Ann Vidgren

Nuorista opiskelijatytöistä, Ilonasta ja Jennistä, tulee kämppäkavereita lähes sattumalta. He tulevat Jyväskylään eri puolilta Suomea ja erilaisista kasvuympäristöistä. Luonteeltaankin he ovat erilaisia, Ilona on ulospäin suuntautunut ja myönteinen, Jenni pikemmin ujo tarkkailija. Mutta alusta asti heidän kanssakäymisensä on luontevaa ja heidän erilaisuutensa ruokkii suhdetta. Yhdessä he kokevat ja kokeilevat monia uusia asioita. Vuosien myötä ystävyys syvenee ja yhteys jatkuu opintojen päätyttyä.Ann Vidgrenin neljäs romaani on tarina ystävyydestä. Se on kertomus Ilonasta, joka joutui lähtemään elämästä liian aikaisin - vai oliko hän vain valmis ennen ikätovereitaan. Mutta ennen lähtöään hän ehti muuttaa, ei maailmaa, mutta Jennin ja monen muunkin maailman.Kaipaus ei kuole. Kaipaus on ikuinen.Ann Vidgren on Helsingissä asuva yläsavolaisen maatalon tytär, joka romaaneissaan keskittyy ihmisen oman mielenmaiseman ja ihmisten välisten suhteiden, vaikeidenkin, kuvaamiseen.

Vastikään kuusikymmentä täyttänyt Jenni-opettaja menettää miehensä Ronin äkillisessä sairauskohtauksessa. Yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat romuttuvat. Hänen ystävänsä auttavat leskeä jatkamaan elämäänsä. Hänen paras ystävänsä Sofia houkuttelee hänet kaukomatkalle kokemaan uusia asioita. Siellä Jenni kohtaa avuttomuutensa ja saa pohjakosketuksen suruunsa. Samaan aikaan Jennin aikuinen tytär, Iida, kamppailee nuorena solmitun avioliittonsa vaikeuksissa, kunnes liitto purkautuu. Vaikka ratkaisu on kipeä, se auttaa hänet ja hänen lapsensa terveempään elämään ja avaa heille uusia mahdollisuuksia. Ann Vidgrenin kolmas romaani on tarina rakkaudesta, menetyksistä ja uusista aluista elämänmatkalla, joka useinkaan ei ole helppo. Mutta ihminen voittaa jokaisen taistelun, jonka taistelee tosissaan. Ann Vidgren on Helsingissä asuva yläsavolaisen maatalon tytär, joka romaaneissaan keskittyy ihmisen oman mielenmaiseman ja ihmisten välisten suhteiden, vaikeidenkin, kuvaamiseen.

Heinäkuussa 1942 Ahokylän Harjun talon asioista huolehtivat vanhaemäntä Elma ja hänen miniänsä Martta, Elman iäkkään Juho-veljen auttaessa heitä. Avuksi talon töihin saadaan sotavanki Ivan, joka osoittautuu taitavaksi, oppivaksi ja ystävälliseksi mieheksi.Kylän miehet, myös Martan mies Seppo, ovat rintamalla, jotkut heistä kaatuvat, jotkut palaavat kotiin haavoittuneena. Kirjeet kulkevat, vapaahetkinään kylän nuoret naiset neulovat sotilaille lämmintä paketteihin, jotkut toimivat lottina rintamalla. Säännöstely ja puute kaikesta haittaa jokapäiväistä elämää. Yhdessä kuitenkin selvitään ja saadaan maatilojen työt tehdyksi.Seppo kaatuu muutama kuukausi ennen Helmi-tyttärensä syntymää. Muun avun puuttuessa Ivan joutuu toimimaan kätilönä. Elämä Harjulla vakiintuu, arki rakennetaan niin hyväksi kuin pystytään.Kun sota lopulta päättyy, hartaasti odotettu rauha tuo ilon - mutta myös suuren surun.Ann Vidgren on pääkaupunkiseudulla asuva yläsavolaisen maatalon tytär. Hän on perehtynyt laajasti sota-aikaan ja sotavankien kohtaloon kotirintamalla. Hän kuvaa kirjassaan ihmisten arkea, iloja ja suruja. Ennen kaikkea ihmisten kykyä sopeutua ja jaksaa - kun on pakko.

Rantalan tila on ollut saman suvun hallussa sukupolvien ajan. Nyt isäntä on sairas, poika kehitysvammainen. Voimiensa tunnossa ovat miniänä taloon tullut emäntä ja parikymppinen tytär, Leni. Eletään 1970-luvun alkua eteläsavolaisessa maisemassa.Lenillä on haave sairaanhoitajan työstä, mutta hän on luvannut sairaalle isälleen, tosin vastentahtoisesti, jatkaa tilaa. Hän tapaa Ossin, agrologiopiskelijan. Heille kehittyy suhde, jota häiritsee ennen muuta Matleena-äidin armoton tuomio: vävyehdokas on täysin sopimaton. Äidin mielestä Lenin ei tulisi mennä ollenkaan naimisiin.Rakastunut Ossi pakenee ristiriitoja kesätöihin Tanskaan. Yrittää unohtaa Lenin, mutta ei onnistu. Hän juurtuu yhä tiukemmin Rantalan maaperään auttaessaan Leniä suuren tilan hoidossa. Matleena haukkuu ja tuomitsee. Kunnes tapahtuu lopullinen räjähdys, joka muuttaa tilanteen täysin.Ann Vidgren on vieremäläisen maatalon tytär. Työelämänsä alkupuolen hän katseli maaseudun elämää kotimaisemissaan, kunnes siirtyi lastensa perässä pääkaupunkiseudulle. Lenin ja Ossin tarinassa hän tuo tarkkanäköisesti esille maaseudun ihmisten luonteen ja heidän suhteensa, sen mikä on tilalle tärkeää ja mitä se työn jatkajalta vaatii. Minkälaisiin ristiriitoihin ihminen voi sukunsa ja omien halujensa ristipaineessa joutua. Vähitellen hän myös vyöryttää mukaan historian painolastin - kaiken sen, minkä Ossi ja Leni kokevat, on joku muu kokenut aikaisemmin. Ja sama kohtalon kysymys, tulevan hyväksyminen, on aikanaan heidänkin edessään. Asiat toistuvat, kunnes ne on ratkaistu.