Eino Leino

Eino Leinon tunnetaan runoilijana, mutta Leino kirjoitti paljon ja monenlaista. Romaani Seikkailijatar (1913) on esimerkki Leinon kertomuksista, joissa hän käytti oman aikansa ajankohtaisia aiheita. Leino kirjoitti yhteiskunnasta, vallasta ja rahasta. Leino sai idean kirjaan uutisesta, joka kertoi naisesta, joka käytti miehiä hyväkseen. Seikkailijatar kertoo Zaidasta ja samalla rakkaudesta ja rikoksista. Kyse on yhteiskunnasta, jossa ihmiset eivät ole tasa-arvoisia. Tuija Takala on muokannut Seikkailijattarenselkokielelle. Kirjassa on myös esimerkkejä Leinon lyhyistä kertomuksista ja viisi Leinon runoa sekä niiden selkokieliset versiot. Lisäksi kirjassa on tietoa Eino Leinosta ja hänen tuotannostaan. Laatusanan selkokielisessä klassikkosarjassa on julkaistu myösAleksis KivenKullervo, Minna CanthinKolme novellia, Juhani AhonPapin rouva, J. L. RuneberginHanna ja Maria Jotunin Huojuva talo.

Valikoima Eino Leinon rakastetuimpia runoja.Eino Leino (18781926) julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa yli sata vuotta sitten, mutta hänen runonsa elävät yhä vahvasti suomalaisessa mielenmaisemassa. Tuoksut vanamon ja varjot veen piirtää kattavan kuvan Leinon tuotannosta, ja valikoimasta löytyy runoja niin arkeen kuin juhlaankin.”Mä rakastin metsää ja maailmaa,nyt rakastan häntä mä vain,hän on minun metsäni ja maailmain,hän on minun ainoain.Minä rakastin yötä ja päivää myös,nyt rakastan häntä mä vain,hän, hämärän impeni ihmeellinen,niin vieno, mut väistyvä vain.Minä rakastin muita ja itseäin,nyt rakastan häntä mä vain,hän on mulle minä, hän on mulle muu,hän on minun armahain.”Eino Leino (6.7.1878-10.1.1926) oli suomalainen kirjailija, lehtimies ja kriitikko. Leinon laaja ja monipuolinen kirjallinen tuotanto sisältää mm. runoutta, romaaneja, näytelmiä ja suomennoksia.

Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .

Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .

Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .

Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .

Nuori nainen on Eino Leinon tuotannossa harvinainen tarinakokoelma, joka rakentuu ystävysten ja kollegoiden illanistujaisten ympärille. Miehet kertovat naisseikkailuistaan, ja kertomuksista muodostuu kiehtova kuva 1900-luvun alun Helsingistä ja sen seurapiireistä. Tarinoilla Leino kommentoi aikansa vireänä kuohunutta keskustelua avioliitosta, perheestä, erotiikasta ja romanttisesta rakkaudesta.Nuorta naista ei ole julkaistu painettuna uudestaan lähes sataan vuoteen eikä sitä ole ollut saatavana sähkökirjana. Teoksessa on Juri Nummelinin esipuhe.

Eino Leinon Seikkailijatar (1913) on tekijälleen harvinainen eroottinen rikosromaani, jonka pääosassa on venäläinen ruhtinatar Zaida. Tämä on asioiden tilaan nopeasti kyllästyvä nuori nainen, joka ottaa aina uuden rakastajan päästyään edellisestä eroon. Hän ajautuu lopulta vaikeuksiin esivallan kanssa. Seikkailijatarta voi jopa pitää sarjamurhaajaromaanina, sen verran usein Zaida rakastajiaan päästää päiviltä. Teoksessa on myös hätkähdyttäviä viittauksia sadomasokismiin. Seikkailijatar on viimeksi julkaistu painettuna vuonna 1989 eikä sitä ole ollut saatavilla sähkö- tai äänikirjana. Teoksessa on mukana myös muutama Leinon rikosaiheinen novelli sekä Juri Nummelinin lyhyt esipuhe.

Eino Leino (1878-1926) kirjoitti kolme tarinaa viime vuosisadan alkupuolella - aikana, jota pidetään Leinon parhaimpana kautena: Mesikämmen (joulutarina vanhoille ja nuorille) v. 1914, Musti (eläintarina) v. 1916 sekä Ahven ja kultakalat (tarina syvyyksistä) v. 1918. Kaikki kolme teosta ovat kirjailijan oman elämän syvällisiä kuvauksia, eivätkä varsinaisia eläintarinoita. Leino seurasi tiiviisti aikaansa ja ajan taiteellisia virtauksia. Tuona uusromantiikan aikakautena kirjallisuudessa korostui tunteen ja mielikuvien rooli. Tästä syystä myös runous oli Leinolle tärkeä kanava, koska se antoi mielikuvien luomiseen eniten tilaa. Nietzschen mukaan viime vuosisadan alun modernismiin kuului vertauskuvallinen unenomainen esitystapa. Kaikki kolme Leinon teosta sisältävät unenomaisuutta, ajan häivyttämistä sekä vertauskuvallisuutta.Ahven ja kultakalat on kertomus kuvankauniista kuninkaan tyttärestä, joka on onkinut koko elämänsä kultakaloja, mutta kyllästyttyään siihen pyytää äidiltään lupaa saada lähteä onkimaan oikeita kaloja, ja tavata oikeita ihmisiä. Kuninkaan tytär on tavannut lammella onkiessaan kuvankauniin kuninkaan pojan, joka kuitenkin elää vain hänen mielikuvissaan, mutta on silti täyttä totta hänelle. Kuvankaunis kuninkaan tytär rakastaa sekä ihmistä mutta vielä enemmän syvyyksissä elävää kuvajaista - kuninkaan poikaa, joka puolestaan oli joutunut ahventen valtakuntaan, rakastettuaan vain itseään ja omia mielikuviaan. Tarinassa uidaan syvissä vesissä siinä, mikä on todellista ja mikä ei, ja se on tietyllä tavalla sadunomaista runollista symbolismia. Siinä vertaillaan sisäistä ja ulkoista todellisuutta. Sisäinen totuus paljastuu unen ja mielikuvien kautta. Vesi ja lampi on ilmeisesti ollut Leinolle alitajunnan vertauskuva myös runoudessa. Kannen valokuva: Mikko Suonio/vastavalo.net Äänikirja sisältää yhden mp3-cd -levyn kotelossaan.

Eino Leino (1878-1926) kirjoitti kolme tarinaa viime vuosisadan alkupuolella - aikana, jota pidetään Leinon parhaimpana kautena: Mesikämmen (joulutarina vanhoille ja nuorille) v. 1914, Musti (eläintarina) v. 1916 sekä Ahven ja kultakalat (tarina syvyyksistä) v. 1918. Kaikki kolme teosta ovat kirjailijan oman elämän syvällisiä kuvauksia, eivätkä varsinaisia eläintarinoita. Leino seurasi tiiviisti aikaansa ja ajan taiteellisia virtauksia. Tuona uusromantiikan aikakautena kirjallisuudessa korostui tunteen ja mielikuvien rooli. Tästä syystä myös runous oli Leinolle tärkeä kanava, koska se antoi mielikuvien luomiseen eniten tilaa. Nietzschen mukaan viime vuosisadan alun modernismiin kuului vertauskuvallinen unenomainen esitystapa. Kaikki kolme Leinon teosta sisältävät unenomaisuutta, ajan häivyttämistä sekä vertauskuvallisuutta.Ahven ja kultakalat on kertomus kuvankauniista kuninkaan tyttärestä, joka on onkinut koko elämänsä kultakaloja, mutta kyllästyttyään siihen pyytää äidiltään lupaa saada lähteä onkimaan oikeita kaloja, ja tavata oikeita ihmisiä. Kuninkaan tytär on tavannut lammella onkiessaan kuvankauniin kuninkaan pojan, joka kuitenkin elää vain hänen mielikuvissaan, mutta on silti täyttä totta hänelle. Kuvankaunis kuninkaan tytär rakastaa sekä ihmistä mutta vielä enemmän syvyyksissä elävää kuvajaista - kuninkaan poikaa, joka puolestaan oli joutunut ahventen valtakuntaan, rakastettuaan vain itseään ja omia mielikuviaan. Tarinassa uidaan syvissä vesissä siinä, mikä on todellista ja mikä ei, ja se on tietyllä tavalla sadunomaista runollista symbolismia. Siinä vertaillaan sisäistä ja ulkoista todellisuutta. Sisäinen totuus paljastuu unen ja mielikuvien kautta. Vesi ja lampi on ilmeisesti ollut Leinolle alitajunnan vertauskuva myös runoudessa. Kannen valokuva: Mikko Suonio/vastavalo.net Äänikirja sisältää 3 cd-levyä kotelossaan.

Eino Leino (1878-1926) kirjoitti kolme tarinaa viime vuosisadan alkupuolella - aikana, jota pidetään Leinon parhaimpana kautena: Mesikämmen (joulutarina vanhoille ja nuorille) v. 1914, Musti (eläintarina) v. 1916 sekä Ahven ja kultakalat (tarina syvyyksistä) v. 1918. Kaikki kolme teosta ovat kirjailijan oman elämän syvällisiä kuvauksia, eivätkä varsinaisia eläintarinoita. Leino seurasi tiiviisti aikaansa ja ajan taiteellisia virtauksia. Tuona uusromantiikan aikakautena kirjallisuudessa korostui tunteen ja mielikuvien rooli. Tästä syystä myös runous oli Leinolle tärkeä kanava, koska se antoi mielikuvien luomiseen eniten tilaa. Nietzschen mukaan viime vuosisadan alun modernismiin kuului vertauskuvallinen unenomainen esitystapa. Kaikki kolme Leinon teosta sisältävät unenomaisuutta, ajan häivyttämistä sekä vertauskuvallisuutta.Musti-tarinassa on viitteitä Leinon lapsuudesta. Mustin esikuvana on ollut hänen lapsuudenkotinsa Toveri-koira. Musti pääsee köyhästä torpasta hovin koiraksi, mutta joutuu lopulta kulkukoiraksi, joka silti tuntuu ymmärtävän hämmästyttävän paljon elämästä, jopa enemmän kuin ihmiset.Mustissa käsitellään elämän perusasioiden merkitystä - ja kaiken epävarmuutta - jopa siinä määrin, että pidetään mielikuvaa niin voimakkaana, että aletaan jo epäillä sitä, mikä on todellista. On epäselvää ollaanko elossa vai jo kuolleita. Aikaa ja paikkaa ei ole, on vain halu olla onnellinen ja päästä vapauteen, mutta saada toisaalta ihmisten hyväksyntää. Kannen valokuva: Janne Liuski/vastavalo.netÄänikirja sisältää yhden mp3-cd -levyn kotelossaan.