Ensio Kettunen

Sodissa menehtyneet ilomantsilaiset -kirjassa kerrotaan Ilomantsissa asuneiden tai Ilomantsissa syntyneiden sankarivainajien kohtaloista. Kirjan alussa on sisällissodassa menehtyneitten ilomantsilaisten tiedot ja niiden jälkeen esitellään talvi- ja jatkosodissa menehtyneet sankarivainajat. Kirjan sivuilla on sankarivainajien nimet, syntymä- ja kuolinpäivät, hauta- tai katoamispaikka sekä sotapäiväkirjoista poimittuja tietoja vainajien kaatumis- tai katoamispäiviltä. Kirjan lopussa kerrotaan muualle kuin Ilomantsiin haudatuista ilomantsilaisista. Kirjaan on liitetty myös noin 200 sankarivainajan valokuvat, jotka aikoinaan kerättiin omaisilta. Kirjasta löytyy lisätietoa sodissa menehtyneiden ilomantsilaisten viimeisistä päivistä. Toivon lukijoiden löytävän kirjasta tietoja edesmenneestä omaisestaan.

Pihtiputaalaiset Ensio, Erkki ja Matti saapuivat jääkäripataljoonansa mukana Ilomantsiin kesäkuussa 1941. Jääkärien ensimmäinen hyökkäys Ilomantsin Peurujoelle 8.7.1941 epäonnistui. Kun seuraavienkaan päivien hyökkäykset eivät johtaneet Peurujoen valtaamiseen, kylä päätettiin jättää mottiin. Mottia jäi vartioimaan kaksi jääkärikomppanan joukkuetta. Heinäkuun puolivälissä jääkärikomppaniat siirrettiin Ilomantsista Tolvajärvelle. Ension komppania hyökkäsi Ristisalmen maastossa yhdessä saksalaisen 163. Infanterie divisioonan pioneerien ja panssarijääkärien kanssa 27.-28.7.1941. Hyökkäys epäonnistui. Taistelussa kaatui, katosi ja haavoittui satoja saksalaisia ja suomalaisia sotilaita. Ristisalmella ja Yläjärvellä jääkärit taistelivat kapteeni Paavo Katajan ja vanhemman luutnantin Ivan Turuljewin pataljoonien (I ja III/JR 52) kanssa 6.8.1941 saakka. Pataljoonissa oli sotilaina Suomesta Neuvostoliittoon paenneita punaisia, karjalaisia ja inkeriläisiä miehiä. Eversti M. Birmannin johtamat JR 52 pataljoonat perääntyivät 6.8.1941 Aittojoelle. Vetäytyminen jatkui 19.8.1941 edelleen vanhan rajan taakse Tsalkkiin, Onkamukseen ja Olkkoilaan. Perääntyvät JR 52 joukot kärsivät kesän ja syksyn 1941 aikana satojen miesten tappiot. Pihtiputaalainen Ensio määrättiin syyskuun ensimmäisenä päivänä Olkkoilassa hyökkäykseen ja siinä kaatui useita Pihtiputaalaisia miehiä. Ension ja hänen kavereidensa kohtalot, ovat luettavissa kirjan sivuilta.

Sissipataljoona yksi perustettiin Kontioniemessä 18. kesäkuuta 1941. Sen kokonaisvahvuus oli 537 miestä perustamisvaiheessa. Sissit siirrettiin autoilla Ilomantsin Piimävaaraan, jossa opeteltiin korpisodan vaatimia sissitaitoja. Seuraavaksi matka jatkui marssien Piimävaarasta Ilomantsin Hattuvaaran itäpuolelle, Longonvaaran ja Niemijärven alueelle. Siellä sissit aloittivat hyökkäyksen Vellivaaraan ja Lehmivaaraan 10.7.1941. Suomalaiset yrittivät kaksi viikkoa vallata puna-armeijan hallinnassa olleita kyliä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Sissipataljoona siirrettiin heinäkuun lopussa Ilomantsin Möhkön itäpuolelle Louhivaaraan ja sieltä edelleen Kuolismaan kylään 8. elokuuta 1941. Eteneminen jatkui Kuuttivaaran ja Salmijärven kautta Suojärven vanhalle rajalle, lähelle Neuvostoliiton hallinnassa olevaa Kostamus -nimistä kylää. Lokakuun alussa puna-armeija lähti perääntymään ja sissit etenivät seuraavien kuukausien aikana taistellen Karhumäen kaupunkiin. Karhumäestä sissit siirtyivät Hiisjärven ja Vansjärven alueelle. Helmikuussa Sissipataljoona lakkautettiin ja osa sisseistä siirtyi uuteen Rajajääkäripataljoona viiteen ja loput muihin joukko-osastoihin. Sissipataljoonan tappiot jatkosodassa olivat 240 miestä kaatuneina ja haavoittuneina.

Kesäkuun 17. päivänä 1941 Suomessa julistettiin yleinen liikekannallepano ja reserviläiset kutsuttiin aseisiin. Kesäkuun 21. päivänä aloitettiin rajakylien evakointi ja se saatiin päätökseen muutaman päivän aikana. Saksa ja Venäjä ajautuivat 22. kesäkuuta 1941 sotaan. Saksan lentokoneet käyttivät Leningradin pommittamiseen Suomen ilmatilaa ja sen seurauksena neuvostoarmeijan pommikoneet aloittivat pommittaa Suomen kaupunkeja 25. kesäkuuta. Kesäkuun lopussa lähetettiin itärajalle Ilomantsiin, Korpiselkään ja Tohmajärvelle suojajoukkoja, joiden tehtävänä oli turvata Suomen koskemattomuus. Ilomantsiin saapuivat Ryhmä Oinosen joukot, Korpiselän ja Tohmajärven alueelle siirtyivät viidennen, seitsemännen ja 11. divisioonan joukot. Rajalle siirretyt joukko-osastot tiedustelivat rajan takana olevissa korpikylissä neuvostojoukkojen tukikohtia. Partioiden oppaiksi valittiin paikallisia rajavartijoita, jotka tunsivat hyvin rajantakaiset maastot. Itärajan korpisotilaat joutuivat näillä partiomatkoilla koville. Helteiset päivät, pehmeät suometsät, palavien metsien savut ja vihollisen takaa-ajotilanteet tulivat tutuiksi rajan takana partioiville korpisotureille. Kymmeniä sotilaita kaatui tai katosi korpikyliin tehdyillä partiomatkoilla. Jatkosodan hyökkäys alkoi Karjalan Armeijan vastuualueella 10. heinäkuuta. Korpipartioiden tuomia tiedustelutietoja käytettiin hyödyksi ensimmäisten päivien sotastrategioita laadittaessa.

Talvisodan jälkeen itärajan kunnissa ihmiset rakentavat uutta tulevaisuutta. Kesällä 1941 uuden sodan uhka ajaa ihmiset toiselle evakkomatkalle. Kesäkuun ollessa kauneimmillaan, rajamiehet jakavat palvelukseenastumismääräyksiä rajakylien reserviläisille. Ilomantsin reserviläiset kootaan Enoon, Kaltimoon, josta matka jatkuu marssien Tohmajärvelle Peijonniemeen ja Petroinvaaraan. Karjalan armeija marssii rajan yli itään 10. heinäkuuta 1941 ja hyökkäys jatkuu elokuulle saakka rajuna ja verisenä kohti Suomen vanhaa rajaa.Eteneminen on JR 9 joukkojen osalta hidasta, vihollisjoukot tekevät voimakasta vastarintaa. Rykmentistä kaatuu ja haavoittuu paljon miehiä ensimmäisinä viikkoina. Väsyneet miehet taistelevat useita päiviä eturintamassa ilman lepotaukoja. Elokuussa Sortavalaa puolustavat Neuvostojoukot saadaan mottiin ja kaupunki vallataan elokuun puolivälissä suomalaisille. Seitsemännen divisioonan miehet pääsevät muutaman päivän ajaksi lepoon Sortavalan eteläpuolelle. Marssi jatkuu pienen tauon jälkeen Nietjärven, Uomaan, Kolatselän ja Palalahden kautta Vieljärvelle. Matkalla sää muuttuu syksyisen koleaksi, jatkuvaksi vesisateeksi. Osa miehistä kapinoi esimiehiä vastaan ja kieltäytyy ylittämästä vanhaa Suomen rajaa. Kuulustelujen jälkeen päästään jatkamaan etenemistä ja ensimmäiset taistelut Itä-Karjalan alueella käydään Nirkassa ja Kaskanassa.Kirjassa mainitut henkilöt ja tapahtumat ovat aitoja, vuoropuhelut ovat osin fiktiivisiä, mutta kaikki kerrotut tapahtumat pohjautuvat päiväkirjoihin tai sodan kokeneiden miesten tai naisten kertomuksiin.

Väinö syntyi Ilomantsin Kuolismaan kylässä marraskuussa 1917. Hän varttui nuorukaiseksi suurten metsien ja hyvien kalavesien äärellä. Hän lähti asepalvelukseen syksyllä 1937 ja vapautui sieltä syksyllä 1939. Väinö ja muut kuolismaalaiset nuoret miehet kutsuttiin ylimääräisiin harjoituksiin lokakuussa 1939. Talvisodan jälkeen Väinö työskenteli metsätöissä Ilomantsin salomailla kesäkuuhun 1941 saakka, kunnes Ilomantsin reserviläiset kutsuttiin jälleen ylimääräisiin harjoituksiin Enon Kaltimoon. Siellä ilomantsilaiset sijoitettiin JR 9 toiseen ja kolmanteen pataljoonaan. Kaltimosta joukot siirtyivät marssien Ilomantsin kautta Koveroon, josta matka jatkui heinäkuun alussa Tohmajärvelle.Torstaina 10. heinäkuuta suomalaisjoukot aloittivat hyökkäyksen, tavoitteena vallata takaisin talvisodassa menetetyt maa-alueet.Hyökkäyksen alussa eteneminen oli hidasta, sillä ensimmäisinä viikkoina rajan läheisyydessä neuvostojoukot taistelivat sitkeästi vahvasti linnoitetuissa asemissa. Elokuun puolivälissä vallattiin Sortavalan kaupunki ja siinä vaiheessa Väinö ylennettiin korpraaliksi. Syyskuussa hyökkäys jatkui Vieljärveltä Nirkan ja Kaskanan korpien kautta Äänisjärven rantaan. Kesän ja syksyn raskaissa taisteluissa haavoittui ja kaatui satoja suomalaisia.Lokakuun 6. päivänä joukot ylittivät Syvärin ja seuraavan kuukauden aikana sinne saatiin muodostumaan sillanpääasema. Syksyn kuluessa rintamalinjat vakiintuivat ja Syvärillä alkoi kaksi ja puoli vuotta kestävä asemasotavaihe. Huhtikuussa 1942 venäläisjoukot yrittivät häätää suomalaiset Syvärin länsipuolelle, mutta suomalaislinjat kestivät venäläisten hyökkäyksen. Kelirikkohyökkäyksenä tunnetun taistelun päätyttyä, alettiin välittömästi korjata taistelujen aikana tuhoutuneita estelinjoja ja puolustusasemia. Huhtikuisena iltana, vuonna 1942, Väinö oli kaverinsa Aleksin kanssa Simanovan peltoaukealla korjaamassa vaurioitunutta estettä. Venäläistukikohdassa, tarkka-ampuja oli havainnut miehet esteellä...

Tammikuussa 1942 konekiväärimiehiksi koulutetut Ilomantsin itäkylien miehet Otto, Aleksi, Hannes ja Onni matkaavat Syvärin taakse Levinan kylään. Nuoret miehet sijoitetaan jalkaväkirykmentti yhdeksän, toisen komppanian konekiväärikomppaniaan. Heidän arkeensa kuuluu etulinjan vartiointi, kenttävarustelutyöt, vihollisen hyökkäysten torjuntatehtävät ja lähipartiointi.Otto haavoittuu ensimmäisen sotavuoden aikana, mutta pystyy palvelemaan konekiväärimiehenä sodan loppuun saakka. Kesällä 1943 toinen konekiväärikomppania muuttuu kahdeksanneksi komppaniaksi. Perääntymistaisteluissa konekiväärimiehet ovat viimeisenä joukko-osastona hidastamassa päällekäyvän vihollisen etenemistä.Miesten palatessa syksyllä 1944 Ilomantsiin, ovat entiset kotikonnut jääneet rajan taa. Elämä aloitetaan asumalla ensin toisten nurkissa. Seuraavana talvena miehet rakentavat uusia kotejaan Ilomantsin korpimaille. Ensimmäisinä vuosina työtahti on kova ja perheen lapset saavat kokea isien sota-ajan kokemukset omassa elämässään monin eri tavoin.

Numerotaito-kirjassa on otettu huomioon ammatillisten perustutkintojen tutkinnon perusteet (2015). Kirja sisältää matematiikan osa-alueen pakolliset ja valinnaiset osaamistavoitteet.Kirjan esimerkkiaineisto on koottu laaja-alaisesti, joten sitä on helppo hyödyntää esimerkiksi silloin, kun eri alojen opiskelijat ovat samoilla oppitunneilla. Nykyiseen painokseen on otettu mukaan myös kokonaan uusia tehtäviä luonnonvara- ja kulttuurialoilta.Numerotaitoa voi hyödyntää myös ammatillisten tutkinnon osien opiskelussa, ja sen avulla voi opiskella myös itsenäisesti. Kirjassa on runsaasti tehtäviä, jotka on luokiteltu kolmeen tasoon (T-H-K). Erityisesti T-tason tehtäviä on pyritty ottamaan mukaan riittävästi, ja opiskelija voi pääosin ratkaista nämä tehtävät kirjaan.