Kirjahaku
Etsi kirjoja tekijän nimen, kirjan nimen tai ISBN:n perusteella.
1000 tulosta hakusanalla Ritva-Liisa Harjumaa
Ritva-Liisa Harjumaan 19. teos ja 3. runokokoelma sisältää nykypäivän arkkiviisuja, kirpeitä ja kaipaavia runoja. Erehtyminen on inhimillistä, joten arkielämämme, samoin kuin maailmanhistoria ikävä kyllä koostuu onneaan tavoittelevien ihmisten runsaista kömmähdyksistä, viisaitten vipauksista. Joskus ne ovat harmittomia ja huvittavia, mutta usein valitettavasti sellaisia rötöksiä, joista koituu kanssaeläjille raskaita henkisiä ja fyysisiä vaurioita, ja ovat jopa ihmisoikeus- ja ympäristörikoksia.Osastoissa Viisaitten vipauksia ja Mutumaailmassa kartoitetaan runomuodossa niitä monia uskomuksia ja sääntöjä, jotka ovat omiaan kahlehtimaan meitä ja vastustamaan tervettä talonpoikaisjärkeä. Välillä Harjumaa käyttää lempeätä huumoria ja tarpeen vaatiessa myös räväkkää satiiria.Kolmas osasto kyselee, mistä meihin nousee kaipaus, ja kuvailee meidän toiveitamme ja pettymyksiämme. Siitä huolimatta, jollei ole unelmia eikä toivoa, ei ole todellista elämääkään.
Ritva-Liisa Harjumaan 20. kirja Säästöpossu puree on satiirinen ja herkän koskettava romaani, joka kuvaa nyky-Suomen kitsaita ja kituvia terveydenhoito-oloja ja vanhustenhuoltoa sekä hoivaverkon pettämistä. Säästöpossu saattaa purra kahdella tavalla: joko se tehoaa ja saa aikaan positiivisia tuloksia taikka se puree todella kipeästi etenkin nokkimisjärjestyksen alapäässä olevia. Sika voi olla julma eläin, kun se jahtaa karsinassa lajitoverinsa henkihieveriin. Takaa-ajavat siat vain vuorottelevat, jotta jaksavat kiertää rinkiä.Romaani kertoo Hoivalaakson sairaalasta, jossa hoitohenkilökunta yrittää hoitaa suhteitaan sekä toisiinsa että potilaisiin siinä hurjassa säästöjen oravanpyörässä, jolle lisävauhtia antaa kunnianhimoinen talouspäällikkö Turkanen. Ylilääkäri Etiäinen sen sijaan ei juuri puutu asioiden kulkuun, koska hän on jatkuvasti jossakin tavoittamattomissa. Kirjan 20. luku kuvaa niitä monia häkkejä ja omatekoisiakin kahleita, joita ihmiset joutuvat mukanaan raahaamaan. Niitä valotetaan keskustelupiirissä, jossa samalla yritetään etsiä ratkaisuja, vaihtoehtoja ja helpotusta vallitseviin ongelmiin ja haasteisiin. Vakaviakin asioita käsitellään usein joko lempeällä tai mustalla huumorilla. Usko hyvinvointivaltioon on kuin optinen harha. Lähemmässä tarkastelussa kohde näyttäytyykin aivan eri valossa.
Ritva-Liisa Harjumaan 21:sen kirjan Äimistelyä kaheleitten kyydissä ensimmäinen osasto sisältää tarinoita ja novelleja. Toisessa osiossa on tekstejä vuosilta 2001-2003, jolloin kirjoittaja alkoi tehdä yhteiskuntakriittisiä päiväkirjamerkintöjä New Yorkin torneihin kohdistuneen terroristi-iskun jälkeen.Maailmaa ja sen ihmisiä ei voi muuta kuin ihmetellä, etenkin satiirikon näkökulmasta katsottuna. Kolmas osasto koostuu yhteiskunnan kummallisuuksia irvailevista satiireista ja kannanotoista, joista monia on julkaistu useissa lehdissä eri puolella Suomea. Tietenkään tavalliselle kansalaiselle ei putoa syliin salaisia asiakirjoja, ei yllätyksenä eikä pyytämälläkään, joten informointi jää suurelta osin pelkän median varaan. Kieltämättä osittain epävarmaa, subjektiivista sekä myös muuntuvaa. Sen hetken trendejä ja uskomuksia myötäilevää. Ihminen ei ikävä kyllä juurikaan muutu eikä opi virheistään. Pakinoitten materiaali saa käyttövoimansa yhden henkilön päiväkirjamerkinnöistä, niin kuin koko maapallonkin historia muodostuu yksityisistä asukkaista, heidän mielipiteistään ja teoistaan. Kuten ihmiselämäkin sekunneista ja hetken tapahtumista.
Ritva-Liisa Harjumaan 22. teos Mielenhölkkää sisältää kolme osastoa: pakinantyylisiä satiireja, tuumailuja sekä novelleja ja tarinoita.Maailman toilauksissa riittää kummastelemista ja kritisoimistakin. Ihmisten odotukset ja tulevaisuuden suunnitelmat herättävät usein hämmennystä. Silti niiden osuus elämässä on tärkeä, sillä jollei ole unelmia, ei ole itse asiassa elämääkään. Unelmat ovat kuin maukkaat eväät repussa. Matka kuluu hupaisasti, vaikka päämäärästä ei olekaan tietoa. Kuitenkin on todettava, että joidenkin ihmisten haaveet toteutuvat yllättävän helposti, kuin liukumalla, mutta toiset joutuvat pettymään ja huomaamaan, että heidän rakkaat toiveensa ovatkin kääntyneet vastakohdikseen, jopa kauhutarinoiksi. Tekstit ovat välillä lempeämpiä ja välillä purevia, usein mustalla huumorilla höystettyjä.
Teos sisältää satiireja, aforismeja ja novelleja.Monien sanojen ja käsitteiden eteen voidaan nykyään asettaa sana vale-. Esiintyy valelääkäreitä, -hoitajia, -opettajia, -tohtoreita, -edunvalvojia ja jopa valesyytettyjä, jotka viimeiseen asti kiistävät syyllisyytensä. Kasvavassa määrin markkinoille tulvii valemerkkituotteita, ikävä kyllä myös lääkkeitä. Sillat ja rakennukset romahtavat, koska asialla ovat kai olleet valelujuuslaskelmientekijät. Kattotiilet ovat nurin narin, seinien eristeet väärässä järjestyksessä, hometaloja desinfioidaan niin voimakkailla aineilla, että niihin on menehtynyt lapsi. Siis käytännön alojen koulutuksen väheneminen tuottaa meille myös valerakennusmestareita. Kokonaiset ideologiat synnyttävät valetotuuksia. Yhteiskuntauudistukset, uskonnot ja muut aatteet herättävät yhä enemmän epäilyksiä ja osoittautuvat usein valheellisiksi harhoiksi. Ahdistettu ihminen turvautuu vaikka kuinka heiveröisiin oljenkorsiin, jopa vaarallisiin myrkkyihin. Kansojen johtajatkin etsivät omaa etuaan, vaikka saarnaavat haluavansa parantavia uudistuksia ja alamaistensa hyvinvointia. Joskus tuntuu siltä, että eläinkunnasta löytyvät luotettavimmat evoluution edustajat. Hoivaavat emohahmot. Narraaminen lienee parhain keino pärjätä nykymaailmassa. Itsensäkin huijaaminen on yleistä. On valerakkautta, -rakastettuja, -ystäviä ja -onnellisuutta. Rehellisyys ehkä perii hiukan maata, mutta vilpillisyys sitäkin enemmän.
Tämä Ritva-Liisa Harjumaan uusin teos on irvaileva huijariromaani. Romaanin päähenkilö, monitoimimies Joonas Ketkula on ihme kyllä päätynyt seurakunnan hommiin, mutta siinä ohella sujuvat toisenlaisetkin afäärit, vaikkapa meediona. Hän uskoo olevansa huijaamisen ekspertti, mutta vipauksia sattuu viisaallekin. Hänen kokemansa seikkailut koettelevat jo parkkiintuneemmankin petkuttajan voimia. Joonakselle uskotaan monia vaativia tehtäviä. Hän tuuraa mm avioliittopastoria, kirkon talouspäällikköä, seurakuntalehden toimittajaa ja välillä hän toimii palvelevassa puhelimessa. Ketkulan vaimokin kuuluu kirkon uutterasti työskentelevään henkilökuntaan, joten aviopuolisoille sukeutuu varsin monipuolisia ja räväköitä juttutuokioita. Onko Joonas pääsemässä erään historian suurimman huiputustarinan jäljille?Kyllä huijari huijarin tuntee. Kirjassaan Harjumaa valottaa sitä säälittävää huiputusprosessia, joka on valitettavasti ominaista niin yksityiselle ihmiselle kuin myös aatteille, uskonnoille, politiikalle, terveydenhoidolle ja muillekin yhteiskunnan rakenteille. Tragiikka ja komiikka ovat lähellä toisiaan, kuten itku ja naurukin. Harjumaa käyttää mielellään molempia tunnelmia ja tehokeinoja teksteissään. Ranskalainen valistusfilosofi Voltaire on sanonut, että mitään eivät vallanpitäjät niin pelkää kuin kansan naurua ja pilkkaa.
