Antti Nylén

Kirjojen arvonlisäveroa korotettiin Suomessa vuoden 2025 alussa 40 prosentilla.Julkinen keskustelu asiasta oli vähäistä, vaikka kirjallisen kulttuurimme perusteita murentava päätös poikkeaa räikeästi sekä eurooppalaisesta normista että Euroopan parlamentin vuonna 2023 antamasta yksiselitteisestä suosituksesta. Kirjallisuutta verotetaan Suomessa enemmän kuin melkein missään koko maailmassa.Miten tämä saattoi tapahtua - vailla mainittavaa vastustusta, pienellä kielialueella, tilanteessa, jossa lukutaito on nopeasti haurastumassa?Mitä tämä kaikki oikein merkitsee?Näihin kysymyksiin Antti Nylén hakee vastauksia tässä poleemisessa puheenvuorossaan. Hän pukee sanoiksi havaintojaan ja tuskallisia aavistuksiaan suomalaisen kirjakulttuurin ja suomenkielisen korkeakirjallisuuden "iltahämärästä", mutta myös valtionhallinnon heikosta ja etäisestä suhteesta taiteisiin ja muuhun älynharjoitukseen - kaikkeen siihen, minkä ansiosta Suomi on muutakin kuin kaistale kovaa maata Euroopan pohjoisnurkassa.

Kirjailija Antti Nylénin (s. 1973) esseeproosateos Johdatus filmiaikaan on omakohtainen kertomus valokuvaustekniikan murroskaudelta. Pari vuosisataa jatkunut tekninen kehityslinja katkesi valokuvauksen digitalisoitumiseen vuosituhannen vaihteessa. Vanhat hienomekaaniset laitteet ja monimutkaiset kemialliset prosessit jäivät yhtäkkiä harrastajien ja taiteilijoiden käsiin. Alkoi "post-digitaalinen filmiaika".Valokuvauksen murros on yhä meneillään, mutta kun Johdatus filmiaikaan alun perin ilmestyi vuonna 2017, näytti tilanne toiselta kuin nyt, vajaata vuosikymmentä myöhemmin. Analoginen valokuvaus ei ainoastaan "pelastunut". Se on uusissa voimissa. Kirjan ensimmäisen painoksen jälkeen on kasvanut kokonainen uusi filmivalokuvaajien sukupolvi, ja globaalisti alalla nähdään uutta intoa, luovuutta, innovaatiota ja investointeja.Alun perin Siltalan julkaisema Johdatus filmiaikaan on pitkään ollut loppuunmyyty. Omaehtoiseen valokuva-ajatteluun ja kameraharrastukseen innostava teos on nyt suorastaan ajankohtaisempi kuin ilmestyessään.Toinen, lisätty painos sisältää uudet alkusanat sekä fotoalan asiantuntija Jussi Lehmuksen jälkilauseen, jossa valokuvauksen nykyistä tilannetta arvioidaan kirjan väitteiden pohjalta.

Kun maailma suljettiinKeväällä 2020 maailmaan levisi merkillinen virus, joka tartutti kaikki. Oireet vaihtelivat: yhdet saivat kuumetta ja hengenahdistusta, toiset pakkomielteen hamstrata vessapaperia, kun taas kolmannet lauloivat parvekkeillaan ja neljännet myivät paniikissa kaikki osakkeensa.Tartunta on antologia, joka tallentaa teksteihinsä elämää noina merkillisinä poikkeustilan aikoina, jolloin tylsästä ja tavallisesta arjesta oli yhtäkkiä tullut himoittua arvotavaraa ja sen korviketta koetettiin valmistaa nostalgisilla nuoruuskuvahaasteilla ja videokahveilla. Kokoelman tekijöinä on eturivin kirjailijoita ja ajattelijoita, kuten Pontus Purokuru, Iida Sofia Hirvonen, Antti Ronkainen, Suvi Auvinen, Aino Vähäpesola, Antti Holma ja Harry Salmenniemi.

Antti Nylénin kolme esseekirjaa jättivät 2010-luvulla jälkensä sekä julkiseen arvokeskusteluun että suomenkieliseen esseeproosaan. Marginaalinen laji - kaunokirjallinen essee - havahtui äkkiä uuteen eloon.Yltiöpäinen kirjoittamisen ilo, triviaalit havainnot ja julkeat tunteenpurkaukset yhdistyvät Nylénin proosassa ajattomiin elämänkatsomuksellisiin kysymyksiin ja hirvittäviin kosmisiin näkyihin. Totista vakavuutta ja rienaavaa liioittelua, julistusta ja pilailua on vaikea erottaa toisistaan.Aiheet toistuvat: musiikki, kirjallisuus, kuvataide, eläimet, usko ja tekijän kotijumalat: Nico, Morrissey, Baudelaire, Bresson ja kaksi paavia... rakkaus, väkivalta, seksi ja pyhyys kulutuskulttuurissamme, ”pimeässä nykyajassa”.Aiheet kuitenkin ovat toissijaisia, eihän kysymys ole tietokirjallisuudesta. Esseet tulevat lähelle. Ne pyytävät lukijalta jotakin.”Samanmielinen ymmärtää kaiken heti solutasolla, kun taas erimielinen ei välttämättä ymmärrä sanoja mutta kuulee kyllä laulun”, kirjoittaa toimittaja ja kirjailija Anu Silfverberg saatesanoissaan.Esseet-kokoomateos sisältää Antti Nylénin keskeisen esseetuotannon: koko ”esseetrilogian” viitteineen päivineen ja joukon muita, harvinaisempia tekstejä vuosien varrelta.

Mitä tapahtuu kun kaikki ympäröivä näyttää erilaiselta ja löydämme itsemme toivomasta, ettei paluuta entiseen ole? Elämä ei tunne rajoja, normaalia tai epänormaalia. Mitä tiiviimmäksi elo muuttuu, sitä kirkkaammin merkitykselliset asiat ja kohtaamiset näyttäytyvät.Pakopiste-kokoelmassa kuvataan erikokoisia todellisuuksia, joissa pysähtyminen on välttämätöntä. Teos on yritys nähdä ja ymmärtää mitä siitä voi seurata. Kokoelman nimekkääseen kirjailijakaartiin kuuluvat Hannu-Pekka Björkman, Annina Holmberg, Nina Honkanen, Juha Hurme, Jenni Kirves, Tommi Melender, Antti Nylén, Hannu Raittila, Juha Seppälä ja Helena Sinervo.Kirjan idean takaa löytyvät kirjailija Nina Honkanen ja näyttelijä Hannu-Pekka Björkman: ”Ajatus kirjasta tuli keväällä auringon ja kuun näyttäytyessä samassa kuvassa. Eikä kokoelmaan kutsuttuja kirjailijoita tarvinnut kauaa miettiä.” Mukaan lähti hieno kattaus maamme eturivin kirjailijoita. Björkman ja Honkanen ovat olleet lukemastaan vaikuttuneita: ”Jokaisen kirjailijan kertomuksella on oma pakoton kohtansa näiden kansien välissä”, he toteavat kokoelmasta.”Oman tulkintani mukaan sisu on paljon monitahoisempi käsite kuin vaikkapa se, että ihminen menee tarvittaessa läpi harmaan kiven. Sisu on sitä, että keksitään keino ylittää kivi.” - Jenni Kirves”Olemme tottuneet ajatukseen, että ihmisjärki on ainoa universaali järkilaji, joka pystyy avaamaan maailmankaikkeuden toimintakoodit.”- Juha Seppälä”Se, että sain kerran viikossa istua sohvalla ja katsoa telkkaria jonkun kanssa, piti mut ihmisenä ja nahoissani. Adidaksen t-paidankin sain Seijalta. Se lämmittää yhä.” - Juha Hurme

Karoliina Hellberg (s. 1987) on Helsingissä asuva kuvataiteilija, jota innottavat puhuttelevat paikat, tarinat ja ihmiset. Hedbergin maalausten ja piirrosten ydinaiheet ovat ylellisen värikylläisiä, detaljirikkaita näkymiä rakennuksiin ja tiloihin. Teoksissa yhdistyvät taidehistoriallisen tuttu ja taitelijan oma, tunnistettava kuvakieli.

Antti Nylen tarttuu uutuuskirjassaan kolmeen satoja vuosia sitten eläneeseen ihmiseen, jotka ovat pitkään vaivanneet hänen ajatuksiaan. Varhaiskirkon diakoni Stefanos suututti juutalaiset vallanpitäjät ja kivitettiin kuoliaaksi, Assisin Franciscus mullisti kirkkoa 1200-luvulla ja maalaistyttö Jeanne d'Arc tarttui miekkaan 1400-luvun alun Ranskassa. Nämä kolme johdattavat esseistin pohtimaan ajatusten ja tekojen suhdetta myös ja ennen kaikkea nykymaailmassa. Onko uskolla mitään aitoa poliittista merkitystä? Onko aatteissa enää vallankumouspotentiaalia? Mikä ihmistä oikeastaan motivoi poikkeuksellisiin tekoihin? Ja mitä se ”pyhyys” oikein on?

Domremyn kuuntelija sisältää esseisti Antti Nylénin samannimisen poleemisen esseen, jonka aiheena on Jeanne d'Arc. Teksti on aiemmin julkaistu Nylénin teoksessa Kolme pyhää (Kirjapaja 2019). Tässä erillisniteessä on kuvituksena piirtäjä Ville Rannan kolme piirrosta, joiden aiheet on esseessä määritelty. Editio 200 kappaletta.