Elias Lönnrot

Kansallisen itsetuntomme ja itsetietomme peruskivi, 1835 ilmestynyt Kalevalan ensimmäinen painos sisältää perustekstin, toisinnot ja Lönnrotin alkuperäinen esipuheen. Johdannon niteeseen on kirjoittanut Lauri Honko.Kalevalan 1835 ilmestynyt laitos oli juuri se kirja, josta välittömästi ilmestyttyään tuli "kansallisuuden ja kielen tunnuskuva, jonka varaan heiveröistä suomalaista identiteettiä alettiin rakentaa". Runeberg kiitti sitä, sen maine levisi käännöksinä, juuri se oli ensimmäinen suomenkielinen teos, joka on maailmankirjallisuutta.

Elias Lönnrotin ensimmäinen runonkeruuretki Itä-Suomeen alkaa Sammatista ja jatkuu aina Valamoon ja Nurmekseen saakka päättyen lopulta Laukkoon. Lönnrot halusi "nähdä laajemmin omaa maata, oppia tuntemaan sen kieltä eri murteiden mukaan, mutta varsinkin koota sen merkillisen ja kauniin kansanrunouden tuotteita". Hauskat vierailut tuttavien luona viivyttivät Lönnrotin matkantekoa ja runojen keruu jäi usein sivuseikaksi, mutta hän sai kyllä kuulla ja kokea paljon muuta mielenkiintoista. Teos on suomennettu vuonna 1902 ja tämä nide on Vaeltajan neljäs ja tarkastettu painos. Alkusanat Pekka Laaksonen.

This book has been considered important throughout the human history, and so that this work is never forgotten we have made efforts in its preservation by republishing this book in a modern format for present and future generations. This whole book has been reformatted, retyped and designed. These books are not made of scanned copies and hence the text is clear and readable.

The Kalevala or The Kalewala is a 19th-century work of epic poetry compiled by Elias L nnrot from Karelian and Finnish oral folklore and mythology. It is regarded as the national epic of Karelia and Finland and is one of the most significant works of Finnish literature. The Kalevala played an instrumental role in the development of the Finnish national identity, the intensification of Finland's language strife and the growing sense of nationality that ultimately led to Finland's independence from Russia in 1917. The first version of The Kalevala (called The Old Kalevala) was published in 1835. The version most commonly known today was first published in 1849 and consists of 22,795 verses, divided into fifty songs (Finnish: runot). The title can be interpreted as "The Land of Kaleva" or "Kalevia".

The Kalevala is the great Finnish epic, which like the Iliad and the Odyssey, grew out of a rich oral tradition with prehistoric roots. During the first millenium of our era, speakers of Uralic languages (those outside the Indo-European group) who had settled in the Baltic region of Karelia, that straddles the border of eastern Finland and north-west Russia, developed an oral poetry that was to last into the nineteenth century. This poetry provided the basis of the Kalevala. It was assembled in the 1840s by the Finnish scholar Elias Lönnrot, who took `dictation' from the performance of a folk singer, in much the same way as our great collections from the past, from Homeric poems to medieval songs and epics, have probably been set down. Published in 1849, it played a central role in the march towards Finnish independence and inspired some of Sibelius's greatest works. This new and exciting translation by poet Keith Bosley, prize-winning translator of the anthology Finnish Folk Poetry: Epic, is the first truly to combine liveliness with accuracy in a way which reflects the richness of the original. ABOUT THE SERIES: For over 100 years Oxford World's Classics has made available the widest range of literature from around the globe. Each affordable volume reflects Oxford's commitment to scholarship, providing the most accurate text plus a wealth of other valuable features, including expert introductions by leading authorities, helpful notes to clarify the text, up-to-date bibliographies for further study, and much more.

XIX veke Elias Ljonnrot sobral i zapisal finno-ugorskie i karelskie narodnye pesni i skazanija, obediniv ikh v odin epos - "Kalevalu". Folklornye sjuzhety o gerojakh i tainstvennykh silakh prirody, polnye bitv i ispytanij, otkryli chitatelju dukh severnogo naroda, obrjady, zagadki i mudrost vekov.Izdanie s klassicheskimi illjustratsijami iz Finskoj natsionalnoj galerei i predisloviem avtora "Karelo-finskikh mifov" V. Ja. Petrukhina. Dlja kogo eta knigaDlja tsenitelej istorii, mifologii i ikh mesta v sovremennosti. Dlja vsekh, kto khochet pogruzitsja v zhizn narodov proshlogo.Perevod L.P. Belskogo

Tämän painoksen tunnusomainen piirre erinomaisen klassisen käännöksen lisäksi ovat myös harvinaiset suomalaisten, eurooppalaisten ja venäläisten klassikkotaiteilijoiden luomat kuvat, jotka on koottu yhteen julkaisuun ensimmäistä kertaa.Ensimmäinen Kalevalan käännös, jonka on tehnyt pietarilainen kustantaja ja kirjailija Eduard Andreevich Granstrem vuonna 1881.

Innan världens födelse fanns bara ljus, vatten och luft. Högt ovanför den eviga oceanen svävade ett enormt palats, med väggar av dimma och tak av regnbågar. Palatsets härskare var Ukko, överguden. Ukko, hade en dotter, Lounnotar, Skapelsens och Naturens dotter. Hon var olycklig i det ödsliga palatset. Men, en dag förändrades allt. Luonnotar föll ner från himlen, ner i havet. Hon bar nu på ett barn. När hon, efter att ha simmat i havet i sjuhundra år, såg en knipa flyga högt ovanför lyfte hon sitt knä ur havet. Knipan landade på knät och lade sex guldägg och ett vindägg. Dessa ägg splittrades och bildade sol och måne, land och himmel, stjärnor och stormar. Världen var skapad. Nu födde Luonnotar sitt barn. Barnet, som kämpade sig ut ur hennes sköte, var en gammal, vis, vitskäggig man. Han var Väinämöinen, urtidssiaren, skalden som var solens årsbarn, och det var hans uppgift att fullborda hans moders skapelse. Så börjar Kalevala. Från släktled till släktled har det finska folkeposet Kalevala levt i muntlig tradition. Ingen vet hur gammalt det är – de äldsta sångerna tycks gå tillbaka till de isländska sagornas tid - kanske ännu längre. Fjärrkarelens människor läste inga böcker. Under långa mörka vinterkvällar sjöngs de gamla sångerna till ackompanjemang av den femsträngade kantelen. Först på 1800-talet nedtecknades Kalevala av läkaren och språkprofessorn Elias Lönnrot. Lönnrots Kalevala utkom för första gången 1835, det år som därför brukar räknas som den finskspråkiga litteraturens födelseår. I svensk tolkning av Björn Collinder

" --- Lyhennys on tehty taitavalla ja aralla kädellä, niin ettei voi sanoa pois jääneen mitään varsin tärkeää ja kaunista. Kalevalan monin paikoin liika laveasuisuus tässä on pantu ahtaammalle. Siitä syystä toivomme muinais-runomme tämän kirjan kautta saavan monta ystävää, joita vanhan Kalevalan pitkäpiimäisyys on pelottanut." (Lausunnon antanut tutkijakunta 1862)

Kniga predstavljaet soboj fragmenty karelo-finskogo poeticheskogo eposa "Kalevala" v perevode Leonida Belskogo, soprovozhdaemye krasochnymi illjustratsijami s vystavki Muzeja izobrazitelnykh iskusstv Respubliki Karelija "Vselennaja Kalevala". Eto literaturnoe proizvedenie, sozdannoe v XIX veke finskim lingvistom Elisom Ljonnrotom na osnove narodnykh pesen, pomimo uvlekatelnogo chtenija, pozvoljaet pogruzitsja v volshebnyj mir skazok i legend, izuchit kulturu i istoriju Finljandii i Karelii, a takzhe proniknutsja velichiem i krasotoj finno-ugorskoj poezii.