Altti Kuusamo

Teemu Saukkonen (s. 1954) on pitkän uran tehnyt ja laajalti tunnettu taidemaalari. Armottomalla energialla hän maalaa teoksia, jotka eivät jätä katsojaa kylmäksi. ”Teemu Saukkosen monipuolinen taide on otteeltaan haastavan polveilevaa, yllätyksiä tarjoavaa ja ajattelupitoista. Paneudutaan kainostelematta suomalaisuuden stereotypioihin yhtä lailla kuin itäisiin eksoottisiin aiheisiin hyväksymällä samalla kuvatraditio maalauksen käyntiaineeksi... Ehkä katsojan ohjeeksi käy Teemu Saukkosen oma toteamus:'sallin itselleni hyvin paljon'”, kirjoittaa Altti Kuusamo.

Jarmo Mäkilän näyttelyn yhteydessä julkaistu näyttelykirja, jonka artikkelien kirjoittajina ovat taidehistorian professorit Altti Kuusamo ja Helena Sederholm. Esipuhe museonjohtaja Päivi Loimaala. Elämäkerta näyttelyamanuenssi Saara Heikinheimo. Luettelon toimitus kokoelmapäällikkö Sarianne Soikkonen. Tekstit suomeksi ja englanniksi

Lauri Laine (s. 1946) on tyylillleen uskollinen taitava ja pidättyvä maalari, jonka teokset perustuvat traditioon ja pitävät sisällään arvoituksellisen maailman. ”Vanha taide on minulle tässä ajassa samalla tavalla läsnä olevaa kuin modernismi ja nykytaide”, toteaa Lauri Laine. Hänen maalauksensa viittaavat 1600-luvun maalaustaiteen klassikoihin ollen kuitenkin vahvasti nykypäivää. Esteettisesti kauniit ja tasapainoiset maalaukset kestävät katselua pitkän aikaa. ”Laineen maalausten merkitykset avautuvat visuaalisen runsauden eri muotoihin, jotka puolestaan väistämättä viittaavat eri psyykkisiin tiloihin, arvoituksellisuutensa säilyttäen”, kirjoittaa Altti Kuusamo.

Lauri Laine (s. 1946) asuu ja työskentelee Helsingissä. Vuodesta -86 lähtien hän on työskennellyt säännöllisesti myös Roomassa.Italian taiteella on ollut keskeinen vaikutus Laineen maalaustuotantoon. Hänen teoksissaan voidaan nähdä yhteyksiä sekä modernismiin että maalaustaiteen klassiseen perinteeseen, erityisesti varhaisrenessanssiin ja barokkiin.Liisa Lindgren kirjoittaa: Yksityiskohdat rakentavat maalausen kertomusta, jota katsoja voi lähestyä yhtäältä kuten kiehtovaa kuva-arvoitusta tai toisaalta valita pitäytymisen visuaalisesti nautittavassa kokonaisuudessa.Altti Kuusamo kirjoittaa: Kerrosmaalaustekniikka tuo Laineen maalauksiin syvyyttä, joka näkyy ennen kaikkea värien heijastusvaikutuksissa. Useiden värikerrosten yhteistyö nostaa esiin vivahteiden tilan ja tilanteen. Laine korostaa: "En ole maalannut esineitä enkä tilaa vaan esineitä tilassa".

EMMAn julkaisussa syvennytään Katarina Reuterin taiteeseen pohjautuen hänen Suomen taideakatemian säätiön palkintonäyttelyynsä Katarina Reuter: Black Crow Blues EMMAssa syksyllä 2023. Runsaasti kuvitetussa julkaisussa pysähdytään Reuterin hienovaraisin siveltimenvedoin rakennettuihin luonnon, lähiympäristön ja pieneliöiden maailmojen kuvausten äärelle. Hänen maalauksensa ilmentävät nykytaiteessa tänä päivänä vähälle huomiolle jäänyttä pysähtymistä - viipyilevää aiheentarkastelua ja yksityiskohtiin syventymistä. Julkaisu sisältää artikkelit näyttelyn kuraattori Pernilla Wiikiltä, kirjailija Tua Forsströmiltä ja taidehistorian emeritusprofessori Altti Kuusamolta.Katarina Reuter: Black Crow Blues -näyttely on esillä EMMAssa 4.10.2023-28.1.2024.EMMA - Espoon modernin taiteen museon julkaisuja 72/2023Kieli: suomi, ruotsi, englantiKovakantinenSivuja: 144Julkaisun toimitus: Tiina Penttilä Kirjoittajat: Tua Forsström, Pilvi Kalhama, Altti Kuusamo, Pernilla WiikKääntäjät: Mats Forsskåhl, Kira Josefsson, Jyrki Kiiskinen, Ditte Kronström, Markus Sandberg, Tomi Snellman Graafinen suunnittelu: Milla Rissanen Valokuvat: Ari Karttunen, Katarina Reuter, Aukusti HeinoPaino: Markprint, Lahti

Nanna Susi (s. 1967) on valovoimainen ja rakastettu taiteilija. Hänen ekspressiiviset, visuaalisesti voimakkaat ja myyttiset maalauksensa ovat hurmanneet jo vuosia. Kirja esittelee Nanna Suden maalaukset, jotka ovat esillä Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvassa. Altti Kuusamo kirjoittaa artikkelissaan: Suden maalaaminen näyttää luonnontapahtumalta, niin vaivattomalta se tuntuu. ”Sataa, paistaa, tuulee, maalaa”. Sitä se ei kuitenkaan ole: esiin piirtyy teemoja, tiettyjä väriyhdistelmiä, käsittelytapoja, aiheita, tunteiden selviä korrelaatteja.

Emme voi nähdä aikaa. Kuitenkin aika näyttäytyy kuvataiteessa yllättävän monimuotoisesti juuri silloin, kun se yrittää eri tavoin piiloutua kuvan rakenteisiin. Aika ja ajallisuus naamioituvat kuviin kerronnan, rytmin, liikkeiden, tilantunnun, kuvatun ilmapiirin ja ajankohdan, symboliikan ja aiheiden kautta. Myös ajattomuuden illuusio ja nythetki ovat kuvataiteen ominta aluetta. Eri kuvausstrategiat auttavat katsojaa sijoittamaan ajallisuus aivan kuin huomaamatta kuvan maailmaan. Me asetamme ajantunnun kuvaan. “Aika on kuin sumu, läheltä se ei näy, ja kaukaa se on kaunista” (Anna-Liisa Rekola). Tämä teoksen tarkoitus on raivata väylää kuvan aikakeskustelulle, jota kansainvälisestikin on käyty melko vähän.

Jan Kenneth Weckmanin (s. 1946) ura taiteilija on pitkä. Hän on myös opettanut vuosia Taideteollisessa korkeakoulussa.Jan Kenneth kirjoittaa:”Viattoman maalauksen tekeminen on kuin matkustaisi viidakkoon tarkistamaan vielä kerran, olisiko se Paratiisi sittenkin tuollapäin, kun se ei näytä Turun saaristostakaan löytyvän. Tällaista uskoa ei estä mikään. Niinpä totuuden sijasta päädymme tekemään vielä yhden maalauksen tai piirustuksen, ja joku ystävällismielinen, samanmielinenkin, päätyy siitä puhumaan ja kirjoittamaan”.

Kaksi mielenkiintoista taiteilijaa Jan Neva ja Dmitry Sokolenko ovat ystävystyneet Pietarissa ja tehneet useita näyttelyitä yhdessä.Jan Neva (s. 1974) on maalari, jonka symbooliset maalaukset pursuavat voimaa ja taitoa. Hän on saanut taiteilijakoulutuksen sekä Suomessa että Venäjällä. Altti Kuusamo kirjoittaa: Jan Neva katsoo, että ”suuret tarinat” eivät ole kuolleet. Jokaisen edellisen suuren kertomuksen tuhkasta nousee väistämättä uusi. Tämä vuoroliike on osa meitä kannattavien myyttien uudistuvaadynamiikkaa. Kysymyksessä on kulttuurin generaattorin kaksoisliike, jossa uusia ”suuria kertomuksia” kieltäviä diskursseja nousee myös yhä suuremmiksi kertomuksiksi. Tätä myyttistä liikettä kulttuurissa ei tosiaankaan voi pysäyttää. Dmitry Sokolenkon taide on merkkien kiteytymiä. Näin Altti Kuusamo kuvaa hänen työtään: Sokolenkon lähtökohta on, että jokaisessa hänen ideoimassaan pelkistyneessä kuvassa on vähintään kaksi tai kolme merkitystä, jotka kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Kuvat koostuvat symbolisista fragmenteista, joissa väri- tai muotoviitteet ovat ”oikein” mutta vierautettuna niiden normaaleista representaatiotehtävistä. Kuvista voi löytää konventionaalisten symbolien palasia, mutta kokonaisuus muotoutuu uudeksi kombinaatioksi, joka assosioituu uusiin kuvallisiin ja maailmankuvallisiin konfiguraatioihin, ja esittää siten lopuksi tiivistetyn merkityksen. Kirjan taitto kuljettaa rinnan näiden kahden taiteilijan töitä, jotka ulkoisesti ovat varsin ristiriitaisia. Kirja on mielenkiitoinen kokonaisuus kahta eri maailmaa.

Taide, kokemus ja maailma on tieteellinen mutta yleis-tajuisuuteen pyrkivä johdatus 2010-luvun alun taiteiden tutkimuksen lähtökohtiin, kysymyksenasetteluihin, suuntauksiin ja käsitteistöön. Taiteiden tutkimuksen oppiaineet eroavat toisistaan ensisijaisen tutkimus-kohteensa puolesta, mutta samalla monet kysymyksenasettelut, lähtökohdat ja lähestymistavat yhdistävät niitä toisiinsa. Taiteiden tutkimusta tarkastellaan kirjassa viiden taiteenaloja eri tavoin leikkaavan käsitteen tai ilmiön kautta: ääni, kuva, kieli, väline ja sukupuoli. Kirja on tarkoitettu taiteiden tutkimuksen johdanto- ja oppikirjaksi, ja se on rakennettu siten, että jokaisessa luvussa tulee esiin sekä oppiaineiden erityisyys että niiden välisiä yhtymäkohtia.

Poikavuosien hymytön maailmaJarmo Mäkilä kuvaa maalauksissaan sodan jälkeisen ajan poikien elämää. Silloin lapset olivat riesa, poikalaumat kulkivat metsissä ja takapihoilla.Taidehistorian professori Altti Kuusamo kirjoittaa tästä maailmasta tarkkoja havaintoja, jotka tuntuvat yllättävän tutuilta. 104 sivua, 61 värillistä teoskuvaa Jarmo Mäkilän maalauksista ja näyttelykokonaisuuksista. Kielet: suomi, englanti ja saksa.