Anni Vartola

Oulun koulu on nimi Pohjois-Suomessa 1980-luvulla virinneelle arkkitehtuuri-ilmiölle, joka syntyi vastalauseeksi Suomen arkkitehtuurissa vallinneelle jäykän kaavamaiselle ja Helsinki-keskeiselle arvoilmapiirille. Oulun yliopiston arkkitehtuurin laitoksella opiskelleet nuoret arkkitehdit lähtivät tutkimaan kansainvälisten arkkitehtuurivaikutteiden innoittamina uutta, omaleimaista ja ihmisläheistä rakentamisen tapaa, joka kunnioittaisi paikallisia olosuhteita ja ammentaisi pohjoisen ilmaston olosuhteista ja pienten maaseutupaikkakuntien mittakaavasta. Nykyisin Oulun koulun onnistuneimmat rakennukset ovat osa kulttuuriperintöä. Oulun koulu on kuitenkin vain vähän tunnettu ilmiö Suomen arkkitehtuurin historiassa. A"rkkitehtuurin Oulun koulu - Jälkikaikuja" tarkastelee Oulun koulua 2020-luvun näkökulmasta. Mitä Oulun koulu tavoitteli ja mitä Oulun koulu saavutti? Miten Oulun koulun arkkitehtuuri on kestänyt aikaa, ja mitä opittavaa oman aikamme arkkitehtuurilla voisi olla Oulun koulun ajattelutavasta? The Oulu School is the established name of an architectural movement that emerged in northern Finland in the 1980s as a counterreaction to the rigid, formulaic, and Helsinki-centric ethos that dominated Finnish architecture at the time. Inspired by international influences, a group of young architects from the University of Oulu sought a new, distinctive, and human-centred approach to design - one grounded in respect for local conditions, the northern climate, and the intimate scale of small rural communities. Today, the finest works credited to the Oulu School stand as an enduring part of Finland's cultural heritage. Yet, despite their significance, the movement remains underrecognized in the broader narrative of Finnish architecture. This volume re-examines the architecture of the Oulu School from the perspective of the 2020s. What did these architects aspire to achieve, and what are their most lasting accomplishments? How have their ideas stood the test of time - and what can contemporary architecture learn from the Oulu School's philosophy of design?

Miten tasakatto tuli Suomeen? Miksi Alvar Aalto halusi unohtaa nuoruutensa arkkitehtuurityylin? Millaista kehityskautta eletään Suomen arkkitehtuurissa juuri nyt? Toista sataa - Suomen itsenäisyyden ajan arkkitehtuuria vuosi vuodelta kertoo napakasti ja havainnollisesti suomalaisen arkkitehtuurin ilmiöistä. Jokaiselta itsenäisyyden vuodelta esitellään yksi arkkitehtuuriteos, jonka luonnetta ristivalottaa kolme kommentaattoria: arkkitehti, tekniikan tohtori Lauri Louekari, arkkitehtuuriteoreetikko Anni Vartola sekä blogisti, kirjailija Kasper Strömman. Vuosikymmenten suuren linjat vetää yhteen arkkitehti, restauroinnin asiantuntija Helena Hirviniemi. Voiko arkkitehtuurista puhua hauskasti ja asiantuntevasti? Onko olemassa suomalaista arkkitehtuuria vai onko kaikki lainaa kansainvälisistä tyylivirtauksista? Ovatko ihmisystävällinen ja ympäristöystävällinen toisensa poissulkevia ominaisuuksia arkkitehtuurissa? Kirjan luettuasi näet rakennetun ympäristösi uusin silmin ja voit osallistua keskusteluun vankemmin perustein. Puhumalla maailma muuttuu!

May information nourish and breed your imagination, lenience, dignity, intelligence and understanding Mind-Building tells the story of Finnish public libraries and library architecture throughout the times. It presents 17 library buildings from different periods, grouped under specific themes and curated by architectural critic and scholar Anni Vartola, with texts describing the themes, drawings and photos of the buildings and extracts from different sources such as newspapers, competition briefs and architectural reviews. The oldest library in the book is the Rikhardinkatu Library in Helsinki from 1881, the first library in the Nordic region especially built as a public library. The libraries also include Alvar Aaltos masterpiece Viipuri Library (1935), Tampere Main Library Metso (1986) by Raili and Reima Pietiläknown for their original and organic architecture, and Academician Juha Leiviskäs Vallila Library in Helsinki (1991) using light as its most important architectural element. Turku Main Library (2007) by JKMM Architects marks a turning point in Finnish library architecture, hence the name of the theme Soft Fulcrum, under which are also presented two other libraries by the architects, Seinäjoki Main Library Apila (2012) and Harald Herlin Learning Centre in Espoo (2016). Maunula Community Centre in Helsinki (2017) comprises a library, youth centre and adult education facilities. For the project, K2S Architects developed participatory design methods together with the City of Helsinki and managed to evoke strong involvement in the local citizens. The catalogue played an essential part in the exhibition at the Alvar Aalto -designed Pavilion of Finland, which was transformed into a temporary library space. The Mind-Building exhibition, commissioned by Archinfo Finland, highlightedthe importance of the library institution for the development of the Finnish welfare state. The attention the exhibition received built up the anticipation and growing interest towards the opening of Helsinki Central Library Oodi by ALA Architects in December 2018, straight after the closing of the Biennale. Oodi was also the highlight of the exhibition and is presented in the book with renderings and floorplans.