja lehtevä havumetsien maassa. Tieteen ja taiteen suurmesenaatti on ollut 1930-luvulta saakka läsnä kaikkialla yhteiskunnassa myöntäen tukea monenlaisille ilmiöille ja ihmisille. Pienellä kulttuurialueella paljon rahaa ja valtaa on kasautunut yhden puun alle. Siksi Kulttuurirahaston osoitteesta Bulevardi 5 A on tullut kulttuuripiireissä käsite. Tieteen ja taiteen vapaus on suhteellista, kahleena kalisee raha taikka sen puute. Kuka rahoittaa tutkimusta, kirjoja, tauluja ja lauluja? millaisia, miten ja miksi? Historioitsija Teemu Keskisarja ammentaa vastauksia arkistoista, jotka eivät ole aiemmin tässä laajuudessa auenneet tutkijoille. FT Teemu Keskisarja työskentelee Suomen ja Pohjoismaiden historian dosenttina Helsingin yliopistossa. Hänelle on myönnetty muun muassa Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto ja Vuoden historiateos -palkinto.
G. A. Serlachiuksen (1830-1901) elämästä tuli Suomen teollistumisen sankaritarina. Sen päähenkilö - vailla perittyä varallisuutta ja kirjaviisautta kavunnut patruuna - muistutti amerikkalaisia self made man -legendoja. Nälkävuonna 1868 nuorehko liikemies purjehti Keuruun salomaille ja rantautui vapaana pauhaavan Mäntänkosken törmälle. Hän oli päättänyt perustaa puuhiomon. Mänttään luomiensa tehtaiden myötä hänestä tuli kansainvälisestikin merkittävä paperiteollisuuden kehittäjä. Selvitäkseen syvällä sisämaassa Serlachiuksen oli muokattava talousmaantiedettä uuteen uskoon. Väsymättömällä agitaatiollaan hän väänsi Tampereelta tulevan pääradan mieleiselleen linjalle ja järjesti Suomeen ensimmäisen jäämurtajan. Afääreistä tuli kansantaloudellisesti siunauksellisia, mutta Serlachius piti itseään kirottuna. Häntä voikin kutsua tuhannen rettelön patruunaksi. Raivonpuuskassaan tai pitkässä vihassaan hän saattoi ampua insinööriään ja painostaa kirjurinsa itsemurhaan. Hänen Mänttänsä muistutti piiritettyä linnaketta, joka kävi jatkuvaa sotaa kilpailijoita, virkavaltaa ja talonpoikia vastaan. Myös yksityiselämä täyttyi draamasta ja tragediasta. Sivupersoonaltaan Serlachius oli kaunosielu ja idealisti. Hän oli luonnonsuojelun uranuurtaja, suomikiihkoinen kielipoliitikko, kultakauden taide-elämän kannustaja ja Akseli Gallen-Kallelan tärkein mesenaatti. Teemu Keskisarjan kirjoittamassa vauhdikkaassa elämäkerrassa välähtää Serlachiuksen ja hänen alansa merkitys nyky-Suomelle. Tuittupäiset patruunat näkivät metsän puilta ja löysivät vihreän kullan. Heidän afäärinsä muokkasi alistetusta kehitysmaasta itsenäisen teollisuusmaan.
Maailman sotahistoria pursuilee kuumia kenttiä, liejuisia peltoja, rauniokaupunkeja ja viidakoita. Mutta vain yksi ainutlaatuinen suurtaistelu on riehunut hyistä korpea ja surkeita soita halkovalla pikkutiellä, vyötärönvahvuisessa hangessa, pitkässä ja pimeässä pakkasyössä, jäälakeuden yllä kumottavan kuutamon valossa.Mitä tapahtui Suomussalmen palavien kylien loimussa, "ei kenenkään erämaassa" ja Raatteen tiellä, miten ja miksi? Kuinka hiihtojoukot ja konearmeijan divisioonat iskivät yhteen ja miltä sota tuntui suomalaisista ja neuvostoliittolaisista rivimiehistä?Näihin kysymyksiin vastaa palkittu historioitsija Teemu Keskisarja. Armottomien alkuperäislähteiden pohjalta Raaka tie Raatteeseen kertoo Suomen kohtalonhetkistä ja suurtaistelun pienistä ihmisistä.
Puna-armeija jyrää ylivoimaisena Kannakselta Petsamoon. Talvisodan hengestä saati ihmeestä ei ole vielä tietoakaan. Toivottomuus painaa niin rivimiehiä kuin ylipäällikkö Mannerheimia. Moraalin terästämiseen on vain yksi keino: äkkiä ensimmäinen voitto jossain, ei niin väliä missä.Kohtalokkaista kohtalokkain hetki koittaa Tolvajärven korpiseudulla 12. joulukuuta 1939.Hämäläiset tehtaantyöläiset, kansakoulunopettajat, metsätyömiehet ja maanviljelijät hyökkäävät suoraan rintamasta avomaastossa päin linnoitettuja asemia ja massiivista tulivoimaa. He juoksevat jäälakeuden poikki saareen ja rantatörmälle, jyrkkään harjunrinteeseen ja laelle - loppuun saakka. Vimmainen hyökkäyshenki puhaltaa kumoon materian tosiseikat. Neuvostoliitto kärsii hätkähdyttävät mies- ja kalustotappiot, arvovaltatappiosta puhumattakaan.Tolvajärvestä huurtui talvisodan varhaisin legenda. Mutta mitä voittajille tapahtui Tolvajärven jälkeen? Palkittu historioitsija Teemu Keskisarja kuvaa aiemmin tuntemattomien lähteiden pohjalta Aaro Pajarin komentamaa jalkaväkirykmenttiä ja erityisesti Mäntän tehtaanpiipputaajaman konekiväärimiehiä. Näiden kohtaloita ei Tolvajärven jymymenestys helpottanut. Viheliäisempiä paikkoja tuli Ristisalmen ”surun salmella”, ikimetsissä 40 asteen pakkasessa ja Viitavaaran ”kauhujen vaaralla”.Juonta kuljettavat rivimiesten, upseerien ja kotirintamankin musertavat kokemukset. Suurtaistelun suuri kaaos pauhasi mielissä rauhan jälkeenkin. Kirja seuraa pieniä ja suuria ihmisiä jatkosotaan ja hautaan saakka. Tolvajärvi 12. joulukuuta 1939 korotti Paavo Talvelan ja Aaro Pajarin kuolemattomiksi sotapäälliköiksi. Miten kuolematon voi palata maan pinnalle, käydä uutta sotaa ja elää?
Jättipokkari. Kolkko kevätyö sota-ajan hiljentämässä kylässä, kolkuttelija korpimökin ovella. Kasa viattomia vainajia, veriteko vailla vertaa ja sielutieteellistä selitystä. Suomen oikeuslaitos koetuksella armottoman poikkeustapauksen paineessa. Historioitsija Teemu Keskisarja vaihtaa nyt aiheensa kansakunnan kohtaloista rikollisten piruparkojen ihmiskohtaloihin. Päähenkilönä on maalari Toivo Harald Koljonen, jota aikalaiset vuonna 1943 tituleerasivat joukkomurhatyöntekijäksi. Kirves rakentuu dekkarin muotoon, mutta nojaa perinpohjaisiin arkistotutkimuksiin. Mistä on peräisin maksimaalinen pahuus, julmuus tai hulluus? Yhdestä teosta avartuu näkökulma rikosten ja rangaistusten historiaan. Kirves heiluu paitsi murhaaseena myös kuolemantuomioiden toimeenpanossa. Suuri yleisö muistaa mysteereistä lähinnä Ulvilan, Kyllikki Saaren ja Bodom-järven. Loppuun jauhettua peruskauraa! Keskisarjan kertomat tarinat ovat tuntemattomampia, todempia, pimeämpiä ja punaisempia.
Tampere oli tärkein vuoden 1918 taistelupaikkana, mutta ei tapahtumapaikkana, kun mittapuuksi asetetaan syiden ja seurausten kokonaisuus. Sota alkoi Viipurista. Rintama jyrähteli kolme kuukautta muutaman kymmenen kilometrin päässä kaupungista, yhtä likellä kuin Kehä III on nyky-Helsingin keskustaa. Viipuri oli punaisen Suomen liikennesolmu ja sitkein hallintokeskus. Vallankumoukseen syttyneenä, piiritettynä, vallattuna ja puhdistettavana kaupunki koki vaiheita, joille on vaikea keksiä kyllin voimakasta adjektiivia. Terrorin verisyydessä Viipuri oli huipentuma, vaikuttimissa avaintapaus.Päähenkilöinä kamppailivat viipurilaiset ja syystä tai toisesta Viipuriin 1918 kulkeutuneet ihmiset. Toinen näyttämö on tammi-helmikuussa 1918 syntynyt Suomen historian ensimmäinen rintama kuularuiskuineen, tykkeineen, ampumahautoineen ja amatöörisotilaineen, joita oli pikakurssitettu palokuntatalon tai työväentalon salissa. Kaupungissa vihollisen ”teräskoura” puristi ensin valkoisia ja sitten punaisia. Mieliala muokkautui nälästä, kuolemanpelosta, hulluista huhuista, uuden maailman sarastuksesta, kotietsinnöistä, sankarihautajaisista, juomingeista ja soppajonoista. Sydän hakkasi viimeisen päivänsä eläjillä. Teloitetuiksi tai teloittajiksi tempautui hahmoja, jotka hetki sitten olivat puurtaneet mitäänsanomatonta arkea.
Kuolemattoman kirjailijan elämä ja kuolema. Arkistojen kätköistä. Historioitsijan kaivamana ja kertomana. Ote kirjasta Seitsemän veljestä: Niin, kuuhun tultiin, ja vei minun saatana sen viimeiselle reunalle, korkealle kukkulalle, jossa seisoi torni vielä korkeampi, rakettu nahasta, saapasnahasta. Ylös torniin me astuimme, hän edellä ja minä hänen jäljessään, ja kauanpa astelimme pitkin ympärivingertäviä rappuja. Lopulta seisoimme saapasnahka-tornin viimeisessä huipussa, josta näin montakin maata ja merta, näin suuria kaupungeita ja ihmeellisiä rakennuksia kaukaisuudessa allamme. Rohkeninpa nyhkäistä saatanaa kylkeen, kysyen häneltä: mikä on tuo, joka näkyy tuolla allamme syvyydessä? Tiuskaisten ja katsahtaen karmeasti puoleeni vastasi hän: "sakramenttu, poika! mitä on minun tekemistä sinun kanssas? Mutta siellähän on maailma, josta läksimme. Katsele ja tutkistele". – Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä Teemu Keskisarja (s. 1971) on Suomen luetuimpia historioitsijoita. Hänen aiheensa ulottuvat muinaisista seksuaalirikoksista nykypäivän talouteen. Teoksesta Raaka tie Raatteeseen (2012) Keskisarja sai UKK-palkinnon ja Kainuun kirjallisuuspalkinnon. Viipuri 1918 (2013) oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana. Tässä kirjassa hän kertoo Aleksis Kiven elämästä ja kuolemasta.
Heinolan pitäjän kirkonmäellä tungeksi kansaa pakkasaamuna vuonna 1853. Ensimmäistä kertaa miespolveen Suomessa oli pystytetty mestauslava. Vaaleatukkainen 26-vuotias mies ojensi kaulaansa pölkylle, ja pyöveli kohotti kirveensä. Mies oli lukutaidoton renki Juhani Adaminpoika, joka oli murhannut 12 ihmistä - enemmän kuin kukaan aiempi tai myöhäisempi suomalainen rikollinen.Suomen ainoa sarjamurhaaja kertoo kerjäläispojasta, josta varttui irtolainen ja varas. Juhani päätyi päähänpistosta vankikarkuriksi ja jatkoi uraansa ryöstömurhaamalla keski-ikäisen pariskunnan muutaman kolikon takia - ja sitten neljä lähisukulaistaan. Juhani Adaminpoika eli 1800-luvun Suomessa, missä rikollisuus versoi yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta. Rutiköyhissä mökeissä Juhania syötettiin ja juotettiin kuin sankaria, mutta virkavalta ja vauraat maalaiset toimivat tarmokkaasti. Juhani jäi kiinni, koska harvaanastutussa maassa häneltä puuttui modernien sarjamurhaajien luontevin turva: suurkaupunkien ihmisvilinä. Yleisön pettymykseksi pyöveli pysäytti kirveensä tuuman päähän Juhanin kaulasta, koska keisari Nikolai I perui teloituksen viime hetkellä. Mestaustuomio muuttui elinkautiseksi Viaporin linnoituksen metrin levyisessä kolossa, johon Juhani ”muurattiin elävältä”.Teemu Keskisarja luo kirjassaan kiinnostavan näkökulman niin sarjamurhaajien mentaalihistoriaan kuin Suomen menneisyyteen.
Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista
Teemu Keskisarja
Siltala
2018
pokkari
Keski-ikäinen kirjankustantaja ampuu parasta ystäväänsä kielipoliittisen kiihkon tähden. Koulupoikain lumisota kärjistyy pomminheittelyksi. "Chapliniksi" sanottu punakaartilaispoika käynnistää piloillaan joukkomurhan. Kanta-aliupseeri uskoo Mannerheimia homoksi ja tahtoo tuhota hänet. Teemu Keskisarjan tositarinakokoelma painautuu suomalaisten terroristien sielunmaisemaan.
Peliriippuvainen isä hukkaa sukupolvien rikkaudet ja karkaa rakastajattaren kanssa. Suurperheen äiti kuolee häpeään ja suruun. Orpo sisarussarja hajoaa maailmalle. Jo ennen murrosikää Gustaf Mannerheim menee tolaltaan. Hän oireilee koulukiusattuna ja -kiusaajana sekä huligaanina. Lyseo tyssää potkuihin 12-vuotiaana.Varattomuus pakottaa Gustafin vapaaoppilaaksi Haminan kadettikouluun. Lapsuudenkoti Louhisaaren kartanolinna vaihtuu henkisesti ja fyysisesti tunkkaiseen kasarmiin pikkukaupungin ”myyränkolossa”. Toverit tuntuvat surkimuksilta, päällystö ”perhananmoisen sikamaiselta pahuksen roskajoukolta”. Gustafin elämä lipeää vääjäämättä käsistä: rutikuivia oppitunteja, simputusta, kolttosta kolttosen perään, arestia, kodittoman koti-ikävää, holhoojien armoilla vippailua, kännejä, pettymyksiä ihastuksissa. Ja viimein häväistys, jota musertavampaa ei voi kuvitella aatelisnuorukaiselle 1880-luvun Suomessa.Mikä tällaisesta ongelmakimpusta voi tulla isona?Gustaf selvisi ”miseraabelista mielialastaan” ilman psykiatreja ja psyykenlääkkeitä. Hän kapusi nöyryytyksen kuopasta maanpinnalle ja lopulta kansakunnan kaapin päälle. Kuinka Mannerheimista tuli Mannerheim?Ei ilmaiseksi. Nuoruus satutti ja haavoitti. Sen painoa ja sielun arpia hän kantoi vielä jumaloituna marsalkkana.
Teemu Keskisarjan tutkimus painottuu Suuren Pohjan sodan vähän tunnettuihin taisteluihin. Päähenkilöt ovat etupäässä suomalaisia, pieniä, suuria ja keskikokoisia ihmisiä.
Suutele minua sundaen jälkeenniin että sulammetyttöpoikapariksityyntyvän illan tarinaksikalliolle ja kortteikon reunaanniin että loppu on historiaa, ja alku.
Ulkoa heijastuva hohde.Olen kohde,kuolleessa unelmassa kahlaava karkuri.Ylitän mustaa erämaata,tietä, jota katulamput viitoittavat,sammuneiden tapahtumien raameja,kuin savuava yötuuli,alaspäin työntyvät liekit,väännyn, katoan ja ilmestynväikkyenkuin liian voimakas muisto.
pimeys iski silmäänsäjokin kaunis huokaisija tyhjyydestä sikisit sinäjoka pian avaatsiniset silmäsi ja kasvat huomisen lapseksiparemmaksi versioksi minusta
Tämä kirja on tarkoitettu sinulle, joka kamppailet riippuvuuden kanssa tai olet jo päässyt toipumisen alkuun. Tai sinulle, jolla on riippuvuudesta kärsivä läheinen. Tai sinulle, jota elämä on koskettanut, etkä enää tyydy puolittaisiin ratkaisuihin.Ihme alkaa nyt pyrkii löytämään olennaisen riippuvuudesta. Riippuvuudesta toipuva ei voi tyytyä pinnallisiin ratkaisuihin, jotka johtavat vain riippuvuuden pitkittymiseen ja yhä uusiin epäonnistumisiin. Kassila ja Koskela etsivät riippuvuudelle selkeää vaihtoehtoa, eivätkä he ole kiinnostuneita pelkästään haittojen vähentämisestä vaan kokonaisvaltaisesta elämänmuutoksesta.Teemu Kassila on taiteilija ja päihdeterapeutti. Kalervo Koskela on valtiotieteen maisteri ja hänellä on kolmenkymmenen vuoden kokemus päihdetyöstä.
Pressure filtration charasteristics of enzymatically hydrolyzed biomass suspensions
Teemu Kinnarinen
Lappeenrannan teknillinen yliopisto
2014
nidottu
Enzymatic hydrolysis of lignocellulosic polymers is likely to become one of the key technologies enabling industrial production of liquid biofuels and chemicals from lignocellulosic biomass. Certain types of enzymes are able to hydrolyze cellulose and hemicellulose polymers to shorter units and finally to sugar monomers. These monomeric sugars are environmentally acceptable carbon sources for the production of liquid biofuels, such as bioethanol, and other chemicals, such as organic acids. Liquid biofuels in particular have been shown to contribute to the reduction of net emissions of greenhouse gases.The solid residue of enzymatic hydrolysis is composed mainly of lignin and partially degraded fibers, while the liquid phase contains the produced sugars. It is usually necessary to separate these two phases at some point after the hydrolysis stage. Pressure filtration is an efficient technique for this separation.
”Jos sinulla on jotain kesäsuunnitelmia tehtynä, unohda ne. Poika, sinulla on syöpä. Ja tämä on aika vakava juttu.Tänäänkin monen suomalaisen elämä pysähtyy uutiseen, joka tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja vetää maton kerralla jalkojen alta. Mikä pitää ihmisen liikkeessä, kun kaikki romahtaa?Teemu ”Pastori” Potapoffin ja valokuvaaja Julius Konttisen Selviytyjät kertoo juuri tällaisista vastoinkäymisistä, joita tavalliset suomalaiset ovat kohdanneet. Vastoinkäymisistä, joihin kukaan meistä ei osaa varautua tai valmistautua, ja keinoista, joilla tulla uuden tilanteen kanssa toimeen.Tällä kertaa Potapoff ja Konttinen taltioivat sanoin ja kuvin kovia kohtaloita, mutta kaiken karuuden ja synkkyyden alla hehkuu se tärkein, mikä pitää ihmisen liikkeessä: toivo paremmasta huomisesta. Kuinka keräät elämäsi palaset, jos sinua on vuosia käytetty seksuaalisesti hyväksi? Voitko nähdä huomisessa hyvää, kun talouskriisi vie aivan kaiken? Mikä saa pitämään kiinni elämänlangasta, kun syöpä vie kuilun reunalle? Miltä selvä elämä tuntuu sen jälkeen, kun olet juonut ja vetänyt nokkaasi kaksi kivitaloa?Selviytyjät on raaka, rehellinen, koskettava, mutta ennen kaikkea toivoa täynnä oleva vertaistukikirja.Teemu Potapoffin ja Julius Konttisen edellinen kirja, portsarien arjesta kertova Yön sankarit oli syksyn 2015 yllätysbestsellereitä, josta otettiin neljä painosta ja jonka pokkariversio myy kuin siima.