Asko Lampinen

Vuonna 2024 Suomessa oli tapahtunut v kivaltainen teko p ministeri kohtaan, tekoa, jota Suomessa ei kukaan voinut k sitt ja ymm rt . Maailman onnellisimman kansan v kivaltaista tekoa ihmeteltiin kansainv lisesti. Kuka oli t m mies, joka haluttiin ehdottomasti ottaa kiinni el v n . Mihin t m mies oli matkalla? Mitk tahot olivat t m n v kivaltaisen teon takana? Oliko teon takana kotimainen politiikka, kansainv linen terrorismi, Ven j n valtio, vai yksinkertaisesti suomalaisen miehen viimeinen ep toivoinen teko? Mitk olivat t m n v kivaltaisen teon motiivit ja tarkoitus? Alkoi sinnik s takaa-ajo, joka ei suonut kunniaa suomalaiselle viranomaiselle, poliisille, sotilaille, NATO sotilaille eik virkamiehille ja erityisesti politikoista puhumattakaan. Ajojahdin aikana kaikki asiat selvi vai selvi k sittenk n?

Eräät tahot ovat väittäneet, että nykyihminen ei olisi yhtä viisas kuin esivanhempamme, ehkä he ovat oikeassa, kun seuraamme tämän hetkistä suomalaista, eurooppalaista ja globaalia maailmanpolitiikkaa. Sota on taas läsnä Euroopassa ja muissakin maanosissa. Kirjan muut osiot kertovat rakkaudesta, läheisistä ihmisistä ja tavallisesta luontosuhteesta ilman kiimaista omistautumista luonnonsuojelulle sekä lisäksi nykyihmiselle hyvin soveltuvasta kahden virkkeen runoista, ajatelmista tai aforismeista, sillä kuulemma suomalaisetkaan eivät kykene lukemaan pitkiä virkkeitä, sen me olemme valitettavasti huomanneet.

Suomalainen metsästäjä tuo muinaisjäänne esihistoriasta. Suomalainen metsästäjä, jota kiusataan, kuin alakoululaista oppilasta. Metsästäjiä kiusaavat ympäristöviranomaiset, luonnonsuojelujärjestöt (kutsuvat itseään), poliitikot, virkamiehet, Euroopan Unioni ja vielä yllättäen metsästysviranomaisetkin. Luovi siinä sitten heidän mielensä mukaisesti, mutta kuka puolustaisi pientä metsästäjää? Apuun huudetaan kyllä metsästäjiä talkoisiin, riista- alan tutkimuksiin, suur- riistan aiheuttamiin auto- onnettomuuksiin, ihmisten etsintöihin, vieraspetojen pyytämiseen ja luonnonkatastrofeihin. Mutta, kun puhutaan metsästäjien oikeuksista, niin kuka heitä silloin puolustaisi? Saavatko he harjoitella ampumataitoja ampumaradalla? Saavatko he metsästää vanhan perinteen mukaisesti luonnonsuojelualueilla? Saavatko metsästäjät puolustaa koiriaan susien hyökkäyksiltä? Voivatko maaseudun ihmiset puolustaa omaisuuttaan? Kuka pyytää pienpetoja rannoilta ja metsistä, palkitaanko heidät yhteiskunnan taholta? Olen kirjoittanut kirjan metsästyksestä, mutta tämä kirja ei ole kertomus ammutuista metsoista tai kaadetusta karhusta. Eikä myöskään kirjassa kuvailla kauniita maisemia ja hienoja tunnelmia metsästämisestä. Olen kääntänyt tässä kirjassa metsästysasiat aivan päälaelleen. Metsästys koetaan muiden harrastusten ja harrastajien mielestä tarpeettomaksi nykyaikana. Mitä suomalainen yhteiskunta ja metsästyksen arvostelijat sanoisivat, jos heidänkin toimintansa asetettaisiin arvostelun kohteeksi tai kyseenalaiseksi yhtä vahvasti. Tarkoituksenani on herättää tällä uudella ajatustavalla pohtimaan metsästystä, myös toisesta näkökulmasta. Vastaavaa pohdintaa en ole vielä huomannut, vaan metsästyskirjallisuus on vielä vanhanaikaisessa kirjoitusmuodossa. Kirjassani käsitellään esimerkiksi petopolitiikkaa, aselupia, ampumaratoja,metsästysrajoituksia ja metsästäjien huonoja suhteita riistaviranomaisiin. Olen pyrkinyt myös kirjoittamaan huumorilla ja kritiikillä. Lukijalle olen antanut tilaa, heidän omille ajatukselle.

Hoitajia ”riittää” kyllä kaikilleJa samana aamuna Helsingissä tapahtui myös kummia. Aamulla vakoilijoiden näköisiä ja raavaita miehiä nähtiin kidnappaamassa naisia Helsingin kaduilla. Naisille laitettiin huppu päähän ja nostettiin pakettiautoon. Ainoa yhteys naisten kesken oli, että he kuuluivat hoitajien järjestöön. Iso musta pakettiauto keräsi kymmenkunta hoitajaa pakettiautoon, joka ajoi kiireen vilkkaa kohti Helsingin pienlentokenttää. Lentokentällä huppupäiset naiset talutettiin pieneen matkustajakoneeseen ja tuupittiin istumaan, sekä kiinnitettiin istuinvöillä tiukasti kiinni. Edelleen huppu päässä istuvat naiset olivat hämillään, kun lentoemäntä aloitti pirteän, mutta monotonisen puheen.- Onnettomuuden uhatessa varapoistumistiet ovat tässä ja tuolla osoittamassani paikassa. Kotimaan lennoilla ei tarjoilla virvokkeita. WC- tilat ovat käytettävissä. Hyvää matkaa. Myös, koneen kapteeni toivotti matkailijat tervetulleeksi.- Tervetuloa kotimaan lennolle Helsingistä Kittilään ja siitä edelleen Sallaan linja- autokyydityksellä. Matkan kustantaa työnantajanne SOTE. Helsingissä jokaisen hoitajan puoliso sai lyhyen tekstiviestin, että ”kumppaninne on hyvissä käsissä ja palaa viikon päästä kotiinsa, työviikon päättyessä. Ystävällisin terveisin SOTE: n henkilöstön vuokrauspalvelut... Armeijakin tahtoo rokottaaPanssarivaunu ajoi Kontiomäen aseman ohi ja lähestyi Paltamon keskustaa. Väki oli pakkaantunut Paltamon torille, jonne ensin kaartoi poliisiauto pillit vilkkuen ja keskelle toria pysähtyi panssarivaunu. Sininen savu pöllysi ja metallinen muhkea ääni täytti torin. Panssarivaunu sammui ja raskas tykinpiippu niiasi hetken edestakaisin. Luukusta kömpi sotilaallisen uljas henkilö esiin, kun kaksi metriä pitkä ja harteikas lääkintämajuri Pertti Remes nousi seisomaan messiaan tavoin panssarivaunun päälle ja huusi jylisevällä sotilaallisella äänellä siviileille ja varusmiehille.- Riviin järjesty ja lääkintäteltta pystytä, aikaa on 10 minuuttia!Ja näin tapahtui, suurin osa siviileistä teki juuri niin, kuin käskettiin, osa aremmista juoksi kuitenkin terveysasemalle rokotettavaksi, sotilaallinen rokotustapahtuma oli liikaa osalle väestöä. Siviileillä oli myös mahdollisuus mennä rokotettavaksi lähellä olevalle terveysasemalle, joka oli myös auki, sillä nyt oli kiire rokotuksien kanssa, perhe- ja peruspalveluministeri kertoi sen iltauutisissa. Nyt nähtiin, kuinka siviilit ja sotilaat hoitavat asian, kilpailu rokotettavista sieluista alkakoon...Asko Lampinen Muhoksella ja Utajärvellä 2023

”Miehen tie runoteos on tullut päätökseen, tämä tarina jatkuu, jokaisessa meissä, miehissä ja heidän mukanansa tietenkin naisissa. Runot eivät olleet kepeitä, mutta oli niissä ripaus toivoa. Sokeria maailmassa piisaa, mutta, missä on se elämänsuola, sen minä halusin tuoda esille, jos ei ole sinulla alamäkiä, niin ei ole olemassa myöskään ylämäkiä. Mikä on se kuorma, mitä itse kukin jaksaa kantaa, sitä emme aina ymmärrä, kaikki ei sitä kestä, se on joskus vaikea käsittää, mikä on luojan tahto. Sillä, kun koet vastoinkäymisen, ymmärrät, myös ilonhetket pienimmätkin”.”Runokirjani Miehen tie, on kolmas kirjani. Novelli Rikollinen metsästäjä ja runokirja Runoja valitettavasti saa seurakseen tämän runokirjan Miehen tie, joka kertoo nykyaikaisen miehen haasteista, joita yhteiskunta eteemme, meille miehille asettaa. Tämä kirja soveltuu erityisesti miehille, kirja antaa toivottavasti lapsille ja naisille mahdollisuuden ymmärtämään miehen sydäntä ja sielua”.

Arvoisat lukijat. Olen koonnut tähän runokirjaan vuosien varrelta pöytälaatikkoon kertyneitä runoja. Runot ovat syntyneet Muhoksella, Utajärvellä ja Vaalassa. Sukulaisten ja muiden harmiksi olen runoja lausunut, jos läsnä oleva yleisö ei ole ehtinyt estämään runonlausuntaa. Varsinaisia rakkausrunoja ei ole tässä runokirjassa, toki osassa runoissa esiintyy tunnetta siihen viittaavaan.Runot voidaan jakaa muutamaan lokeroon, metsästykseen, luonnonsuojeluun, yhteiskuntapolitiikkaan, urheiluun ja perheeseen liittyviin runoihin. Hienon kansikuvan on piirtänyt muhoslainen taiteilija Esa Holopainen, kiitos hänelle siitä.Lyhyesti sanottuna pyydän anteeksi lukijat, ken uskaltaa kirjan lainata tai ostaa, vastuu siirtyy siinä vaiheessa lukijalle valitettavasti.