Antti Karisto

Sosiaaliturva ja sähkövalo, oppivelvollisuus ja olympiahenki, kirjastot ja kahvinjuonti... Mistä kaikesta puhumme, kun puhumme hyvinvoinnista? Hyvinvoinnin historiaa on aikamatka suomalaiseen yhteiskuntaan ja elämään itsenäisyyden vuosikymmeninä. Matkan varrella avautuu eloisia näkymiä muun muassa talouteen, politiikkaan, luontoon, kulttuuriin ja henkisyyteen - pienipiirteistä arkielämää unohtamatta. Aiheiden kaleidoskooppimainen kirjo tuo esille, että hyvinvointi on monitulkintaista ja historiallisesti muuntuvaa. Julkisuudessa siitä kuitenkin puhutaan usein niin kuin se olisi yksiselitteistä ja yhteisesti ymmärrettyä. Sana on ollut altis myös väärinkäytölle: kyseenalaisiakin pyrkimyksiä on koetettu oikeuttaa sanomalla, että näin kuljetaan kohti yhteistä hyvää. Teos kuvaa, miten hyvin Suomessa on milloinkin voitu ja mitä on pidetty hyvänä elämänä. Miten hyvinvointia on haviteltu ja mistä sitä on luultu löytyvän?

Lahti alkoi haaveilla omasta yliopistosta kohta kaupunkioikeudet saatuaan. Pitkän hiljaiselon jälkeen yliopistoinnostus kaupungissa yltyi, kun Helsingin yliopisto ryhtyi kehittelemään uusia koulutusmuotoja. Lahtelaisten kanssa laaditun suunnitelman mukaisesti se aloitti vuonna 1977 Lahdessa avoimen yliopiston opetuksen ja ammatillisen täydennyskoulutuksen. Pian perustettiin Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, jolla oli toimintaa monilla muillakin paikkakunnilla. Vuonna 2000 se muutti nimensä Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniaksi.Lahden keskus ja Palmenia olivat edelläkävijöitä uusien koulutusmuotojen kehittämisessä. Ne tekivät käytäntöön suuntautunutta tutkimusta, toteuttivat paikallisia kehittämishankkeita sekä veivät yliopistollista tietotaitoa muihinkin maihin. Nykyisin kaikkea tätä kutsutaan yliopiston kolmanneksi tehtäväksi.Lähes neljä vuosikymmentä ehtivät Lahden keskus ja Palmenia olla yhteiskunnallisen vaikuttamisen asialla Päijät-Hämeessä. Näistä värikkäistäkin vaiheista kirjoittavat Helsingin yliopiston professorit Markku Heikkilä ja Antti Karisto. Teos on toinen, uudistettu laitos, (1. laitos ilmestyi 2015 Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelujen kustantamana).

I believe that all people need to move about. Actually, some have difficulties in doing so. They stay in their home neighbourhoods where they’ve grown up and feel safe. I can understand that, but my wife and I, we didn’t want that. We are more open to new ideas. This anthology is about seniors on the move. In seven chapters, Nordic researchers from various disciplines, by means of ethnographic methods, attempt to comprehend the phenomenon of Nordic seniors who move to leisure areas in their own or in other countries. The number of people involved in this kind of migratory movement has grown considerably within the last 20 years. Costa del Sol, along the Mediterranean coastline and Österlen in Southern Sweden are two examples of locations that have become attractive to lifestyle migrants. The warmer climate and the expectations of a certain quality of life are recurrent pull factors. The quote above gives voice to one of these seniors, stressing the necessity of moving. The anthology contributes to the international body of literature about later life migration, specifically representing experiences made by Nordic seniors. As shown here, mobility and migration in later life have implications for identities, traditions, feelings of belonging, family and friends, health, images of old age, societal planning and policies, and even for religious attachment. The book presents a joint statement, intended for international scholars in the field, but also for Nordic policymakers and practitioners involved in the daily life and needs of the people who move in later life. The editors Anne Leonora Blaakilde and Gabriella Nilsson are both ethnologists affiliated with the Center for Healthy Ageing, University of Copenhagen, Denmark and the Department of Arts and Cultural Sciences, Lund University, Sweden, respectively.

Yksi piano vai kymmenen lehmää etsii uusia näkökulmia arjen ilmiöihin. Aiheina ovat muun muassa utopiat ja onnen etsintä, hyvinvointi ja hoiva, kaupunki- ja kesämökkielämä, katukuva ja arkiviihtyvyys, urheilu ja kulttuuri, kellot ja kalenterit, roskaruoka ja tupakantuska, kohteliaisuus ja kohtelu, vanhuuden kammo ja kuolema. Yhteistä kirjoituksille on arkisten ilmiöiden älyllinen ihmettely, ankkureina aika ja paikka.Kirja havainnollistaa yliopiston kolmatta tehtävää, yhteiskunnallista vuorovaikutusta, näyttäessään, miten monenlaisten aiheiden kimpussa yliopistotutkija nykyisin toimii. Asioita ei katsota akateemisesta norsunluutornista, vaan vetävästi kirjoitettu teos nojaa myös tekijänsä omiin kokemuksiin.

Tuhannet suomalaiset viettävät talviaan Espanjan Aurinkorannikolla. Keitä he ovat, millaisin odotuksin he ovat muuttaneet, miten odotukset ovat toteutuneet? Kutkuttavasti kirjoitettu Satumaa kuvaa etelän elämää valoineen ja varjoineen. Samalla se laajenee yleisemmäksi puheenvuoroksi eläkeläiselämän muodonmuutoksista ja suomalaisuudesta. Kirja tukeutuu monipuoliseen tutkimuskirjallisuuteen, haastatteluihin, havainnointiin, kyselytutkimukseen, Espanjan kokemuksia kuvaaviin kirjoituksiin, päiväkirjoihin, kaunokirjallisuuteenkin. Satumaa sisältää myös havainnollisen kuvauksen siitä, miten tällaista tutkimusta tehdään.