Idman

Vuoden 1912 joulukuussa Tampereella paljastunut rikosvyyhti on vaikutuksiltaan ja seurauksiltaan edelleen Suomen historian suurin talousrikos. Suomen Yhdyspankin Tampereen konttorin johtaja,… Lue lisää Vuoden 1912 joulukuussa Tampereella paljastunut rikosvyyhti on vaikutuksiltaan ja seurauksiltaan edelleen Suomen historian suurin talousrikos. Suomen Yhdyspankin Tampereen konttorin johtaja, Hatanpään kartanossa varttunut Nils Idman tuomittiin keväällä 1913 lukuisista kavalluksista, petoksista ja väärennöksistä - kaikkiaan 72 rikoksesta. Lopullinen tuomio oli 15 vuotta kuritushuonetta. Idman tunnusti heti rikoksensa, kärsi tuomionsa ja vapautui presidentti K. J. Ståhlbergin armahduksella huhtikuussa 1920. Sen jälkeen hänellä oli elämää edessään vielä 24 vuotta. Nils Idmanin rinnalla loppuun asti pysynyt puoliso Anna Idman kirjoitti muistiin 33 vuoden ajan tarkkanäköisiä havaintoja perheen vaiheista ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Päiväkirjoja säilytettiin hänen kuolemansa jälkeen vuosikymmenien ajan suvun hallussa Hollannissa. Päiväkirjalainausten välityksellä lukija saa tutustua 1900-luvun alun yläluokkaiseen elämään sekä siihen, miten tämä elämä Idmanien kohdalla äkillisesti muuttui, kun perhe joutui Nils Idmanin rikosten tultua julki totaaliseen konkurssiin. Idmanin rikosten valtavat mittasuhteet ja niiden surulliset seuraukset ovat rakentaneet hänen nimensä ympärille vahvan ja mustan häpeän kuoren, ja sen alle on jäänyt merkittävä määrä tuntematonta ja tärkeää henkilö- ja tapahtumahistoriaa niin Tampereelta kuin Helsingistäkin. Idmanin rooli historiassa pelkästään rikollisena ei tee oikeutta hänen toimilleen tamperelaisena monia yrityksiä vararikolta pelastaneena liikemiehenä ja tunnettuna hyväntekijänä. "Idman - Valoa vaiettuun häpeään" näyttää Nils Idmanin elämäntarinan uudessa valossa. "Tänään on tämän ihmeellisen tapahtumarikkaan vuoden viimeinen päivä. Olemme eläneet harvinaisen sekalaisen, iloisia ja surullisia kokemuksia tuoneen vuoden: Minun 50-vuotispäiväni, hopeahääpäivä, sairauksia, kihlajaisia - ja lopulta tämä onneton romahdus! Nyt meidän pitää alkaa uusi elämä, Nilsin omansa vankilassa monta nöyryyttävää vuotta kieltäymyksissä ja katumuksessa, me muut eläen yksinkertaista elämää ankarasti työtä tehden. - Ja kaikesta huolimatta, toivomme kuitenkin, että tämä uusi elämä ei tule niin vaikeaksi kuin se saattaa muille näyttää. " (Anna Idman 31. 12. 1912)"Nyt kun kevätpäivät alkavat valjeta ja kevät lähestyy, alan yhä enemmän muistella sitä entistä, joka on ollut, eikä koskaan tule takaisin. On kuin aurinko houkuttelisi esiin menneen kodin muiston ihanan valoisasta elämästä maalla, jossa minulla oli tilaa nauttia ulkoilmasta ja valosta, tunnen hyasinttien ja narsissien tuoksun, ja jos suljen silmäni, on kuin seisoisin Hatanpään puutarhassa kesäauringossa edessäni riveittäin narsisseja ja unikoita. " (Anna Idman 25. 3. 1914)Historioitsija ja tietokirjailija Ari Järvelä on kirjoittanut runsaasti tamperelaista talo-, urheilu- ja säätiöhistoriaa.