Anneli Pääkkönen

"Paperinukkeja Orvokki rakasti, äitiä ja isää oli pakko sietää."Orvokki kypsyy aikuiseksi ja valmistuu ompelijaksi. Hän rakastaa sanoja ja pistoja. Kaiken kokeneena hän tutustuu uudelleen nuoruudenrakastettuunsa Tinoon. OMPELIJA on romaani Orvokin ajatuksista ja tekemisistä, Tinonkin. Se on vahva ja viisas kertomus hitaasta kasvamisesta täyteen elämään.

"Ihminen lakkasi rakastamasta elämää, kun ryhtyi vesivessaihmiseksi."HUUBERIssa on kesäteatterifarssinkin aineksia. Se kääntyy yhtä kaikki murhenäytelmän suuntaan. Tämä ei estä henkilöiden herkuttelua niin suvisen ruoka- ja juomatarjoilun suloisuudesta kuin ystävysten keskinäisestä sanailusta eikä kirjailijan herkuttelua itse kunkin edesottamuksilla.Insinööri-Oiva pelastaa maailman kuivakäymälöillä mutta hukuttaa kaikki tilannetajuttomuudellaan. Sairaanhoitaja Mirja pitää huolta kaikista muista paitsi itsestään. Entomologi Matin yhteiskuntakelpoisuus ulottuu vain mehiläisyhdyskuntiin. Opettaja Liisa ei opi virheistään. Inssistä konsultiksi muuntautunut Timo korvaa arvostelukyvyn kytkentäkaaviolla ja asiakasfirmasta puolisoksi löytynyt nuori Hannele katsoo viisikkoa kuin joukkoa lajimäärittämättömiä eläimiä. Puheeksi otetaan rakkaus ja itse kunkin luontosuhde.HUUBERI on yhden iltapäivän, illan, yön ja aamun romaani. Kaikilla on niin selviteltävää kuin myös vaihteleva kiire ja omanlaisensa vaikutin päihtyä. Suut puhutaan likaisiksi. Samalla teos avautuu sivilisaatiohistorialliseksi näkymäksi elämänsä järjestämään pyrkivistä ja sen tehokkaasti sekoittavista eurooppalaisista ihmisistä. Tarvitaan pitkän linjan taitava prosaisti esittämään sen eri hahmoja ymmärtävästi, koko suvista vuorokautta uskottavasti, jopa kauhistuttavasti.

"Nykyään ei tarvitse etsiä tosiasioita, mielipiteet ja kannanotot riittävät ihan kaikkeen", puuskahtaa romaanin nimihenkilö. Vanheneva käräjätuomari Somerikko ei pidä nykyajasta, mutta hän on luisunut pois myös omasta elämästään. Toisaalle suunnanneet lapset, rakastajan ottanut vaimo ja helsinkiläisen kulttuuriperheen arkeen lennähtävä outo opiskelijatyttö saavat hänestä myötätunnottoman tarkkailijan.Somerikko on hienovireinen romaani tunteista vieraantumisen seurauksista. Jokapäiväinen elämä soljuu Käpylän puutaloidyllissä, mutta mielenmaisema on karu ja hajalla. Somerikon aikalaiskritiikki kärsii kyvyttömyydestä tulkita omia pettymyksiä ja yllykkeitä. "Kahteen vuoteen Somerikko ei ollut yrittänyt saada vaimoa hymyilemään."

Ilmanki o hyvä miel nisit viel naurattaa.Karjalan murteella kirjoitetut runot vievät kielen mennessään. Anneli Pääkkönen (s. 1946) asuu Savonlinnassa. Hän on aiemmin kirjoittanut kaksi runokirjaa sekä novelleja ja romaaneja.

"Rakkauve fysiolokia mahtuu tähä ympärpyöreesee maalimaa hyvi, mut mie kaipasi lissää tillaa. Tek miel itkee ja parkuu. Mitä se auttaa, mie kysy iteltäi, ei mittää. Ko ite kyssyy ja ite vastaa, ei tuu jälkpuhheit. Lääkärhä tullee iha pia."Savo-karjalan murteella kirjoitetun romaanin miehenkipeä Hipsu Kuikka seikkailee syöpäläisenä hoitojen ja halujensa ristipaineissa.

Mie rakasti lapsen nenäliinoje silittämist kuumal raual.Kauneimmas liinas ol bambi, perhosii ja kukkii.Lämmin puhas nenäliina tuoksu hyväl.Ko paino siihe nenäsäja tyristikaik ol kohallaa.Anneli PääkkönenMAHOTTOMA HYVVÄÄRunoja lapsuuden rakkauksista, tähtipojasta, jäätelöntuojasta, nuppineuloista...Runoja mummosta, tädeistä, sedästä, isästä ja äidistä.Runoja vanhenemisesta, kiukuttelevista lihaksista, ärsyttävistä ajatuksista, yllätyksistäkin.Kaikki Karjalan murteella: kui paljo ellää yhes ihmises...Anneli Pääkkönen (s. 1946)on kirjoittanut runoja, romaaneja, novelleja, yhteensä 17 teosta.Karjalan murre on hänen lapsuutensa kieli.Aiemmin ilmestynyt murrerunokirja Arje ihme (Mediapinta 2017).Uusin proosateos Juhannusnovellit (NTAMO 2019).

"Juhannusyön valo jakaa kaikille ilmaista kesän rikkautta ja rakkautta."JUHANNUSNOVELLEJA sisältää viisi herkullisesti elämänmakuista tekstiä kesäisestä Suomesta ja ihmisistä suviyössä. Juhla tuo ihmisiä yhteen ja nostaa pintaan muistoja, toiveita ja pelkoja. Päivä on pisimmillään, yö on yötön, mutta lämmön ja lemmen houkutteleva lupaus on voimassa ehkä vain silmänräpäyksen ajan. Ja väliin tulevia tekijöitä riittää.Mittumaarin ratkihauskoissa ja syvältä louhivissa novelleissa yhdet keskikesäkarkelot pysäyttää villiintynyt sikalauma. Lisäksi tavataan kokkoriehassa toden karvansa paljastava viisastelija omaisineen, mökillensä papin yllätysvieraakseen saava graafikko sekä retkeilijäkolmikon majoittava leskirouva. Vuoden kohokohdan hersyvät ja riipaisevat mahdollisuudet toteutuvat myös Armille ja Raakelille, kuolinilmoituksilla hullunkuristen perheiden tapaan pelaaville eläkeläisystävyksille, yhdessä ja erikseen. Niin paljon tulisi elettyä kirkastaa, ettei siihen yksi valoaan tuhlaava vuorokausi tahdo millään riittää."Miksi mies kielsi puhumasta siitä, mistä olisi pitänyt ehdottomasti puhua. Ettei muka pilattaisi toisten juhannusta."

Sielu, siemen, keiju, aasi on aistivoimainen iltasatu, missä vanha Helinä-keiju vaeltaa jalat turvoksissa miehen syliin ja sieluun. Kirjassa on kansi mukaanlukien neljätoista Outi Heiskasen grafiikkkatyötä vuosilta 1970-2013. "Kerran Aaron kertoi luvanneensa vanhemmilleen, että pitää heistä huolta vanhana. Sitten hän siemaisi punaviiniä lasistaan, katsoi minuun ja sanoi pitävänsä huolen myös minusta. Riehuttiin sen lupauksen jälkeen sängyssä ja kun ensipaineet olivat lauenneet, hän tuli minuun tyynnyttävällä tahdilla ja silmiini tuli ihanimmista ihanin väri, lehtikudoksia, sormien ja kämmenten viivoja, kosketuksen majoja."