E. L. Karhu

Lihava, ruma tyttö katsoo kaunista, suosittua veljeään tyttöystävämahkuilijoiden kauniiden kehojen päällä. Hän katsoo heidän aamiaisleipiään, joissa on paksu kerros viikunahilloa vuohenjuuston päällä. Jos taas joku katsoisi häntä, tämä näkisi ehkä irtokarkkeja lohtuahmivan, saippuasarjaa lohtukatsovan, veljeään varjon lailla varjelevan hylkiön, jonka maaninen kerronta pakottaa tuijottamaan, katsomaan tarkemmin.Veljelleni ei kysy suoraan yhtään mitään. Sitä lukiessa tulee silti ajatelleeksi sisarussuhteita, hoivaa, himoa ja hierarkioita, jotka perustuvat sosiaaliselle ja seksuaaliselle. Se on sisäistetyn itseinhon idättämä kasvutarina, joka tapahtuu laitamilla, jos keskuksena on palapeili. Hopeinen, ihan täpöä kulkeva skootteri. Sen pyörivään akseliin on kiinnitetty epäkeskinen osa, joka muuttaa pyörimisliikkeen edestakaiseksi liikkeeksi. Kumpaan suuntaan nyt pitäisi kääntyä?E. L. Karhu (s.1982) on näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hänen klassikoiden päälle kirjoitetut, uusia draamallisia muotoja tutkivat näytelmänsä, kuten Prinsessa Hamlet (2017) ja Eriopis (2020), ovat saaneet innostuneen vastaanoton Suomessa ja Saksassa. Veljelleni on hänen esikoisromaaninsa.

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry jakaa vuosittain näytelmäkirjallisuuden Lea-palkinnon parhaasta kantaesitetystä näytelmätekstistä. Näytelmät valitsi teatterialan ammattilaisista koostuva raati, johon kuuluvat näytelmäkirjailijat ja dramaturgit Otso Kautto, Kirsi Porkka ja Arni Rajamäki. Finalistit edustavat tämän hetken suomalaisen draaman moninaisuutta. Näissä näytelmissä tarkastellaan identiteetin rakentumista ja kahden kulttuurin rajapintoja, sisarussuhteen intensiivistä läheisyyttä, pienten asioiden kantamaa suurta painoa sekä ihmismielen rajattomuuden ja yksinäisyyden kokemuksia. Näytelmät vaihtelevat herkästä havainnoinnista poeettiseen leikkiin ja lyyrisestä monologista rikkoviin rakenteisiin. Yhdessä ne todistavat, että suomalainen nykydraama kykenee käsittelemään suuria kysymyksiä sekä intiimisti että rohkeasti muotoa uudistaen. Antologia sisältää seuraavat näytelmät: Anna Jaanisoo - Tuvi toas E. L. Karhu - Veljelleni Elli Salo - Keräilijät Otto Sandqvist - Cowboy försvunnen

Sulkapallo-ooppera ja muita nykylibrettoja -antologia esittelee kuusi nykylibrettoa, jotka haastavat perinnettä omalakisella yhteiskunnallisella ajattelullaan ja käyttävät laajasti nykyteatterin keinovalikoimaa. Libretot ovat tässä kokoelmassa kirjallisuutta, joka vääntää lukijan odotukset jengoiltaan useamman kerran.

Kirjailija, dramaturgi E. L. Karhun ja sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseisen yhteisteos, kokeellinen sarjakuva Ajan rajalla kertoo "kauhun autiomaasta", yksinäisyyden ja outouden kokemuksesta, joka voi kohdata ketä tahansa "koska hyvänsä, minä hyvänsä päivänä, minkä tahansa arkisen askareen keskellä".Moisseisen ommelluista tekstiilitöistä ja Karhun draamatekstistä koostuva tummasävyinen teos tutkiskelee ihmismielen outoutta, jonka arkielämän järjestys vain osittain kykenee kätkemään.Teoksessa ei ole tunnistettavaa päähenkilöä eikä tapahtumapaikkaa. Se on matkakertomus tunnetun maailman rajoilta.Moisseisen ommeltujen tekstiiliplanssien ja esinekoosteiden merkit ovat avoimia ja helposti lähestyttäviä. Kuvien tummuudessa on lohdullisuutta. Karhun teksti taas on muistiinpanomaista ja tutkiskelevaa - paikoin siinä on myös eleetöntä huumoria. Kuvien ja tekstien välillä on kätkettyjä yhteyksiä, ja puhekuplat ja sivujen kääntely rytmittävät kerrontaa samaan tapaan kuin näyttelijäntyö näyttämöllä.Teos perustuu E. L. Karhun vuonna 2013 ensiesitettyyn näytelmään "kuka tahansa meistä - dokumentti".Kirjan ensipainos on 500 kappaletta, ja kappaleet on numeroitu.

Eläköön näytelmä!Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry jakaa vuosittain palkinnon parhaasta kantaesitetystä näytelmätekstistä. Vuoden 2022 ensi-iltansa saaneista näytelmistä valikoitui viisi finalistia yksien kansien väliin.“Viittä finalistia yhdistää hyvin kirkas draamallinen ajattelu. Näytelmät tarkastelevat olemassaolon kysymyksiä ja ehdottavat kukin ratkaisuja yhteiskuntamme syvään eksistentiaaliseen hätään. Raati oli vaikuttunut, kuinka valitut näytelmät osaavat käsitellä suuria aiheita taidokkaasti mestarillisten henkilöhahmojen kautta.”Näytelmät on valinnut kolmihenkinen, teatterialan ammattilaisista koostuva raati, johon kuuluvat näytelmäkirjailija ja dramaturgi Taija Helminen, näytelmäkirjailija ja dramaturgi Seppo Parkkinen sekä ohjaaja Anne Rautiainen.

"Eriopiksen uni. Eriopiksen kieli on karannut, ryöminyt ulos purkista ja Eriopis löytää sen eräänä aamuna aamupalapöydästä."Päähenkilön nimi on muistuma antiikista. Lapsensa tappaneen Medeian tarinaan on syvennytty lukemattomin sovituksin ja uuskäytöin Euripideen kreikkalaisesta tragediasta alkaen. Hengissä pysynyt tytär kohoaa nyt vihdoin unohduksista odottamattomissa yhteyksissä ja arvaamattomin elkein. Hänen kanssaan päästään Suomen Lappiin ja myöhäismodernin julkisuuden pyörteisiin.ERIOPIS kertoo yhtä hyvin nimihahmonsa elämästä kuin siihen tai siitä kertomiseen vääjäämättä nykytilanteessa kohdistuvista paineista. Me suosimme tiettyjä tapoja käsitellä rikollisuutta, uhriutta, kärsimystä, vanhemmuutta ja jälkeläisyyttä. Unohtaminen ja viihteellistäminen kuuluvat niistä keskeisimpiin. Me edellytämme määräkeinoja eduskuvata toiseutta tai erilaisuutta. Mutta mitä kerrontatottumuksemme ja esittämisperinteemme kertovat meistä?ERIOPIS kantaesitettiin Leipzigin Schauspiel-teatterissa maaliskuussa 2020 loistoarvosteluin. Teoksen yhteiskunnallis-kulttuurista merkitystä pui jälkikirjoituksessaan Maria Säkö.

Miksi naispuolisen taiteilijan täytyy olla hullu jäädäkseen historiaan? Miltä nälkä tuntuu ja köyhyys näyttää nyky-Suomessa? Mitä tehdä silloin kun järki ei auta eikä ymmärrys riitä? Emilia Pöyhösen teoskokoelma sisältää kolme näytelmää: Prinsessa Hamlet, Leipäjonoballadi ja kuka tahansa meistä – dokumentti.Emilia Pöyhösen tekstit ovat runollisia ja vahvan visuaalisia, ja niillä on voimakas yhteiskunnallinenviesti. Ne vievät absurdeihin maailmoihin, hulluuden ja mielipuolisuuden maisemiin.Helsingissä asuva Emilia Pöyhönen (s. 1982) on yksi nuoren polven merkittävimmistä näytelmäkirjailijoistaSuomessa. Pöyhösen teoksia on esitetty muun muassa Kansallisteatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa ja Teatteri Takomossa ja käännetty seitsemälle eri kielelle. Pöyhönen on valmistunut Teatterikorkeakoulusta ja opiskellut Hochschule für Schauspielkunst Ernst Buschissa Berliinissä. Kokoelman nimikkonäytelmää Prinsessa Hamletia hän kirjoitti viisi vuotta.