Anna Ripatti

Gustaf Nyström (1856-1917) oli aikansa näkyvimpiä suomalaisia arkkitehteja, jonka suunnittelemat arvorakennukset ovat useimmille tuttuja. Säätytalo, Kansallisarkisto, Helsingin vanha kauppahalli ja monet komeat pankki- ja yliopistorakennukset ovat Nyströmin tuotannon kestävää ydintä. Nyströmin menestystä julkisten ja yksityisten rakennuttajien parissa siivitti kaupunkielämän muutos mutta myös arkkitehdin omat avut. Nyström oli työteliäs täydellisyyden tavoittelija, joka uudisti rakennustekniikkaa ja materiaaleja kansainvälisten mallien mukaan. Vaikka hän kulki uuden etsinnän eturintamassa, hänen suunnittelemiaan ”vanhanaikaisilta” näyttäviä rakennuksia on nykyisin vaikea mieltää aikansa ”uutena” arkkitehtuurina. Nyströmin jälkimaineeseensa vaikutti myös se, että Suomen johtavana arkkitehtuurin opettajana hän kasvatti koko 1900-luvun alun nuoren arkkitehtipolven. Aiempien sukupolvien työtä arvostava mestari ei itse innostunut oppilaittensa kansallisromanttisesta tyylistä, mikä johti moitteisiin vanhanaikaisuudesta.Taidehistorioitsija Teppo Jokisen elämäkerta antaa ajantasaisen arvion Gustaf Nyströmin elämäntyöstä ja luo samalla uutta näkökulmaa koko arkkitehtuurimme historiaan.

The Ateneum Art Museum's new Albert Edelfelt exhibition catalogue presents the artist's production and activities, underlining the importance of his broad international circle of friends. Edelfelt, who travelled and painted in various parts of Europe, was a public favourite, seen in his day as the golden boy of Finnish art. He was an authority who spread the teachings of the so-called French school among Finnish artists. Edelfelt's art continues to fascinate. International interest has been spurred by the Edelfelt exhibition produced by the Ateneum Art Museum with the Petit Palais in Paris and the Gothenburg Museum of Art (2022-23).The abundance of research related to Edelfelt's art reflects his pivotal role in the history of Finnish art. This research has particularly flourished in the twenty-first century, as evidenced by this lavishly illustrated volume. The authors represent the cutting edge of current Edelfelt research: Marina Catani, Anne-Charlotte Cathelineau, Laura Gutman, Rainer Knapas, Anna Kortelainen, Petra Lehtoruusu, Marie-Sofie Lundström, Anne-Maria Pennonen, Kristina Ranki, Anna Ripatti, Hanne Selkokari, Patrik Steorn, Maria Vainio-Kurtakko and Leena Elina Valkeapää.

Tutkimus käsittelee Viipurin ja Turun linnojen kunnostushankkeita ja toteutumattomia restaurointisuunnitelmia 1800-luvun lopussa. Kirjallisia ja kuvallisia lähteitä yhdistämällä tutkimuksessa tarkastellaan restaurointisuunnitelmia, linnojen merkityksiä ja tutkimushistoriaa. Restaurointisuunnitelmia analysoidaan suhteessa samankaltaiseen toimintaan Ranskassa ja Ruotsissa ja niitä tulkitaan kansallista taidetta ja perintöä koskeneiden aikalaiskeskustelujen valossa. Tutkimuksessa osoitetaan, että suunnitelmien yhtenä tarkoituksena oli muokata rakennuksista monumentteja Suomen ja Ruotsin yhteiselle historialle. Restauroiduilla linnoilla olisi korostettu Ruotsin ajan perinnön kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä ja rakennettu käsitystä Suomesta historiatietoisena, elinvoimaisena kansakuntana ja Venäjästä erillisenä valtiona.This dissertation examines the unrealized restoration plans for two castles in the Grand Duchy of Finland one located at Viipuri the other at Turku during the last decades of the 19th century. By combining written sources with drawings and photographs, this dissertation examines the restoration projects, the two castles' significance and the ways in which they were investigated by scholars. It is suggested that one aim of the restoration plans was to transform the two buildings into monuments testifying to the common history of Sweden and Finland. They were meant to consolidate the Swedish basis of Finnish culture and autonomy and thus to secure them against the threatening implications of Russian imperialism.

Keskiajan esineet, taideteokset ja rakennukset - niin pyhät kuin arkisetkin - ovat kuluneet, säilyneet, kadonneet ja muokkautuneet ihmisten käytössä. Hipaisut, kolhaisut ja korjaukset sekä vaihtelevat arvostukset ja olosuhteet ovat jättäneet jälkensä. Tässä teoksessa taidehistorioitsijat ja arkeologit avaavat uusia näkökulmia keskiajan aineelliseen kulttuuriperintöön. Suomalaisten ja ruotsalaisten asiantuntijoiden laatimat artikkelit kertovat kuvien, tilojen ja esineiden historiasta, fragmentoitumisesta, käytöstä, museoinnista ja konservoinnista. Kuvakalsketta keskiajalta on taidehistorian yliopistonlehtori, dosentti Elina Räsäselle omistettu juhlakirja, ja se kuuluu vertaisarvioituun "Taidehistoriallisia tutkimuksia" -julkaisusarjaan.