Aune Huovinen

Kirjassa on tekijän kuulemia tarinoita ja omia kokemuksia 1900-luvun alusta uudelle vuosituhannelle saakka. Monet tarinoista ovat kuvauksia nuorista naisista elämänsä käännekohdissa. Niissä kerrotaan muun muassa, millaista oli elämä huutolaislapsena, miten pieni tyttö selvisi sotavankeudesta ja kuinka päädyttiin evakkomatkalla Karjalasta Kainuun rajamaille.Kevyitä ja arkisiakin juttuja on mukana, esimerkiksi puhetta leivästä ja miten tärkeä voi olla juhannusmekko. Lopussa tekijä pohdiskelee, onko elämällä symbolia ja kuvaa runomuodossa ikääntyneen naisen elämää.Aune Huoviselta on aikaisemmin julkaistu omaelämänkerrallinen teos "Laanilan tyttö".

Maaliskuussa 1927 muutti Eemeli Virtanen perheensä Ivalosta Laanilaan. Muuttoreen kyydissä oli myös silloin neliviikkoinen tyttövauva, Aune. Perheellä alkoi uudenlainen elämä yrittäjinä, Laanilan majatalon pitäjinä. Majatalossa vieraili monenlaista väkeä: kullankaivajia ja kulkumiehiä, herroja ja poromiehiä. 1935 Laanilan tyttö lähtee koulutielle Luopioisiin, ja asumaan isäpuolensa, Max Peroniuksen lapsuudenkotiin, Luopioisten pappilaan. 10 vuotta myöhemmin Aune valmistuu Aitoon kotitalousoppilaitoksesta. Vielä yksi muutto Veneheiton Suutarinkylään ja työpaikka Pelson vankilasta, jossa kuuluisa Auervaarakin tuolloin oli säilössä. Väinö kihlaa Laanilan tytön, joka polkaisee vihille pyörällänsä, taivaansininen hääpuku hulmahtaen. Aune Huovinen muistelee sujuvaan ja elävään tapaansa elämää lähihistoriamme dramaattisimpien vuosien aikana. Laanilan tyttö on tekijänsä esikoiskirja, jonka kirjoittamiseen hän sai uskoa ja innostusta Kärsämäen elämäntarina-akatemiasta.