Anna Kontula

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Anna Kontula pohtii uudessa kirjassaan tulevaisuutta Tuntemamme maailma on tulossa päätökseensä, ja sen myötä elämämme muuttuu. Uusiksi menevät muun muassa perhesuhteet, ajankäyttö, asumismuodot, ravinto, koulutus, oikeusinstituutiot ja kuluttamisen tavat. Samalla muuttuu myös tapa, jolla ihminen ymmärtää itseään ja paikkaansa maailmassa. Olemme yhteiskunnallisen murroksen kynnyksellä, ja ekokatastrofi vaikuttaa väistämättä tapaamme katsoa maailmaa. Mitä huomisen ihmiselle merkitsevät sellaiset sanat kuin luonto, vapaus, Jumala, omistus, eläin – tai ihminen? Syntyykö vanhojen ajattelutapojen tilalle uusia, luommeko käsityksen elämästä uusiksi vai mukautuvatko vanhat mallit uuteen maailmaan? Uuden maailmankuvan aihiot voi jo huomata, kun vain pysähtyy katsomaan. Ovatko ne merkkejä toivosta? Pysähdy näiden tulevaisuutta koskevien kysymysten äärelle yhdessä tutkijataustaisen Anna Kontulan kanssa ja tilaa tämä yhteiskunnallinen puheenvuoro omaksesi. ”Anna Kontula erittelee, mikä maailman vallanneessa tunnepuheessa on vialla.” – Helsingin Sanomat Kadonneen järjen metsästys -kirjasta ”Pikkuporvarit on tinkimättömästi kirjoitettu jyrähdys pikkuporvarillisen asenteen ominaispiirteistä ja riskeistä.” – Sosiologi Pikkuporvarit -kirjasta Anna Kontula on Valkeakoskella asuva sosiologi, kirjailija, vasemmistoliiton kansanedustaja ja tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja. Hänet tunnetaan valtavirta-ajattelua haastavana keskustelijana. Kontula on käsitellyt kirjoissaan muun muassa yhteiskuntaluokkia, parlamentarismia, työn murrosta ja argumentaation, ajattelun ja kielenkäytön nykytilaa. Hänet tunnetaan kuvia kumartelemattomana ja älyllisesti tinkimättömänä kirjoittajana.

Terapiapuhe on matkannut kauas yli rajojensa. Julkisuus on kiinnostunut tunteista ja mielen hyvinvoinnista. Samalla terapian kieli on hiipinyt puhetavaksi yhteyksiin, jotka aikaisemmin on mielletty toisin.Terapiasta löytyy vastaus kaikkeen. Pitääpä sitten ratkaista mielenterveyskriisi, laittaa lastensuojelu kuntoon, arvioida lähimmäisen yhteiskuntakelpoisuutta tai pysäyttää ekokatastrofi. Kaikki hoituu, kun on tunteet ja rohkeutta niiden näyttämiseen.Terapian kieli on valunut yli äyräidensä, yhteyksiin, jotka on aikaisemmin mielletty toisin. Sen ansiosta on tunteista puhuminen sallittua, tunnetaitoja kehitetään ahkerasti ja turvallista tilaa saa vaatia. Terapian kielellä käytetään kuitenkin myös poliittista ja taloudellista valtaa: syntyy itseensä käpertyneiden yksilöiden nopeaa ja pirstoutunutta ymmärrystä.Ja tämä kaikki juuri nyt, kun tarvitsisimme rakenteita ja keskinäisriippuvuuksia tunnistavaa huolellista ajattelua – ehkä enemmän kuin koskaan.

Suomen julkisin ja salaisin työpaikka: eduskunta. Eduskunta on pienoismaailma, jossa ammattipoliitikot taistelevat vallasta, punovat juonia ja etsivät ratkaisuja. Samalla he kuitenkin ovat myös ihmisiä, jotka riemastuvat, pettävät ja kokevat riittämättömyyttä niin kuin kuka tahansa meistä. Demokratia perustuu erilaisten näkökulmien koettelulle toisiaan vastaan. Siksi politiikan ytimessä asuu ristiriita. Ihmiset kuitenkin voivat huonosti konfliktissa. Miten tämä pitäisi ratkaista? Miten se on eduskunnassa ratkaistu, vai onko? Kansanedustaja ja sosiologi Anna Kontula on kirjoittanut ensimmäisen yleisesityksen suomalaisen poliitikkoyhteisön kulttuurista - sen valtasuhteista, säännöistä ja liittoumista.

Riittääkö hyvään elämään Vallilan verhot, vai pitääkö olla myös valkoinen sohva? Voiko kunnollisuus mennä överiksi? Saako taide ärsyttää, tai toiset ihmiset?Pikkuporvarit kuvaa pieniin asioihin keskittyvää ulkokultaista elämäntapaa, jossa teeskentely korvaa leikin, pöytätavat moraalin, dystopia utopiat ja naapurikyttäys yksilönvapauden. Elämän käyttövoimana toimii riskeiltä suojautuminen - ja koska riskejä riittää loputtomiin, tämä tarve hautaa lopulta kaiken muun. Pikkuporvarit-kirjassa pohditaan aikamme polttavia kysymyksiä, elämäntapaa ja mielenmaisemaa. Huomiot ovat herkullisia - ja niin tuttuja.Kukin eläköön miten tahtoo, siihen ei ole nokan koputtamista. Pikkuporvari kuitenkin katsoo oikeudekseen ja jopa velvollisuudekseen taivuttaa kaikki muutkin elämäntapaansa, koska pitää sitä ainoana oikeana. Toisenlaiset elämäntavat tuntuvat henkilökohtaiselta loukkaukselta. Se tekee pikkuporvarista hyvin, hyvin vaarallisen.