Hyvä kuolema

Timo Airaksisen teos "Hyvä kuolema - Opas eläville" on suunnattu kaikille, jotka miettivät ja ihmettelevät omaa ja läheisen kuolemaa. Katkelmia johdannosta: "Teen peruseron: kuoleminen eli… Lue lisää Timo Airaksisen teos "Hyvä kuolema - Opas eläville" on suunnattu kaikille, jotka miettivät ja ihmettelevät omaa ja läheisen kuolemaa.

Katkelmia johdannosta:

"Teen peruseron: kuoleminen eli kuolleeksi tuleminen ja kuolleena oleminen. Kuoleminen on aito huolen aihe, kuolleena oleminen ei niinkään. Kuollutta henkilöä ei ole enää olemassa, jolloin kaikkinainen huoli ja ahdistus ovat poissa, paitsi ehkä läheisiltä, eikä heistäkään pitäisi olla liian varma. Kuolemisen tapoja on laaja kirjo helpoista mitä kamalimpiin, joten kuolemisestaan on siten järkevää kantaa huolta.

Miten lohduttaa kuolevaa, kun kaikki olemme kuolevaisia ja elämme kuoleman odotuksen horisontissa ja lopulta kuolemisen kehyksessä? Horisontti meillä kaikilla on sama, henki kun menee jokaiselta jollakin tavalla sitten kun se aika tulee.

Miten lohduttaa Nyytiä? Sanon, ettei kuolemaa kannata ajatella vaan elää kuin elämä olisi ainainen. Väistämätöntä ei kannata miettiä, koska mitään ei asialle voi tehdä. Murhetta riittää muutenkin, miksi ottaa elämäänsä lisää murehtimista.

Mutta sitten on kuolemisen kehys. Jos elämän kulku on syntymä, koulu, työ ja kuolema, jokainen noista muodostaa oman kehyksensä. Vauva ja lapsi elävät lapsen elämää. Koulu on oma maailmansa, työ samoin. Ja sitten alkaa kuoleminen. Lääkärin työnä on hoitaa terveyttä ja parantaa, se on hänen työnsä kehys. Mutta kuolema tulee kuitenkin, eikä kuolevaa pitäisi hoitaa kuin sairasta. Kuolemantauti ei ole tauti samassa mielessä kuin parannettavat tai muuten hallittavissa olevat vaivat. Kuolevaa ei hoideta terveeksi, vaan autetaan kohti lempeää ja tuskatonta kuolemaa. Kuoleman kehys ei ole yhteensopiva parantavan hoidon kehyksen kanssa. Se on aivan oma maailmansa, joka on viimeinen ja lopullinen kehys. Tämän kehyksen vaaliminen on avain hyvään kuolemaan, jos vain osaisimme tuota avainta kääntää.

Kuolemisen kehys ei kuitenkaan ole läsnä läheskään kaikissa kuolemissa, kun nuori nopeasti menehtyy kadulle tai vanha dementoituu käsityskyvyttömäksi. Helppoja ovat tuollaiset kuolemat, mutta kuka sellaista itselleen kuitenkaan haluaisi? Elämä on vain elettävä turhia murehtimatta ja otettava tyynesti vastaan se mikä tuleman pitää. Turha on tutkainta vastaan potkia, jos ei ole aivan pakko. Toisaalta kuolema on elämän horisontti ja tätä horisonttia kuvaan tässä kirjassa. "