"Taistellen puolesta maas" - Eliitin sankarivainajat

Tässä kirjassa käsitellään suomalaisen eliitin, ministereiden ja korkeiden sotilashenkilöiden, lähiomaisten sankarikuolemaa talvi- ja jatkosotien aikana. Kirjan lähtökohtana on vanha uskomus, että… Lue lisää Tässä kirjassa käsitellään suomalaisen eliitin, ministereiden ja korkeiden sotilashenkilöiden, lähiomaisten sankarikuolemaa talvi- ja jatkosotien aikana. Kirjan lähtökohtana on vanha uskomus, että eliitti piti lähiomaisensa poissa eturintaman vaarallisista taisteluista ja kärsi siten sankarikuolemien kautta vähemmän tappioita kuin muu kansa. Tämä uskomus ei kuitenkaan pidä kirjan kertomusten valossa paikkaansa.

Sankarikuolema oli sotien aikaan arvostettu tapa kuolla ja eliittiperheiden nuorukaiset olivat poikkeuksellisen innokkaita lähtemään sotaan puolustamaan maataan. Eliittiperheiden nuorukaiset olivat usein kaikkein vaarallisimmissa tehtävissä ja puolustivat urhoollisesti maataan. Kun suruviesti sankarikuolemasta sitten tuli kotiin, olivat omaiset surullisia, mutta samalla myös ylpeitä pojistaan.

Kirjassa käsitellään yhteensä eliitin 31 sankarivainajan vaiheita sodassa sekä kaatumiseen johtavia tapahtumia ja olosuhteita. Näistä tapauksista seitsemän koskee sankarikuolemaa talvisodassa ja 24 sankarikuolemaa jatkosodassa. Sankarivainajista 22 on kenraalien lähisukulaisia ja kolme presidenttien (Kyösti Kallio, Pehr Evind Svinhufvud ja Juho Kusti Paasikivi) lähisukulaisia. Sankarivainajista 25 on eliitin edustajien poikia, yksi lapsenlapsi, kaksi veljenpoikia, yksi tyttären mies ja yksi sisarenpoika.

Kirjan tiedot on kerätty kaatuneiden kantakortista, sotilasyksiköiden sotapäiväkirjoista, sukutiedoista ja kuka kukin on -teoksista. Tämän lisäksi tietoja on kerätty sota-ajan sanomalehdistä ja muista julkaisuista. Kaikkein raskainta oli kerätä tietoja sankarivainajien kuolinilmoituksista, sillä niistä paistoi läpi lähiomaisten suunnaton suru, vaikkakin myös ylpeys pojan sankaruudesta.

Kirjan kirjoittaja Erkki Kalervo Laitinen väitteli 1980 kauppatieteen tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa ja työskenteli sen jälkeen akateemisissa viroissa, viimeiset kymmenet vuodet laskentatoimen professorina Vaasan yliopistossa, kunnes jäi eläkkeelle 2016. Laitinen on kirjoittanut uransa aikana satoja tieteellisiä julkaisuja, toistakymmentä oppikirjaa ja useita tietokirjoja sekä laskentatoimesta että sotahistoriasta.