Jumalauskon alkuperä

Ihmisen käsitys jumaluudesta ja jumalista perustuu luontoyhteyteen. Luonnonkansat elivät luonnossa olevien voimien alaisuudessa, niistä riippuvaisina, niiden armoilla. Siksi oli luonnollista, että… Lue lisää Ihmisen käsitys jumaluudesta ja jumalista perustuu luontoyhteyteen. Luonnonkansat elivät luonnossa olevien voimien alaisuudessa, niistä riippuvaisina, niiden armoilla. Siksi oli luonnollista, että luonnonvoimia (kuten esimerkiksi ukkosta) kunnioitettiin, palvottiin. Syntyi käsitys ihmistä suuremmista voimista, joita tyynnyteltiin ja joilta pyydettiin elämän edellytyksiä uhraamalla tai shamaanien välityksellä. Kansainvälisesti arvostettu uskontotieteilijä Uno Harva (1882-1949) julkaisi klassikkoteoksensa jumaluuden alkuperästä vuonna 1916. Kirjassaan hän antaa lukijalle hienon, suomalais-ugrilaisiin esimerkkeihin perustuvan kuvan ihmisen kulttuureista, joissa kaikkea elämää kunnioitettiin. Eläimillä, kasveilla, taivaankappaleilla, tuulella, ukkosella, pakkasella, pilvillä, revontulilla, tulella, vedellä ja ennen kaikkea maalla on sielu. Uno Harva johdattaa meidät todellisten perusasioiden äärelle. Jumalauskon alkuperä suokin lukijalleen tilaisuuksia kokea elintärkeitä oivalluksia ja hetkauksen paikkoja ihmisenä olemisen perusteista. Ihmiskunnan suurin tragedia 2000-luvun alussa on luontoyhteyden katkeaminen, josta johtuen ihmislaji suhtautuu ylimielisesti luontoon - sen voimiin, arvoon ja perustavanlaatuiseen merkitykseen kaiken elämän ylläpitäjänä. On korkea aika palata perusasioiden äärelle. .. KirjoittajastaUno Nils Oskar Harva (vuoteen 1927 Holmberg, 1882-1949 Turku) oli kansainvälisesti tunnettu suomalainen uskontotieteilijä, Uno Harva painotti työssään uskontotieteen tieteellisen tutkimuksen luonnetta ja työskenteli lujasti osoittaakseen perustamansa tutkimusalan kriittisen näkökulman, joka oli suomalaisittain jokseenkin uusi tapa suhtautua uskontoihin. Hän suhtautui uskontoihin etupäässä perinnetutkimuksen kannalta ja oli erityisen kiinnostunut myyttien näkyvyydestä yhteisön käytännön elämässä kuten laissa, tapakulttuurissa ja seremonioissa. Harva keräsi elämänsä aikana paljon aineistoa erityisesti suomensukuisten kansojen tavoista ja uskomusperinteestä, mutta ei kehittänyt aineistonsa pohjalta mitään tiettyä teoriaa. Tutkimustyössään hän keskittyi myytin merkityksen ja funktion tutkimiseen. Hän tutki erityisesti uskonnon syntyä ja alkuperää, myytin vaikutusta käytännön elämään, suomensukuisten kansojen maailmanselitysmalleja ja šamanismia. Harvalla on laaja merkitys suomalaisen ja suomensukuisten kansojen kulttuurin perinteen dokumentoijana. Hänen työnsä kattaa laajan maantieteellisen alueen ja sisältää tietoa muun muassa haltiauskosta, Sammosta, perhetavoista, ajanlaskusta ja shamanismista. Eräs Harvan tunnetuimpia yksittäisiä teorioita on E. N. Setälän kanssa kehitetty teoria Sammosta maailmanpylväänä tai maailmanpuuna. Harva julkaisi aiheesta useita artikkeleita ja kaksi teosta. Uno Harvan tutkimustyön mielenkiinto kohdistui aiemmista tutkijoista (Heikki Paasonen, K. F. Karjalainen, Kai Donner, M. A. Castren) poiketen yksinomaan tapakulttuurin ja uskomusjärjestelmien tutkimiseen. Aiemmat tutkijat olivat olleet kielitieteellisesti painottuneita. Harvan tutkimusmatkat kohdistuivat enimmäkseen suomensukuisten kansojen asuma-alueille Siperiaan ja Etelä-Venäjälle.