Hanna Syrjämäki

Runoilija, kuvataiteilija Henrik Pathiranen toimittama Ideoiden kirja sisältää kuudentoista suomenkielisen nykyrunoilijan "ideoita runoiksi tai runokirjoiksi, -esityksiksi, -teoiksi tai -teoksiksi".Teokseen koottu katkelmallinen proosa on täynnä mahdollisuuksia ja ehdotuksia, joista jotkin ovat täysin toteuttamiskelpoisia, jopa arkisia, toiset puhtaasti käsitteellisiä. Teoksen innoittajana ovat 1960-luvulla alkunsa saaneen Fluxus-liikkeen samantapaiset projektit.Ideoiden kirja tuo havainnollisesti esille sen, ettei ammattitaiteilijoilla koskaan ole pulaa ideoista tai ajatusmateriaalista; taiteilijat ovat juuri uusien ja yllättävien mahdollisuuksien ammattilaisia.Kierreselkäisen kokoomateoksen editio on 150 kpl, ja kappaleet on numeroitu.

Tuu on Hanna Syrjämäen kolmas teos. Se on kutsulaulu, saattelulaulu ja kävelyfantasia, joka tarkastelee ihmisenä olemisen kokemusta muuttuvassa maisemassa."Olennot astelemassa,eivät vain olemassa vaan myös tuhlailemassaolemisensa vielä-luontoisuutta, vain-kerran-luontoisuutta,kunnes-luontoisuutta, jääkausien ja suurten mannerten välistä aikaa,aikaa alla elämää ruokkivan auringon.Asioita, joista voi kertoa mutta joita ei voi toistaa:näillä jäätiköiltä tuoksuvilla vuorilla vesi kyllästyijo kauan sitten virtaamaan mutta virtaa yhä, sittenkin,kiintyy matkantekoon hetkeä ennen kuin pääsee perille, vain uomatmuistavat pääsemisen painon, rypistymät lakanoissa muistavatsinun unisen painosi, jatkuvasta taustakohinasta et osaa sanoa,rasittaako se vai tyynnyttää, et osaa sanoa, oletko se sinä vai kaikki,sillä sinua, niin kuin kaikkeuttakin, huuhdellaan.”

Kaikukatve on vuoden 2020 Runo-Kaarina-kilpailun voittaja. Hanna Syrjämäki kuvailee kokoelmaansa: ”Kaikukatve on tummasävyinen ja dystooppinen kertomus lähitulevaisuuden maailmasta, jossa runon henkilö havainnoi ajan kulumista, mittakaavoja ja mielensisäisiä prosesseja. Historia kiertää runon puhujan mielessä kehää niin henkilökohtaisella kuin kollektiivisella tasolla, ja aidon yhteyden saaminen muihin ihmisiin näyttää vaikealta.” Syrjämäki on mieltynyt ihmisyyden varjoisten puolien tutkimiseen kirjallisin keinoin, mutta kertoo, että Kaikukatve on myös varovaisen toiveikas rakkaustarina. ”Runon puhujan kuva maailmasta ja ihmisistä on paikoin kovin biologinen ja mekanistinen, mutta samalla hänellä on tarve löytää ihme tai sielu. Tätä etsintää suoritetaan myös runoissa kuvaillun toisen kautta. Lukijan päätettäväksi jää, onnistuuko se."