Sami Markkasen esikoisromaani punoo näennäisen hajanaisista elämänlangoista proosakudelmaa, joka edetessään rakentuu ihmissuhteitten ja -kohtaloitten tiheäksi, kirjavaksi verkostoksi. Kirja keskittyy pääsiäisviikkoon 2006, jolloin ihmisten tiet risteävät, hipaisevat toisiaan tai kolahtavat yhteen. Romaani kertoo etäisyyksistä ja hankauksesta ihmisten välillä, piinasta ja ihmisten sijaisista; yksinäisyyden maisema on joutomaa, jossa hiljaisuus on elämänmuoto, valaistun kivikylän sokkeloihin kaivautunut umpikuja. Sen päässä kajastaa vain brutaalin kuvaputken räikeitä päiväunia säteilevä valo. Kertomus sijoittuu Pieksämäelle, Helsinkiin ja niiden välimaille. Se kertoo kutistuvasta maailmasta, muistoista ja itsepetoksesta - ja paikasta, jossa linnut ovat silloin kun ne eivät ole lintuja. "Niin kuin jokaisen linnun sisällä olisi toinen olento, alaston, paljon suurempi ja ihmisenkaltainen."
