Erkki Tuomioja

Mauno Pekkala nousi jo alle 30-vuotiaana Suomen keskeiseksi metsäpolitiikan vaikuttajaksi. Hän oli Väinö Tannerin hallituksen maatalousministeri ja valtiovarainministeri sotavuosina 1939-1942, ja sitten rauhanopposition jäsen. Hän kritisoi Saksaan lähentymistä eikä edes sodan alussa uskonut Saksan voittoon. Sodan jälkeen Pekkala siirtyi sosiaalidemokraateista SKDL:ään. Pääministerinä hän toimi sodan jälkeen 1946-48.Mauno Pekkalan veli Eino Pekkala muistetaan huippu-urheilijana ja Työväen Urheiluliiton ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän voitti Suomen urheilukuninkuuden ja kymmenottelumestaruuden useasti. Pekkalan poliittinen toiminta maailmansotien välisenä aikana vei hänet yhteensä viideksi vuodeksi Tammisaaren pakkotyölaitokseen.Vuonna 1927 Eino Pekkala valittiin kansanedustajaksi samaan aikaan Maunon kanssa. Hänet siepattiin eduskunnasta kesken perustuslakivaliokunnan kokouksen ja kyyditettiin Lapualle. Jatkosodan jälkeen Pekkala toimi ensin opetusministerinä ja sittemmin oikeusministerinä veljensä johtamassa hallituksessa. Vasemmistolaisten puolustusasianajajana ja ministerinä Pekkala pyrki kunnioittamaan oikeusvaltion periaatteita, vaikka sai oikeiston kritiikkiä sotasyyllisyys- ja asekätkentäprosessien hoidosta. Kritiikkiä tuli myös kommunisteilta lain liiallisesta kunnioituksesta.Neuvostosuhteissa Mauno Pekkalaa on leimattu Neuvostoliiton myötäilijäksi. Kirjan kirjoittaja Erkki Tuomioja toivoo, että kaksoiselämäkerta Pekkalan veljeksistä antaa aineksia arvioida tasapainoisemmin jopa kohtuuttomasti kritisoitua Mauno Pekkalaa.

Puhe rauhasta on tarpeen, kun militarismi, nationalismi ja valtapolitiikka vahvistuvat. Sodassa eivät vaikene vain lait vaan myös järkevä vuoropuhelu. Kirja kertoo sen mahdollisuuksista ja tuo keskusteluun humanistisia näkökulmia. Se valottaa kansainvälisten sopimusten vaikutuksia ja sitä, millä eri tavoilla sotia voidaan ehkäistä.Jos tahdot rauhaaottaa kantaa Ukrainan tapahtumien ympäristövaikutuksiin, aseistakieltäytymiseen ja siihen, miten demokratian tila vaikuttaa rauhan mahdollisuuksiin. Esille tulee taiteilijoiden, kirjailijoiden ja tieteentekijöiden toiminta rauhan hyväksi. Kirjoitusten aiheina ovat muiden muassa Erich Frommin ja Arvid Järnefeltin ajattelu.Kirjoittajat esittävät, miten yhteistyö, yhteisymmärrys ja niitä edistävä vahva demokratia voivat rakentua.Teoksen kirjoittajina ovatHenri Hagman, Kari Heino, Katriina Kajannes, Elias Krohn, Arto Köykkä, Tapio Lampinen, Jukka Mallinen, Helena Rossi, Ilpo Rossi, Leo Stranius, Timo Suutarinen, Erkki Tuomioja, Jyrki Vesikansa ja Timo Virtala.

Elämä kuin seikkailuelokuvastaSuomalainen kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Aino Malmberg (1865-1933) oli monessa edelläkävijä. Hän eli värikkään elämän. Siihen mahtui jännitystä, uhkaa, kriisejä, kulttuuria, matkoja maailman ääriin, suuria tunteita, kaukorakkauksia, pettymyksiä ja raastavia henkilökohtaisia ratkaisuja.Aino Malmberg oli moderni nainen, joka nousi ensimmäisten suomalaisnaisten joukossa yliopisto-opiskelijaksi. Hän jakoi aikaansa perheen, palkkatyön, Suomen itsenäisyyden edestä toimimisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen kesken, kunnes muutti Lontooseen, erosi puolisostaan ja jätti lapsensa tämän kasvatettavaksi. Nykylukijan näkökulmasta Malmbergin kansainväliset verkostot ovat hämmästyttäviä. Hän tunsi henkilökohtaisesti pohjoisamerikkalaisia miljonäärejä (Henry Ford), venäläisiä terroristeja, Ison-Britannian korkeinta johtoa pääministereitä (Ramsay MacDonald) myöten ja angloamerikkalaisen taide- ja kulttuurielämän kansainvälisiä vaikuttajia (kuten G. B. Shaw ja Rudyard Kipling).Marjo-Riitta Antikainen on Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti, joka on tutkinut suomalaista historiaa sukupuolen, uskonnon ja kansalaistumisen näkökulmista. Hän on aiemmin kirjoittanut muun muassa lottajohtaja Fanni Luukkosesta, vankien ystävä Mathilda Wredestä ja suomalaisen NNKY-liikkeen historiasta.Erkki Tuomioja on mm. pitkäaikainen kansanedustaja ja entinen ulkoministeri, poliittisen historian dosentti ja Historioitsijat ilman rajoja -yhdistyksen puheenjohtaja. Hän on toiminut lukuisissa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä tehtävissä ja kirjoittanut useita ulkopolitiikkaa ja poliittista historiaa käsitteleviä teoksia.

Kirja on osa romani-trilogiaa. Tämä ensimmäinen osa (ilmestyi suomeksi 2012) käsittelee Itä-Euroopan romanien tuloa Suomeen ja tutkii EU:n vapaan liikkuvuuden direktiivin ja ihmisoikeuksien toteutumista romanien lähtö- ja tulomaissa. Romanipolitiikan vaikutuksia arvioidaan kansainvälisen ja kansallisen politiikan tasolla sekä suhteessa katutyötä tekevien romanien arkielämään ja maahanmuuton vaikuttimiin. Toinen osa (2020) keskittyy helsinkiläiseen solidaariseen aktivismiin; kolmas osa tulee antamaan äänen muuttajille itselleen.The book is part of the Roma Trilogy. This first volume (published in Finnish in 2012) considers the arrival of Eastern European Roma in Finland and examines the realisation of the EU's free movement directive and human rights in countries of departure and arrival. The effects of Roma policies are evaluated on the level of international and national policies, as well as in relation to the everyday lives of Roma street workers and the motives behind migration. The second volume (2020) focuses on solidarity activism in Helsinki; the third volume will give voice to the migrants themselves.

”Kun minulle tarjoutui mahdollisuus tuottaa tekstiä Rosebudin hienoon kirjasarjaan, mietin onko minulla sellaista uutta sanottavaa, joka oleellisesti täydentäisi sitä laajaa maailmantilaa koskevaa analyysiä, jonka tein kolme vuotta sitten julkaistussa kirjassani Tulevaisuuden varjossa. Mitään sellaista, jonka tunnistaisin vääräksi tai vanhentuneeksi en siinä edelleenkään voi nähdä. Olen toiminut kohta 60 vuotta politiikan eri tasoilla ja lohkoilla, muun muassa 41 vuotta kansanedustajana. Näinä vuosina olen käyttänyt puheenvuoroja ja kirjoittanut artikkeleita paljon enemmän kuin voin muistaa tai mistään edes enää lukea.” Kirja sisältää valtiomies Tuomiojan blogitekstejä laajalla kaarella alkaen aina Teinilehdessä 1968 julkaistusta artikkelista Tshekkoslovakian miehityksestä päättyen ajankohtaisiin pohdintoihin nykyajan Suomen turvallisuuspolitiikasta.

Tuomiojan hengästyttävä tahti jatkuu vuosina 2005-2006 ulkoministerin kiitäessä ympäri maailmaa: tapaamisia maailman huipulla, konferensseja, suppeita tunnusteluja. Tehtävää on Euroopassa, muissa maanosissa ja YK:ssa. Vastuita lisää se, että Suomi johtaa puhetta Euroopan unionissa vuoden 2006 jälkipuoliskon. Tuomioja edustaa keskeisesti EU:ta etenkin Lähi-idässä, sukkuloiden useasti alueen maissa, julkisesti ja verhotummin. Sovitteluistaan hän kerää kasvavaa arvostusta ja suosiota - poliittisen kentän laidasta laitaan. Suomen politiikkaan Tuomioja uppoaa niin ikään. Oman puolueen linja tuo totutusti mieliharmia demaridissidentille, kun taas yhteistyö pääministeri Matti Vanhasen kanssa luistaa. Omat solmunsa on suhteissa presidentti Tarja Haloseen. Päiväkirjan veto pysyy. Ulkoministeri ei unohda - koska hän kirjaa keskeisiä tapahtumia ja tunnelmia muistiin. Suorasukaisesti.

Vuosiin 2003-2004 tiivistyy paljon, kotona ja maailmalla. Vuosi 2003 alkaa traagisesti Yhdysvaltojen päätettyä hyökätä Irakiin. Ulkoministeri Tuomioja kiertää ja puhuu tiheääkin tiheämmissä kokouksissa, joissa Euroopan unioni jakaantuu sotaa vastustaviin ja puolustaviin. Tuomioja, kuten valtaosa kollegoistaan, on hyökkäystä vastaan.Eduskuntavaalit 2003 ovat tasaiset - ja katkerat. Keskusta voittaa, Paavo Lipponen väistyy. Tuomiojavarautuu jättämään ulkoministerin tuolin mutta jatkaakin uudessa punamultahallituksessa. Kesällä roihahtaa poliittinen kriisi: pääministeri Anneli Jäätteenmäki eroaa.Tuomiojan päiväkirjat jatkuvat tiiviinä ja harvinaisen todistusvoimaisina. Hänen terävä näkökykynsäja yhtä terävä kynänsä takaavat, että lukija pääsee lähituntumaan politiikan kulisseista - ja pysyy varmasti hereillä.Lievää voimakkaampaakin tyrmistystä -teoksen on toimittanut valtiotieteen tohtori, historioitsija Veli-Pekka Leppänen. Päiväkirjasarja on viidennessä osassaan.

Mikä ihmiskunnan tuhoaa? Ja miten se voidaan estää?Konkaripoliitikon ajankohtainen puheenvuoro, suuntaviittoja maailman pelastamiseen.COVID-19-pandemia pakottaa meidät uudella tavalla pohtimaan maailman tilaa ja tulevaisuutta. Pandemia ei edes ole suurin ihmiskunnan kohtaama haaste. Suurimmat eksistentiaaliset uhat ovat kestämätön kehitys ja ydinaseet.Kestämättömän kehityksen vakavin mutta ei suinkaan ainoa ilmentymä on ilmastonmuutos. Myös luonnon monimuotoisuuden väheneminen uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta. Moni on alkanut ymmärtää, että maailma ei voi jatkaa nykyistä menoaan - väestönkasvu mukaan lukien - jos haluamme säilyttää sen ihmislajille elinkelpoisena asuinympäristönä.Pelkkä tietoisuus asiasta ei kuitenkaan vielä takaa, että sille osattaisiin tai edes haluttaisiin tehdä mitään. Myös valtarakenteiden on muututtava. Erkki Tuomioja käy kirjassaan haasteet lävitse, esittää olennaisia kysymyksiä ja hahmottaa mitä pitää tehdä matkalla kohti kestävämpiä ratkaisuja.Erkki Tuomioja on mm. pitkäaikainen kansanedustaja ja entinen ulkoministeri, poliittisen historian dosentti ja Historioitsijat ilman rajoja -yhdistyksen puheenjohtaja. Hän on toiminut lukuisissa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä tehtävissä ja kirjoittanut useita ulkopolitiikkaa ja poliittista historiaa käsitteleviä teoksia.