Jalmari Finne

Monille Jalmari Finnen nimi tuo mieleen vain Kiljusen herrasväen. Kuitenkin hän tuli aikanaan tunnetuksi muillakin kirjoillaan ja myös teatterintekijänä, suku- ja asutushistorian tutkijana sekä… Lue lisää Monille Jalmari Finnen nimi tuo mieleen vain Kiljusen herrasväen. Kuitenkin hän tuli aikanaan tunnetuksi muillakin kirjoillaan ja myös teatterintekijänä, suku- ja asutushistorian tutkijana sekä mielipidekirjoittajana. Hän oli aikansa monitaitaja, joka toimi eri aloilla: teatterissa, kirjailijana, suku- ja asutushistorioitsijana sekä kotiseutuaktivistina. Tämä Jalmari Finnen elämäkerta on yhtenäinen kokonaiskuvaus hänen monipuolisesta toiminnastaan. Yksistään teatterimiehenä Finne oli monipuolinen. Hän kirjoitti ja suomensi näytelmiä, ohjasi niitä, sävelsi niiden musiikkiakin sekä kehitti teatteritekniikkaa. Viime aikoina on huomattu, että hän kuuluu suomenkielisen oopperan aloittajiin. Finne on lastenkirjallisuutemme pioneeri ja ensimmäisten suomenkielisten dekkareiden kirjoittaja. Satiirisilla näytelmillään ja pamfleteillaan hän antoi tärkeän lisän köyhään kirjallisuuteemme. Painavin ja säilyvin osa Finnen elämäntyötä on hänen suku- ja asutushistoriatyönsä monumentti Sumen Asutuksen Yleisluettelo. Uutta tässä elämäkerrassa ovat Finnen lehdissä ja kokoomateoksissa julkaistujen suurten tekstimassojen esittely ja tulkinta. Niistä käy selville Finnen mielipidekirjojen ohella hänen jo 1900-luvun alussa esittämänsä käsitykset mm. ylioppilaista, aviottomien lasten ja heidän äitiensä aseman parantamisesta, eutanasiasta sekä itsemurhan oikeuttamisesta tietyissä tapauksissa. Eräät Finnen yli sata vuotta sitten esittämät ajatukset lastenkasvatuksesta ja koulusta ovat nyt vasta toteutumassa. Finnen eettisen ajattelu oli spartalaista: elämänhalua oli pidettävä yllä ja Akilleen kantapää salattava. Radikaaleista mielipiteistään huolimatta Finne oli pohjaltaan konservatiivi. Esimerkiksi sanaa demokratia ei hänen teksteistään löydy. Naisten oikeuksien laajentamiseen hän suhtautui kielteisesti. Kangasalla syntynyt Jalmari Finne oli hämäläisyyden suuri ihailija, suorastaan palvoja, vaikka hän oli henkisruumiillisuudeltaan kaikkea muuta kuin hämäläinen. Aikansa ekspansiivisen kaupunkilaisuuden hän koki uhkaavana. Se pyrki halventamalla syrjimään kansakunnan ydintä, maalaisväestöä. Finne nousi talonpojan puolestapuhujaksi. Hän oli maalaisromantikko kaupunkilaisuuden puristuksessa. Finne oli maanisen ahkera, toimelias, hyvin verkostoitunut ja idearikas. Hänen heikkoutenaan voi pitää hätiköintiä. Suomalaisessa kulttuurielämässä hän on ollut ainutlaatuinen - aikaansa edellä, sen tosikkomaisen ymmärrystason yläpuolella. Vanhemmissa sivistysmaissa häntä olisi arvostettu enemmän.