Aino Leppänen

Hyvän mielen romaani villalankojen lämmöstä, puikkojen kilahtelusta, ystävistä ja tahdosta pelastaa Lanka-aitan liiketoiminta. Ja joulurauhasta, joka kaiken kiireenkin keskellä hiipii sydämeen.Oulun Torinrannan punaisessa aitassa on käsityönharrastajan pumpulinpehmeä taivas, Lanka-aitta. Annille neulominen on tullut verenperintönä, mutta lankapuodin siirtymiseen hänelle liittyy pieni peikko; perintövero. Tädin aikanaan perustamalla kaupalla on suunnatonta tunnearvoa, mutta miten nostalgian saa muutettua kassavirraksi ja riittäväksi elannoksi?Kun kaikki aika pyörii yritystoiminnan turvaamisessa ja kutimen äärellä, myös sosiaalinen elämä rajoittuu Torinrantaan. Viereisistä aitoista löytyvät niin ystävät kuin ainekset paikalliseen saippuasarjadraamaan. Pienen käsityöpiirin perustaminen tuo lisää tuloja, mutta Anni ei olisi osannut arvatakaan, mitä muuta piirin mukana seuraa.Eräänä aamuna poliisit ovat Lanka-aitan ovella, ja säie kerrallaan Aila-tädin salaisuudet keriytyvät auki. Onneksi kaiken taustalla kuuluu puikkojen rauhoittava kilinä ja leijuu lähestyvän joulun taianomainen tunnelma.Aino Leppänen (s. 1982) on kempeleläinen kirjailija ja opettaja sekä intohimoinen neuletöiden tekijä. Hänen aiempaan tuotantoonsa kuuluu mm. Terkuin ope -trilogia, Luk(i)ossa-nuortenromaanisarja sekä keväällä 2025 alkanut herkullinen Mustikkapolku-kirjasarja.

Säeromaanin keveys yhdistyy nykynuorten painaviin ajatuksiin, kun Joosen lukiotaival kääntyy viimeiselle etapille ja on aika katsoa elämässä eteenpäin.Ps: Jos olet aina halunnut tietää, mitä siellä yo-kirjoituksissa tapahtuu, tämä on sinun kirjasi.Joosen lukio-opinnot ovat edenneet abivuoteen. Kirjoitukset alkavat jo syksyllä, mutta lukemiseen keskittyminen on vaikeaa, kun Joosen ajatukset tuntuvat matkanneen vaihtoon lähteneen tyttöystävän mukana Ruotsiin. Mitä lahden toisella puolella on meneillään?Viimeinen kouluvuosi herättää muitakin kysymyksiä. Joose on juuri tottunut olemaan osa porukkaa, joka nyt vääjäämättä hajoaa lukion jälkeen. Osa lähtee armeijaan, osa opiskelemaan, osa ei ehkä kumpaakaan, mutta samanlaisena ystäväpiiri ei voi enää säilyä. Esimakua siitä tulee jo karmean käänteen saavalla abiristeilyllä.Epävarmuutta lisää sekin, ettei Joose tiedä yhtään, mihin suuntaan hänen nyt kannattaisi lähteä. Unelma-ammatin puuttuminen ei häiritse, mutta olisipa edes joku suunnitelma, mitä työtä tekemällä itsensä elättäisi.Jos keskittyy pelkäämään muutosta, voi jäädä monta hyvää hetkeä väliin. Onneksi paljon on ennallaankin; ilman Tomasta kukaan ei lukisi kirjoituksiin, ilman Anttua salilla olisi tylsää, eivätkä aikaiset aamuherätykset tuntuisi miltään, jos ohjelmassa ei olisi ensimmäisenä Hermun ulkoilutusta.Aino Leppänen (s. 1982) on kempeleläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka on aiemmin kirjoittanut mm. koulumaailmaan sijoittuvan romaanisarjan. Nuorille suunnattu Luk(i)ossa ilmestyi 2024 ja valloitti heti lukijansa. Sitä seurasivat Luk(i)ossa tokalla (2024) sekä Luk(i)osta kesälomalla (2025). Tällä kertaa Joosen fiktiiviseen tarinaan on yhdistetty nuorten ja aikuisten kirjoittamia ajatuksia elämästä ja valinnoista lukion jälkeen.

Säeromaanin keveydestä ja nykynuorten elämästä ammentava tarina Joosen kesästä täysi-ikäisyyden kynnyksellä.Ps: Niin nopea lukea, että ehdit lukea aiemmatkin osat ja vielä on kesää jäljelläkin! Kesäloma tuo odotetun keskeytyksen ainaiseen aherrukseen lukio-opintojen parissa. Aivan pelkkää lomailua ei silti ole luvassa, sillä toisilla on kesätöitä ja toisilla lukuaikataulu kirjoituksia varten. Yksin asuvan Joosen elämässä on uusiakin vastuita, sillä naapurin koira Hermu on siirtynyt hänen hoidettavakseen. Yhdestä ei silti tingitä; beachvolleysta kaveriporukalla iltaisin kello kuusi.Jooselle kesä on aivan erityinen, sillä hän täyttää 18 vuotta. Täysi-ikäistyminen on jännittävää, mutta se tuo omat haasteensa autokoulua myöten. Vaikka Joose on toki ollut itsenäinen jo jonkin aikaa, antaisi ajokortti niin paljon enemmän liikkumavaraa. Menopelikin olisi, mutta mummon valitsema vaaleansininen kulkuväline ei ole aivan se, jonka Joose olisi itse ostanut. Aurinkoisten kesäpäivien päälle kerääntyy myös pilviä. Onko isällä kaikki hyvin? Millaisia uutisia Joosen tyttöystävällä Lotalla on? Missä on Tomas?

Lempeän tarkkanäköinen romaanisarjan avaus lapsiperhearjesta ja parisuhteen karikoista. Aino Leppänen näyttää jälleen, kuinka lukija tempaistaan herkullisen samaistuttavaan tarinaan mukaan: ”Kiitos siitä, että olen saanut lainata aviomiestenne edesottamuksia.”Kempeleen Metsäniitylle on rakennettu uusia erillistaloja, joiden ostajan on mahdollista kehitellä uuden sisustuksen lisäksi uusia ihmissuhteita. Naapurusto vaikuttaa ystävälliseltä, mutta mitä naapurin seinien sisällä tapahtuu? Kati elää hektistä pikkulapsiarkea ja yrittää pitää täydellisen kotielämän kulisseja yllä. Lauralla on myös pienet lapset ja aivan omat salaisuutensa. Joanna olisi valmis sitoutumaan, mutta ovatko hänen odotuksensa yhteiselle tulevaisuudelle samat kuin tyttöystävän? Elvi on jo eläkkeellä, ja hänen miehensä on terveyskeskuksen vuodeosastolla. Yksinäisyys ja nuoruuden muistot kaihertavat, mutta oma pihapiiri yllättää. Jos uskallamme jakaa salaisuutemme, voimme ehkä saada ymmärrystä ja lohtua. Toisaalta voimme saada myös arvostelua ja sättimistä. Kun on kyse vanhoista tutuista ja uusista tuttavuuksista, kumpiin kannattaa luottaa enemmän?

Mikä ihmeen ”samaistuttava säeromaani omien piirien löytämisestä ja totuuksista, jotka ulkokuori niin helposti peittää”? Lue itse, kyllä se siitä selviää.Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole. Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti houkutella.Vaiteliaan isän kanssa kaksin asuminen on aina ollut hyvin itsenäistä, mutta nyt edes kotona ei saa syrjäytyä rauhassa. Naapuritalossa tarvitaan välillä apua koiran kanssa, ja karvaturria hoitaessaan Joose tulee tutustuneeksi myös ystävälliseen naapuriin. Mutta kun tapaa uusia ihmisiä, voiko arvatakaan, kuinka paljon yhteistä heidän kanssaan oikeastaan onkaan?Aino Leppänen (s. 1982) on kempeleläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, jolta on aiemmin ilmestynyt mm. koulumaailmaan sijoittuva kirpeän hauska romaanisarja. Nyt hän debytoi nuortenkirjailijana tuomalla Joosen fiktiivisen tarinan rinnalla esiin aitoja koulukiusaamiskokemuksia.

Hykerryttävän tarkkanäköinen romaani opettajan työstä 2020-luvun Suomessa. Kielioppivirheiden ja opiskelijoiden kadonneen motivaation virvoittamisen lomaan vipinää tuo niin innokas työkaveri kuin etätyön kurimuskin. Keski-ikää lähestyvä Aisku kokee olevansa kutsumusammatissaan lukion lehtorina, mutta nykyään opettaja tuntuu olevan myös äiti, psykologi, päiväkodin täti ja poliisi. Joskus tekisi mieli antaa tyhmiin kysymyksiin niin kipakka vastaus, että Wilma välkkyisi punaisena. Ja aivan kuin lähiopetuksessa ei olisi tarpeeksi, keväällä 2020 puhkeava pandemia pakottaa opettajan muokkaamaan materiaalinsa muutaman päivän varoitusajalla tietokoneen ruudulle sopivaksi. Onneksi sentään tunnit voi aloittaa aamuteen kera peiton alta. Kotiarkea tahdittaa yksinhuoltajuus ja lentopallovalmentajan pesti. Parisuhdetta ei oikeastaan ehdi edes kaipaamaan, mutta kun tarjolla on sekä vanhaa suolaa että uuteen lajiin tutustumista, on Suvivirren soidessa Facebookin parisuhdestatus vähintäänkin vaikea selittää. Terkuin ope käsittelee humoristisesti nykylukion tilaa ja opettajien jaksamista haasteellisessa arjessa, jossa muutoksista on vaikea valittaa leimautumatta jämähtäneeksi. Mitä kaikkea opettajan virkahymyn taakse piiloutuukaan? Aino Leppänen (s. 1982) on kempeleläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Pitkään kirjoittamista harrastanut kolmen lapsen äiti harrastaa joogaa, kutoo villasukkia ja laulaa mielellään. Hänen esikoiskirjansa Positiivinen yllätys (Docendo) julkaistiin keväällä 2019.

”Pidin lappuhaalareita heti alusta asti. Olivathan ne kovin löysät vielä siinä vaiheessa, mutta minä olin niin kovasti raskaana, etten välittänyt asiasta.”- Et kai sinä nyt tosissasi harkitse, että pidät sen?- En minä tiedä, mitä tehdä. Sinäkö vain päätät, eikä asiasta edes keskustella?- Mitä keskustelemista tässä on? En minä halua lasta näin nuorena.- No en minä voi noin vain päättää tappaa ihmistä.- Vittu se mikään ihminen vielä ole. Se on kasa soluja.Tavallinen koulupäivä keskeytyy, kun lukiolaistyttö Ainon raskaustestin tulos on positiivinen. Tilanne yllättää perheen ja lähipiirin täydellisesti, varsinkin poikaystävän. Edessä on päätös, jossa punnitaan elämä ja kuolema. Asian moraalista puolta Aino ei ole koskaan ehtinyt edes miettiä.Miten istuvat sanat raskausviikko, synnytysvalmennus ja ultraäänitutkimus 17-vuotiaan lukiolaisen maailmaan? Miten onnistuu itsenäistyminen muutaman kuukauden varoitusajalla? Miten selvitä hormonien epätasapainosta, jos ei edes tiedä kärsivänsä sellaisista?Aino saa vertaistukea tädiltään, samaan aikaan raskaana olevalta aikuiselta naiselta. Elämän ennakoimattomuus häkellyttää, ja yllättävä tragedia asettaa tytön valinnan aivan uuteen valoon.Kirjailijan omaan elämään pohjautuvassa esikoisromaanissa vakava aihe on silattu lempeällä ja ironisella huumorilla. Kirja on tärkeä näkökulma viime vuosina puhuttaneeseen teiniäitiyteen. Äidinrakkaus ei ole iästä kiinni, ja vaippoja oppii vaihtamaan nuorikin. Silti vauvaperheen arki voi uuvuttaa myös nuoren äidin, vaikkei olisi odottanutkaan vaaleanpunaisia vaahtokarkkiunelmia. Ei ole helppoa jäädä kotiin imettämään, kun muut lähtevät lauantai-iltana juhlimaan nuoruuttaan.Mutta jos on valmis harrastamaan aikuisten leikkejä, pitäisikö olla myös valmis kantamaan aikuisen vastuu?Aino Leppänen (s. 1982) on kempeleläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Pitkään kirjoittamista harrastanut kolmen lapsen äiti harrastaa joogaa, kutoo villasukkia ja laulaa mielellään. Omakohtainen Positiivinen yllätys on hänen esikoisromaaninsa.

Hyvän mielen romaani neulomisen lempeydestä, talven lumisesta rauhasta ja mieltä kutkuttavista salaisuuksista. Ja ystävänpäivästä, jota Lanka-aitassakin odotetaan. Lanka-aitan talvinen arki Oulun Torinrannan punaisessa aitassa soljuu käsityöntäyteisenä. Hyllyt notkuvat pumpulinpehmeitä lankakeriä, ja puikot Annin omissakin käsissä heiluvat kevyesti, ovathan taloudelliset paineet puodin pitämisestä poissa. Myös sosiaalista elämää on enemmän kuin aikoihin, sillä syksyllä perustettu käsityökerho jatkaa tapaamisiaan. Postimies Heikkikin viihtyy puodilla, vaikkei lankojen perässä olekaan. Anni huomaakin odottavansa ystävänpäivää aivan eri tavalla kuin aiemmin. Lumihiutaleiden leijuessa taivaalta Annin mielen perukoilla poukkoilee kuitenkin häiritsevä kysymys. Varastosta löytyneessä kolmen koristeen laatikossa oli jäljellä vain yksi, joten missä ovat kaksi muuta? Oliko edesmenneellä Aila-tädillä useita salaisuuksia, ja miksi hän ei koskaan niistä puhunut? Kannattaako koristeiden kohtalon selvittäminen vai voiko se satuttaa kipeästi kuin kutimella itseään pistäminen? Lanka-aitan talvi on itsenäinen jatko-osa sarjan avausteokselle Lanka-aitan Anni.

Jouluntuoksuista feelgoodia naapuruston toiveista, huolista ja hyvistä hetkistä yhdessä. Kun kaikki ei aina menekään kuten suunnittelee, pieni pihapiiri kannattelee. Mustikkapolku peittyy lumeen, kun vuoden pimeimmän ajan keskellä valmistaudutaan lämminhenkiseen juhlapyhään. Tänä vuonna Elvi on erityisen innostunut, sillä yksinäisten joulujen jälkeen ajatus isosta perhejuhlasta kiehtoo. Katin elämä on ottanut uuden suunnan ja parisuhde käy sellaisilla liekeillä, että lämpötila nousee pakkasesta huolimatta. Laura nauttii arjestaan lasten ja Jarkon kanssa, mutta jännittää samalla koko vartalollaan, saako kirjalleen kustannussopimuksen. Joanna ja Elsa palaavat rentouttavalta lomamatkalta kosteissa tunnelmissa. Nooran tunne-elämä on myllerryksessä, kun kaikissa ihmissuhteissa tuntuu olevan jonkinlaista kitkaa. Elvin jouluvalmistelut kokevat kylmän käänteen, kun kotiin ilmestyy yllätysvieras. Martin puhelu sekoittaa Lauran kuusijuhlan suunnittelun, ja Kati huomaa, että vaikka parisuhde voisi hyvin, lapsiperhearki voi silti olla haasteellista. Joanna yrittää parhaansa mukaan jaksaa kylmää pohjoista, vaikka hänen sydämensä onkin jäänyt Italiaan. Noora haluaisi jättää koko joulun väliin ja nukkua uudenvuoden yli pehmeän peiton alla. Mutta kun piirit ovat pienet, kukaan ei joudu märehtimään murheitaan yksin. Ja koska joulu on ihmeiden aikaa, ei voi koskaan tietää, mistä seurasta itsensä jouluaattona löytää.

Hykerryttävän samaistuttavaa feelgoodia naapuruston iloista, suruista ja salaisuuksista. Kun yhden arki läikkyy lapsiperhekiireissä yli ja toinen kaipaa edes toivoa lapsesta, on pihapiirissä paljon puhuttavaa. Kylläpä Mustikkapolulla taas tapahtuu! Katin mies Antti on kunnostautunut kotiaskareisiin osallistumisessa, mutta ei onnistu tekemään oikein mitään Katin toivomalla tavalla. Onko elämä saman katon alla sittenkään enää järkevää? Entä miksi matka Laura-siskon luo tuntuu niin paljon pidemmältä kuin askeleet pihan poikki? Laura on helpottunut avioerostaan, mutta lapset kaipaavat isää, vaikka tämä ei edes kotona asuessaan ollut osa perhearkea. Nuoruuden ihastus Jarkko tuo piristystä päiviin, mutta aivan ongelmatonta uuden parisuhteen rakentaminen ei ole. Lauralla on myös haave, jonka toteuttaminen tuntuu mahdottomalta. Uskaltaisiko silti yrittää? Elvi ja Taisto elävät onnellisina löydettyään toistensa luokse vuosikymmenten mutkien kautta. Menneisyyden kaiut kuitenkin myllertävät, joten tasaisen tylsää arjesta ei ehdi muodostua. Pullantuoksuinen Elvi osaa muutenkin repäistä, kun yön pimeys laskeutuu talojen väliin. Joanna ja Elsa asuvat yhdessä, mutta yhteinen tulevaisuus näyttää huteralta, kun toiveet lapsesta eivät kohtaa. Kun Elsa jää jumiin vauvahaaveisiin, Joannan ajatuksiin hiipii epäilyksen peikko. Pihapiirissä suhisee on itsenäinen jatko-osa sarjan avausteokselle Pieni pihapiiri pyörii.

Sairaudesta tulee kolmas pyörä kauniiseen rakkaustarinaan. Tositapahtumiin perustuva romaani kertoo tavallisesta suomalaisesta pariskunnasta, jonka onnen rikkoo ensin vakava sairaus ja sitten hoitovirhe. Kahdeksannella luokalla Seijan viereiseen pulpettiin istahtaa Timo, jonka kanssa aika kuluu yllättävän mukavasti. Suuri ihastus muuttuu parisuhteeksi, josta kasvaa arkinen mutta kestävä rakkaustarina. Timo sairastuu Parkinsoniin jo nuorena. Eläkeiässä oireet pahenevat, ja Seija jää omaishoitajaksi. Timo on välillä poissaoleva ja väkivaltainen, mutta yhä rakas aviomies. Sitten hoitolaitoksessa tehdään kohtalokas hoitovirhe, eikä elämä palaa enää koskaan ennalleen. Puhutteleva romaani kuvaa kaiken kestävää rakkautta Parkinsonin taudin raadollisuuden ja omaishoitajan raskaan arjen keskellä. Aino Leppänen (s. 1982) on kempeleläinen kirjailija, jonka esikoisteos Positiivinen yllätys julkaistiin vuonna 2019 (Docendo). Joogaa ja käsitöitä harrastava äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja on kirjoittanut myös koulumaailmaan sijoittuvat Terkuin ope -trilogian sekä Luk(i)ossa-nuortenromaanisarjan (Myllylahti).

Kevyt lukea, helppo samaistua. Säeromaanin muotoon puettu teos Joosen elämästä – esiintyminen koulussa vielä menettelee, mutta pitäisikö seurustelusuhteessakin jo esiintyä, alasti nimittäin?Joose on jäänyt Vaalaan isän jatkettua matkaansa töiden perässä. Joose on jo tottunut asustelemaan itsekseen, eikä arki tunnu yksinäiseltä, kun seurana on oma kaveriporukka. Etenkin kun naapurista saa vielä tasaisin väliajoin lainaan maailman parhaan koiran. Lukion toinen vuosi pitää sisällään muutakin kuin helposti ymmärrettäviä matemaattisia kaavoja ja ilmaista kouluruokaa. Äidinkielessä opettaja haluaa opiskelijat luokan eteen pitämään puheita, ja valinnaisena opintojaksona olisi tarjolla myös vanhojen tanssit. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle ei ole helppo mennä edes kavereiden tukemana, mutta ryhmäpaine saattaa silti auttaa.Eniten aivosoluja kuitenkin liikuttaa tyttöystävä. Joose ei ole ennen seurustellut, joten tilanteessa kaikki on uutta. Mitä yhdessä pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä mitään? Mikä seurustelemisessa on normaalia? Pitäisikö jo harrastaa seksiä vai riittääkö yhdessä oloksi pizzan tekeminen?Aino Leppänen (s. 1982) on kempeleläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka on aiemmin kirjoittanut koulumaailmaan sijoittuvan romaanisarjan. Hän debytoi nuortenkirjailijana keväällä 2024 Luk(i)ossa -teoksellaan. Tällä kertaa Joosen fiktiiviseen tarinaan on yhdistetty lukiolaisnuorten kirjoittamia kuvauksia ihastumisesta, rakastumisesta ja seksistä.

Aisku on taas täällä! Väsyneempänä ja ärtyneempänä kuin koskaan! Miten olla se tiukka mutta kannustava opettaja, kun ympärillä tapahtuu jotain, mikä on väärin ja samalla niin oikein?Kasvomaskit muistuttavat vielä pandemian värittämästä ajasta, mutta alkava lukuvuosi tuo aivan tuoreita haasteita. Uuden opetussuunnitelman mukana tulevat uudet kirjat ja arviointikriteerit, mutta valitettavasti vanha äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja on ja pysyy. Aisku tuntee olonsa väsyneeksi, mutta voinnille saattaa tänä syksynä olla muitakin selityksiä kuin pelkkä työtaakka.Koulussa Aisku joutuu usein kasvattamaan enemmän kuin opettamaan, ja työmaata riittää kotonakin. Viidennellä luokalla kasvua tapahtuu välillä hieman liiankin nopeasti, eikä tyttären kaikissa käänteissä ole helppo pysyä mukana. Parisuhde virastomestarin kanssa sentään kukoistaa, mutta toisaalta Aisku ja Elmo alkavat olla tilanteessa, jossa vapaamuotoinen hengailu on tuonut heidät risteyskohtaan. Suuret kysymykset kaipaavat vastauksia, mutta jotta voi saada oikeita vastauksia, täytyisi uskaltaa kysyä oikeita kysymyksiä. Työt ujuttautuvat aika ajoin myös vapaa-aikaan. Kokeiden korjaamiseen kotona Aisku on tottunut, mutta kun opiskelija tarvitseekin olkapäätä tai jälkien peittelijää, astuuko opettaja jonkun rajan yli? Aino Leppänen (s. 1982) on kempeleläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Pitkään kirjoittanut kolmen lapsen äiti harrastaa joogaa, kutoo villasukkia ja laulaa mielellään. Riemukkaan vastaanoton saanut Terkuin ope julkaistiin vuonna 2022 ja sen jatko-osa Tujuin terkuin ope keväällä 2023.

Koulumaailman ihastuttavan samaistuttava kuvaus saa jatkoa! Yksi runoilee, toinen keimailee, kolmas lusmuilee. Viekö heikosti motivoituneiden opiskelijoiden eteenpäin patistaminen huomion tärkeimmästä – läheisten hyvinvoinnista?Äidinkielen lehtorina huonosti viihtyvä Aisku elää arkeaan nykylukion haasteista jotenkuten selviytyen. Työyhteisö on pääosin mukava, mutta tällä lukukaudella uusi sijainen maustaa koulusopan karvaaksi. Koronapandemiakin on edelleen läsnä, ja maskin läpi on hankala hengittää. Uuden opetussuunnitelman kasaaminen kaatuu kaiken muun työn päälle, mutta onneksi on myös sydämeen osuvia kohtaamisia, kuten runopoika Lenni. Kotiasiat ovat työn vastapainoksi kohtalaisessa kuosissa. Aiskun vierelle on asettunut hyvä mies, mutta parisuhteessa on aina omat mutkansa, vaikka tunteet olisivatkin kohdillaan. Aiskulla on myös tyttäreensä läheinen suhde, joskin välillä kotiin tuntuu tulevan joku aivan vieras lapsi, joka kiukuttelee milloin mistäkin. Vapaa-aika tyttären lentopallovalmentajana on antoisaa, mutta joskus siinäkin joutuu kasvattajaksi – milloin lasten, milloin vanhempien. Ja sitten pitäisi vielä löytyä tilaa ystäville. Välillä aika on kortilla, mutta onko ystävä enää saatavilla, kun mahdollisuus yhteiselle olemiselle vihdoin avautuisi?Tujuin terkuin ope on itsenäinen jatko-osa keväällä 2022 ilmestyneelle Terkuin ope -kirjalle. Se käsittelee realistisesti mutta pilke silmäkulmassa koulumaailmaa ja opettajien jaksamista jatkuvasti muuttuvassa työarjessa.