Antti Tuuri

Valloittava romaani asioista, joita kirjailija toivoi itselleen tapahtuvan.Haave oli selvä ja useasti puheissa: purjehtia Helsingistä Reykjavíkiin pienehköllä puisella purjeveneellä. Aina tavatessaan ja lyhyempiä matkoja seilatessaan Antti Tuuri ja islantilainen kirjailijakollega näkivät mielessään, miten pitkän purjehduksen jälkeen saagojen saari piirtyisi horisonttiin.Vuodet kuluivat ja haave jäi taka-alalle. Miehistöksi lupautuneet vanhenivat, eikä raskas matka tullut enää kyseeseen. Lopulta ainoa vaihtoehto oli kuvitella se.Romaani kertoo vuosikymmenet ylittävästä ystävyydestä, Islannista ja Suomesta, maailman menosta. Se osoittaa mielikuvituksen voiman poikkeuksellisen kirkkaasti.

”Paavo Talvelan elämässä kiinnostaa kehitys, joka on kuin valkoinen Suomi 1900-luvulla: ryssän vihasta Paasikiven linjalle ja Kekkosen mieheksi. Vuonna 1918 hän oli 21-vuotias Suomen nuorin majuri, mutta ei viihtynyt rauhan ajan armeijassa, vaan siirtyi talouselämän johtotehtäviin. Hän palasi armeijaan ja löi venäläiset talvisodan alussa joulukuussa 1939 Tolvajärvellä. Jatkosodanaikaan hän oli pitkään Hitlerin päämajassa Mannerheimin yhteysmiehenä, uskoi aluksi Saksan voittoon ja joutui lopulta läheltä todistamaan Kolmannen valtakunnan tuhon. Kekkonen nimitti hänet jalkaväenkenraaliksi vuonna 1966. Talvelalla oli lapsia kahdesta avioliitosta, niiden ulkopuolella syntyneen tyttärensä hän tunnusti vasta vähän ennen kuolemaansa vuonna 1973.”Antti Tuuri

Koskettava kuvaus kehitysvammaisen miehen elämänvaiheista.Kun Wahlroos syntyi vuonna 1955, nähtiin heti, että hänellä on Downin syndrooma, tai niin kuin silloin sanottiin: lapsi oli mongoloidi. Lääkärit suosittelivat pojan antamista jo vauvana hoitolaitokseen, ettei hän pilaisi perheen elämää. Vanhemmat päättivät kuitenkin toisin: he halusivat pitää lapsen kotonaan, hän sai kasvaa rakkauden ja huolenpidon ympäröimänä ja käydä erityiskoulua. Aikuisena Wahlroos kutoi monet hienot matot ja ryijyt suojatyöpaikassa. Nyt on eläkepäivien aika ja uudet haasteet.Kirjailija Antti Tuuri on seurannut läheltä Wahlroosin elämää yli viiden vuosikymmenen ajan ja toimii tämän edunvalvojana.

Martti Hakala sotii Suomen puolesta ja näkee sodan kuoleman kasvotMartti Hakala, Johannes Hakalan poika, kuului Laurilan komentamaan Jalkaväkirykmentti 22:een, joka oli melkein kokonaan Pohjanmaan miehistä koottu.Martin kertomuksessa paljastuu, mitä tavallinen rivimies koki ja tunsi sodan tappotyötä tehdessään. Poikkeusolot jatkuivat ja muuttuivat ainoaksi olemassa olevaksi todellisuudeksi. Ja silti oli pakko kestää.Teoksen todellisuuspohja on vankka: sen perustana ovat autenttiset sotapäiväkirjat, mukana olleitten haastattelut ja kertomukset.Talvisota kuuluu Antti Tuurin Pohjanmaa-sarjaan. Romaanista on tehty myös elokuva.Kirjan tuotto ja tekijänpalkkio lahjoitetaan lyhentämättömänä SPR:lle Ukrainan sodan uhrien tukemiseen.

Keitä olivat Mannerheim-ristillä palkitut suomalaiset sotasankarit?Talvisodan aikana ylipäällikkö Mannerheim päätti kunniamerkistä, jota ei annettu sotilasarvon vaan pelkästään tekojen perusteella. Toisen maailmansodan aikana Mannerheim-ristin sai kaikkiaan 191 suomalaissotilasta joko erinomaisesta urheudesta, poikkeuksellisista tuloksista tai ansiokkaasta johtamisesta.Kirjailija Antti Tuuri on kirjoittanut jokaisen Mannerheim-ristin saaneen sotilaan pienoiselämänkerran. Hän esittelee myös taistelutilanteen, josta ritarin arvo annettiin.

Koskettava kuvaus kehitysvammaisen miehen elämänvaiheista.Kun Wahlroos syntyi vuonna 1955, nähtiin heti, että hänellä on Downin syndrooma, tai niin kuin silloin sanottiin: lapsi oli mongoloidi. Lääkärit suosittelivat pojan antamista jo vauvana hoitolaitokseen, ettei hän pilaisi perheen elämää. Vanhemmat päättivät kuitenkin toisin: he halusivat pitää lapsen kotonaan, hän sai kasvaa rakkauden ja huolenpidon ympäröimänä ja käydä erityiskoulua. Aikuisena Wahlroos kutoi monet hienot matot ja ryijyt suojatyöpaikassa. Nyt on eläkepäivien aika ja uudet haasteet.Kirjailija Antti Tuuri on seurannut läheltä Wahlroosin elämää yli viiden vuosikymmenen ajan ja toimii tämän edunvalvojana.

Pitkän kirjailijauran aikana syntyneitä näkemyksiä maailman menosta ja asioiden hoitamisesta meillä ja muualla. Erno Paasilinnaa mukaillen voi sanoa, että kolumnisti on henkilö, joka täyttää hänelle varatun tilan.Antti Tuuri on kirjoittanut viidenkymmenen vuoden aikana monenlaisiin julkaisuihin kolumneja ja muita kirjoituksia. Ne ovat henkilökohtaisia kannanottoja ajankohtaisiin tapahtumiin, mutta sisältävät aina myös yleisiä ajatuksia ihmisenä olemisesta ja muisteluksia matkan varrelta.

Varhaisen suomalaissurrealistin merkilliset elämänkäänteet avautuvat taiteilijaromaanissa.Kesällä 1958 Arvid Broms soutaa Lappajärven yli Lehtiniemeen tulevan viidennen vaimonsa kanssa. He asettuvat tyhjäksi jääneeseen taloon, jossa asuvat yhteiset vuotensa.Nuoruudessaan Broms opiskeli taiteita Pariisissa ja Lontoossa, mutta luki myös Helsingin yliopistossa hetken lakia. Hän oli 1930-luvulla sekaantunut juutalaisten salakuljettamiseen ja passien väärentämiseen, jota johti Algot Niska. Broms tuomittiin vankilaan väärennöksistä ja petoksista. Hän oli viidesti naimisissa, hummaili yhden vaimon perinnön ja muutaman muun rahat. Hän seurusteli myös Emmi Jurkan kanssa. Oliko hän Jussi Jurkan isä?

”Avasin pimennysverhon ja katselin ulos vaunun ikkunasta. Oli hyvin pimeää,kaukana loistivat tuntemattomien kaupunkien valot, ohi vilahtelivat valaistut, tyhjät asemat.”Bospor Express vaunupalvelijoineen tihkuu menneen ajan tunnelmaa, kun lentämistä kaihtava kirjailija matkustaa Istanbuliin kirjallisuusfestivaaleille. Yksinäisen miehen junissa hän ehtii ajatella elämän ja kuoleman asiat.Perillä festivaaleilla parveilee mantelisilmäisiä kollegoita, miljoonakaupungissa ovat alati läsnä menneisyys ja nykyisyys, itä ja länsi. Junamatka islamilaiseen maailmaan sykähdyttää."Antti Tuurin Bospor Express antaa tarpeellista ajateltavaa koko matkustamisen ideasta." - Yle

Vahva, dokumentteihin perustuva romaani kertoo kansalaissodan alkutahdeista Pohjanmaalla, jossa kurittomat venäläisjoukot aiheuttavat pelkoa. Tammikuussa 1918 Ylistarossa pitää riisua aseista sinne majoitetut kuutisensataa venäläistä sotilasta. Ylistaron suojeluskunta on huonosti aseistettu, ja itsenäisyysmies Ahto Sippola luottomiehineen yrittää hankkia aseita.Senaatti nimittää armeijan ylipäälliköksi Mannerheimin, jota ei Pohjanmaalla tunneta. Esikunta perustetaan Vaasaan, suojeluskunnat ja punakaartit sotivat jo Viipurissa. Ylistarossakin tilanne kiristyy, ja sotilasjuna määrätään pysäytettäväksi. Kun rata rikotaan, yllätyshyökkäys alkaa. "Tuuri kuvaa eläytyvästi sitä epävarmuutta, missä ihmiset elävät itsenäisyyteen heränneessä Suomessa." - Aamulehti "Kirjailija Antti Tuuri on parhaita - ellei peräti paras -suomalainen kirjailija, joka yhdistää faktan ja fiktion toimivaksi romaaniksi." - Salon Seudun Sanomat"Tammikuu 18 seuraa historiallisia tapahtumia kronologisesti ja tarkasti." - Pohjalainen”Teos lukeutuu Tuurin osaamisen paraatilajiin.” - HS

”Kun heräsin siihen, että autoja ajoi pihaan,tiesin noutajien tulleen.” Lapuanliikkeen miehet hakevat Jussi Ketolankotoaan elokuisena yönä 1930, ja vievät hänet muiluttajienetappitietä, Ikitietä, kohti Neuvosto-Karjalaa. Rajan takana Ketola lähetetään rakentamaan työläisten paratiisia yhdessä Amerikasta tulleiden siirtolaisten kanssa, ja hän löytää hetkeksi uuden elämän. Sitten alkavat Stalinin vainot, ja Ketola joutuu kokemaan jotakin kuolemaakin pahempaa. "Paras suomalainen romaani vuosiin." - Seura

"Kysyin kuka ajaisi auton Skövdeen. Varpula kertoi, että arpa oli langennut minulle. Odoteltiin Laila Kinnusta, jota ei vielä näkynyt."Nuoren miehen värikäs siirtolaistarina: soittoa, suhteita ja sivuaskeliaSaulilla on Kauhavalla kesken monta asiaa, etenkin suhde oikulliseen Elinaan. Elina on laulusolisti tanssiorkesterissa, jossa Sauli soittaa haitaria. Orkesteri hajoaa, kun Elina yllättäen lähtee Ruotsiin. Sauli päättää lähteä perästä, Volvon tehtailla olisi töitä tarjolla. Nousevan auringon talo, suomalaisten miesten majapaikka Skövdessä, opettaa maan tavoille. Raskaan tehdastyön lomassa Sauli elättelee haavetta soittamisesta. Sana lahjakkaasta hanuristista leviää, ja Sauli alkaa työn ohessa soittaa Tangopojat-orkesterissa. Se vetää suomalaispaikkakuntien tansseihin jopa tuhansia innokkaita. Kaiken aikaa Sauli yrittää kuitenkin jäljittää Elinaa, joka tuntuu kokonaan kadonneen."Rakastan tätä vaivattoman vetävää kerrontatyyliä." - Satakunnan kansa”Tuuri on luonut hienon ja uskottavan tarinansuomalaisten olosuhteista Ruotsissa.” - Länsi-Uusimaa

Ameriikan raitilla vie siirtolaisten jäljille Yhdysvaltoihin ja Kanadaan - suuri muuttoliike koskettaa yhä lukuisia suomalaisia.Antti Tuuri on kulkenut Pohjois-Amerikan mannerta Floridasta Yellowknifeen ja New Yorkista Los Angelesiin pohjalaisia siirtolaisia haastatellessaan, tavannut sukulaisia ja saanut uusia ystäviä. Matkoillaan Tuuri on päässyt autokilpailuihin, häihin ja kalastusretkille, kuunnellut haitarinsoittoa ja väkeviä tarinoita menestyksestä ja sen kääntöpuolesta."Sydämellinen kirja Tuurin ystäville ja mainio matkakirja Amerikan-siirtolaisten elämään." -Oma Aika

Väkevä romaani kevään 1918 tapahtumista - mestarillista jatkoa Taivaanraapijoista tutun Jussi Ketolan tarinalle.Jussi Ketola on kuskaamassa heiniä Kauhavan asemalle kevättalvella 1918, kun hänet määrätään hevosineen ja rekineen junaan pistoolilla uhaten. Seinäjoella vaunu liitetään toiseen junaan, jonka määränpää on Tampere. Siellä Ketola joutuu kylmien kyytimieheksi: keräämään punaisten ja valkoisten ruumiita. Aseellisia selkkauksia kaihtanut mies joutuu keskelle kapinan kiivaimpia taisteluita. Koittaa maaliskuun loppu, Kalevankankaan veritorstai. Pian Tampereen kaduilla viruu ruumiita ja hevosenraatoja, keskustan kortteleista on jäljellä pelkät nokiset piiput. Antti Tuuri on tarttunut suureen aiheeseen. Tampereen Kalevankankaalla käytiin vuonna 1918 Pohjoismaiden siihenastisen sotahistorian kovimmat taistelut. Mestarin ottein kirjailija kertoo Jussi Ketolan omalaatuisen sotaretken vaiheet.

Palkittu kirjailija luovii kertomuksissaan pitkin Itämerta ja elämän virtaa.Syksyllä 1981 Tuuri löi kättä veneenrakentajan kanssa. Kirjailija ei ollut juuri purjehtinut, mutta ihastuttuaan ystävänsä esittelemään puiseen purjeveneeseen hän oli päättänyt hankkia samanlaisen. Armeijassa saadut opit syöksyveneen ajamisesta auttaisivat alkuun. Haukaksi nimetty purjevene laskettiin vesille puoltatoista vuotta myöhemmin.Sittemmin Tuuri on purjehtinut Itämerellä ja sen lahdissa jo neljänkymmenen kesän ajan. Kirjassaan hän muistelee iloisia retkiä ja kertoo havaintoja vesiltä. Merituuli kuljettaa myös haikeuden sävyn, sillä moni purjehdustoveri on siirtynyt toiseen satamaan horisontin taa.

Onnistuuko lintujen kesyttäminen Pohjanmaalla?Taloon tulee mies, joka pyytää saada yösijaa vastaan ja talon ruuissa kesyttää pihapiirissä pesivät pääskyset.Äiti kieltää palkkaamasta tätä, mutta näyttääkseen kuka on isäntä talossa isä pilkallaan sopii lintujen kesyttämisestä.Mies saa yösijan saunakamarista, jossa myös talon viisitoistavuotias poika nukkuu. Mies selittää pojalle lintujen kesyttämisen menetelmästään ja kesyttämisen tarkoituksesta. Epäilijöitä riittää, kesyttämiseen menee aikaa. Kyläläisiä käy naureskelemassa omenapuun alla liikkumatta istuvaa Lintujen kesyttäjää, joka kertoo etsivänsä yhteyttä pääskysten haltijahenkeen, emuun, joka jokaisella eläinlajilla on omansa.

Onnistuuko lintujen kesyttäminen Pohjanmaalla?Taloon tulee mies, joka pyytää saada yösijaa vastaan ja talon ruuissa kesyttää pihapiirissä pesivät pääskyset.Äiti kieltää palkkaamasta tätä, mutta näyttääkseen kuka on isäntä talossa, isä pilkallaan sopii lintujen kesyttämisestä.Mies saa yösijan saunakamarista, jossa myös talon viisitoistavuotias poika nukkuu. Mies selittää pojalle lintujen kesyttämisen menetelmästään ja kesyttämisen tarkoituksesta. Epäilijöitä riittää, kesyttämiseen menee aikaa. Kyläläisiä käy naureskelemassa omenapuun alla liikkumatta istuvaa Lintujen kesyttäjää, joka kertoo etsivänsä yhteyttä pääskysten haltijahenkeen, emuun, joka jokaisella eläinlajilla on omansa.

Suomalaismaahanmuuttajien jälkeläisten elämää nyky-Ruotsissa, jossa levottomat yhteenotot ovat arkipäivää ja turvallinen kansankoti enää muistoJoulukuussa 2016 Kaija saa tiedon isänsä kuolemasta, ja lähtee kotoaan Tukholmasta äitinsä tueksi Skövdeen, jonne vanhemmat aikoinaan jäivät asumaan. Odottaessaan junaa Centralenissa Kaija kuulee vierustoveriltaan, että paikalliseen suomalaiseen kouluun on heitetty polttopullo. Hänen oman lapsenlapsensa kouluun. Mitä on tapahtunut?Kaijan tyttären ex-puoliso on turkkilainen, ja heidän tyttärensä on alle kymmenvuotias. Avioeron jälkeen mies on yrittänyt kaapata lapsen Turkkiin, vastoin puolisonsa tahtoa. Riita lapsesta on suuri järkytys koko suvulle.