Hannu Mäkelä

Rakkaudentunnustus suomenkieliselle runoudelle ja runoilijoille.”Muutamalla runon säkeellä voi olla todella suuri merkitys.Niistä tulee kompassi, kestävä mantra, jonka avullasaattaa selvitä läpi sotkuisen maailman.”Runouden ylistys kulkee Suomen kirjallisuuden alkuajoilta tälle vuosituhannelle – perusteellisesti mutta vapaasti polveillen.Kirjailija Hannu Mäkelä on valinnut runsaat 80 runoilijaa, joiden elämästä ja urasta hän kirjoittaa laajasti ja joiden tuotantoa analysoi runonäyttein. Yhtä monta muuta hän käsittelee suppeammin. Niin tunnetuilla kuin piiloon jääneillä runoilijoilla on paikkansa Mäkelän sydämessä, ja useat 1900-luvun runoilijoista Mäkelä on tuntenut henkilökohtaisesti.Runouden ylistys on ainutlaatuista kulttuurihistoriaa.Akateemikko Hannu Mäkelä (s. 1943) on hämmästyttävän tuottelias ja monipuolinen kirjailija, joka on julkaissut jo yli 140 teosta. Eino Leino ja L. Onerva ovat Mäkelälle erityisen läheisiä runoilijoita, ja Leinosta kertovasta romaanistaan Mestari Mäkelä sai Finlandia-palkinnon vuonna 1995. Mäkelän luoma lastenkirjallisuuden hahmo Herra Huu on tuttu jo useille sukupolville.

”Monilla kirjoilla on ollut kohtalonsa ja vaikeutensa. À la recherche du temps perdu eli Kadonnutta aikaa etsimässä on yksi niistä. Paljon olen senkin kanssa kulkenut ja kai siksi päätin kirjoittaa viimein sekä itse teossarjasta että samalla myös Marcel Proustista (1871-1922). Ajatus leimahti ja ilahdutti ja sitten kuitenkin myös hiipui. Proust teemana tuntui yhtä kaikki yllättävältä."Teos Proust on Proust lähtee liikkeelle Pariisista, jossa rahaton kirjailijan urasta haaveileva 18-vuotias Hannu Mäkelä vierailee Proustin haudalla. Tästä alkaa matka niin Proustin omaan elämään kuin tämän kirjallisuuteen ja näiden väliseen yhteyteen. Mäkelä käy läpi kirjasarjan kaikki osat tavalla, joka innostaa lukemaan itse klassikkoa ja liittää tarinaan Proustin omaan elämään liittyviä erikoisuuksia, faktatietoa ja ajatuksia siitä miksi klassikko on aina oikeassa ajassa. Ajaton. Kirja sille, joka on lukenut Proustin klassikon ja rakastaa sitä, sille, joka on aina halunnut lukea kirjan ja kaipaa inspiraatiota siihen sekä sille, joka ei saa tartuttua Proustiin mutta haluaa ymmärtää mistä Proust-ilmiössä on kysymys. Elämä on elämää, rakkaus on rakkautta, Proust on Proust.Tervetuloa matkalle aikaan, paikkaan ja ihmiseen.

Elämä on matka, jolla sattuu ja tapahtuu paljon sellaistakin, jota ei osaa mitenkään odottaa. Hannu Mäkelän uusin kirja on tosikertomus siitä, kuinka äkkiä aivan kaikki muuttui, kun sairaus yllätti hänet heinäkuun lopulla 2024. Koko syksy meni ja katosi, yksi leikkaus johti toiseen, toinen kolmanteen ja sairaalat alkoivat olla tuttuja paikkoja, Suomen suurimpia tuotantolaitoksia, siltä tuntui usein. Sana 'syöpä' tuli tutuksi sekin, kuten myös sana 'maligni'. Mutta tällä matkalla oli myös onnea, sitäkin voi olla joskus. Ja niin matka jatkuu yhä, jatkuvan tarkkailun alaisena, jatkuu jonnekin tässä alati armottomassa maailmassa, jonka kehitystä kukaan meistä ei tiedä. Voimme elää pelokkaasti aavistellen, mutta kyllä myös toivoen ja uneksien: "Mietin tulevaisuutta, kuolemaa. Toki kuolisin. Miksi en sitten enää pelännyt sitä? Ehkä siksi, että olin jo tajunnut, ettei siinä ollut mitään pelättävää. Ei enää tässä iässä. Vanhaksi oli hankala elää, mutta vanhana oli helpompaa kuolla. Paljon olin jo nähnyt ja näkisin mielelläni vielä jotain uutta, jos se vain sallittaisiin. Se ei riippuisi minusta. Siinä unien ja tekojen ikuinen, jo Shakespearen selvittämä ja sanoittama kudelma, joka kohtaisi omilla tavoillaan lopulta meidät kaikki." Hannu Mäkelä on julkaissut yli sata teosta. Niihin kuuluu romaaneja, novelleja, muistelmia, runokirjoja, lastenkirjoja, näytelmiä ja kuunnelmia sekä toimitettuja kirjallisuuskokoelmia.

Eino Leinon kuolemasta tulee 10.1.2026 kuluneeksi jo sata vuotta. Hannu Mäkelä palaa Eino Leinon pariin uudesta näkökulmasta: yhdistämällä samaan teokseen laajan ja kattavan elämäkerran sekä sata kansallisrunoilijamme keskeistä runoa 30 vuoden ajalta Maaliskuun lauluista (1896) alkaen.Nuorena lahjakkuutena Leino sai mainetta osakseen. Pian maine kuitenkin hiipui ja myöhemmin Leino tunnettiin lähinnä hahmona ja julkisuuden henkilönä, jopa karikatyyrinä Helsingin kaduilla. Lopuksi Leino kansalaissodan jälkeen 1918 muutti pääasiassa Tuusulaan, jonka maalaismaisemissa viihtyi edes jotenkin tuttujen ja varsinkin Pekka Halosen auttamana. Tuusulanjärven liepeillä Leino asui erilaisissa täysihoitoloissa, sairasteli jo tavan takaa, mutta pääsi vielä kuitenkin jaloilleen. Helsingissä hänet oli jo lähes unohdettu, kunnes kuolema R.O. Stenin luona Riitahuhdan mökissä nosti hänet valtakunnallisesti sellaisiin korkeuksiin, joista Leino tuskin olisi osannut edes uneksia.

Kasper on tavallinen suomalainen mies, joka sattuu syntymään sodan aikana yksinhuoltajaäidin ainoaksi lapseksi. Iloista rosvoa hänestä ei tule, yksinäinen poika vain. Siitä tie alkaa ja kulkee erilaisten paikkakuntien, koulujen ja kokemusten halki aikuisuuteen; jos Kasper aikuiseksi sitten koskaan kasvaa.Kasperin jatkuva kaipuu on paitsi rauhan ja luonnon niin etenkin naisen kaipuuta. Hän ihastuu, rakastuu, kiintyy, solmii liiton ja eroaa; joutuu itse asiassa useimmiten jätetyksi. Hengissä häntä pitää lähinnä toimittajan työ, joka vie monien työpaikkojen kautta suomalaisen sodanjälkeisen yhteiskunnan elämään, jossa myös on omat mutkansa.Työpaikat vaihtuvat siinä kuin ihmissuhteet, iän myötä niidenkin löytäminen vaikeutuu. Monista umpikujista Kasper selviytyy, osin huumorilla. Silti lopulta tuntuu, ettei elämä enää kanna; on parempi itse päästää irti. Mutta edes kuolema ei tietenkään hänenlaistaan armahda ja palattava on. Millainen hänen elämästään on tuleva?Hannu Mäkelä (s. 1943) julkaisi kaksi esikoisromaania vuonna 1965; kohta 60 vuotta sitten. Proosaa on kertynyt lähes 70 nimikettä, runojen ja lasten- kirjojen kanssa itsenäisiä painettuja teoksia on jo yli 140.

Hannu Mäkelä (s. 1943) liikkuu uudessa novellikokoelmassaan eri aikakausissa ja ympäristöissä. Kirjan novellit kuvaavat näennäisen merkityksettömien yksityiskohtien ja kohtaamisten kautta tärkeitä elämän käännekohtia - välillä tarkastellen arjen pieniä ihmeitä tai vallan olemusta. Yksityisestä tulee yleistä, yleisestä taas oma kokemus, jota aika ja muistot kuljettavat. Novellien nimet ovat kuvaavia: niminovellin lisäksi kirja sisältää muun muassa novellit Vanha vanha mies, Pysähdys, Uni, Kyproksen kissat, Isä Stalinin sormi, Pilviä ja Van Goghin pelto. Lukija pääsee seuraamaan myös Puun tarinaa ja pohtimaan vaikkapa kysymystä Voiko rakkautta ymmärtää?Hannu Mäkelän tuotanto käsittää yli 140 teosta. Hänen kirjallinen uransa on jatkunut jo lähes 60 vuotta ja jatkuu yhä.

Ühel sügispäeval kaovad hobusel prillid ära ja ta ei näe enam lugeda. Mis ühel hobusel üle jääb? Minna tüdrukute ponilaagrisse või müüa end vorstivabrikusse? Hobune otsustab minna laia maailma õnne otsima ning asub teele seikluste ja uute sõprade poole."Hobune läks kapi juurde ja otsis välja tuttmütsi ja saapad. Ta nuuskas tükk aega nina, ja nina tegi pasunahäält. Hobune koukis padja alt välja oma kõhna kukru, pistis selle taskusse ja hakkas sedamaid minema. Ta ei tahtnud tagasi vaadata. Sest hobune aimas, et kui ta vaataks, siis ta näeks tuttavat tooli, armsaid raamatuid, kaht kuivanud männioksa klaaspurgis, kivist hobusekuju ja minek tunduks liiga kurb. Enam ma ei mõtle midagi, arutas hobune, ma muudkui lähen. Ja hobune sulges ukse."Tunnustatud Soome kirjanik Hannu Mäkelä (1943) on avaldanud üle 200 teose: romaane, memuaare, luulekogusid, näidendeid jm. Nende hulgas on ka üle 40 lasteraamatu, mille seiklused, huumor ja elutähelepanekud pakuvad lugemislusti igale eale."Hobune, kes kaotas prillid ära" ilmus 1977. aastal, nüüdseks on raamat tõlgitud 16 keelde. Eesti keeles avaldati see esmakordselt 1983. aastal.

Voi olla (ja tähän itse uskon), että minut ovat pelastaneet sanat, ainakin ne ovat auttaneet matkalla juuri silloin kun olen apua tarvinnut. Kaiken aikaa olen kirjoittanut ja kirjoitan yhä. En koskaan tule tietämään mitä lauseeni todella merkitsevät muille, mutta sen tiedän mitä ne luomisvaiheessa ovat merkinneet itselleni.Satoja teoksia kirjoittanut Hannu Mäkelä on sanan ammattilainen. Mistä pitkän linjan kirjailijan, toimittajan, lukijan ja kustantajan intohimo kirjoittamiseen on peräisin? Mikä kirjoittavia ihmisiä yhdistää; mitä kirjoittaminen vaatii, mitä se antaa? Voiko kirjoittamista opettaa? Mäkelä pohtii kirjassaan sanojen merkitystä, sanomisen tarvetta - kirjoittavan ihmisen iloja ja ahdinkoja. Hän muistelee omaa polkuaan kirjoittajana viisivuotiaana muotoillusta ensitekstistä lähtien halki kirjallisten vuosikymmenten. Kirjoitettu nivoutuu elettyyn.Kirjoittaa voi itselleen, toiselle, pakosta, ilosta, muistaakseen, unohtaakseen. Kirjoittaminen on yksinäistä työtä, mutta sanat avaavat yhteyden, joka levittäytyy niin lavealle kuin ymmärryksemme yltää. Kirjoittamisen ilo on teos sanojen voimasta ja aarre jokaiselle kirjoittajalle ja lukijalle. Hannu Mäkelä on kirjoittanut ja toimittanut vuodesta 1965 alkaen noin kaksisataa teosta. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, runoja, näytelmiä, kuunnelmia ja tietokirjoja. Hän on saanut työstään lukuisia tunnustuksia. Mäkelä nimitettiin taiteen akateemikoksi vuonna 2016.

Kirjailija-akateemikko Hannu Mäkelä tarkastelee uusimmassa teoksessaan maailmanmenoa milloin hymyillen tai jopa satiirisen naurun lävitse, milloin taas vakavammin sävyin. Mennytkin on teksteissä läsnä omien lapsuus- ja nuoruusmuistojen kautta. Moni ystävä on jo poissa, mutta välillä hekin palaavat mieleen. Silti vahvimmin kirjan teksteissä näyttäytyy ihmisten elämä nykyajan Suomessa kaikessa monimuotoisuudessaan. Viiden minuutin jutuissa teinirakastutaan ujosti ja petytään, jahdataan lepakkoa, ohitetaan Baddingin kioski, sivalletaan hallitusta, haikaillaan aitoa televisiodraamaa. Yhtä lailla koetaan myös arkisen ihmisen onnea ja haikeutta tai samaistutaan vanhan koiran kesään.

Romaanin minäkertoja, toimittaja Ilmari Nyberg asuu maalla yksinäisessä talossaan ja käy läpi mennyttä elämäänsä. Hänellä on ollut perhe, mutta yhteydet sen jäseniin ovat katkenneet. Vaikka elämä on ollut aktiivista, päällimmäiseksi on jäänyt tunne kaiken turhuudesta.Aikaa tappaakseen hän käy usein lähimmän kaupungin merenrantakahvilassa. Eräällä käynnillä Ilmari kiinnittää huomionsa naiseen, joka äkkiä ottaa yhteyttä ja muuttaa hänen elämänsä. Ilmari kohtaa rakastumisen ihmeen ja tuntee samanlaista epävarmuutta kuin joskus nuorena: kykeneekö hän itse enää rakastamaan?Pieninkin viesti Elinalta pelastaa päivän, mutta päivänä, jolloin tästä ei kuulu mitään, Ilmarin uudelleen löytämä taivas täyttyy pilvistä. Mutta kun rakkaus arkipäiväistyy ja varsinkin kun se vaikeutuu, tulee eteen uusi käänne: pilven reunalta voi helposti pudota.Pilven reuna on akateemikko Hannu Mäkelän (s. 1943) uusin romaani hänen jo yli 140 teosta käsittävässä tuotannossaan. Mäkelä on saanut kirjoistaan useita merkittäviä palkintoja, muun muassa Finlandia-palkinnon Eino Leinon elämää käsittelevästä romaanistaan Mestari. Edellinen romaani Rakkaudella, Alma (Aviador 2020) oli niin ikään menestys.

Kunnon kirjasta tulee koti.Se pitää myrskyt loitolla,ei päästä sadetta sisäänja voi myös lämmittääkuin puu-uunin kylki.Hannu Mäkelä on elänyt kirjojen kanssa lapsuuden varhaisista lukuelämyksistä lähtien. Hän on kirjoittanut, toimittanut, kustantanut - ja lukenut. Kirjat ovat olleet kanssakulkijoita, ajatusten ja tiedon lähteitä, matkoja toisiin maihin, aikoihin, itseenkin.Millaista on lukijan elämä ja mitä kirjallisuus voi meille antaa? Miksi lukeminen parhaimmillaan on vapauden valtakunta, ja vieläkö kaiken luetun jälkeen on mahdollista tulla yllätetyksi ja hurmaantua? Miten uskollisen lukijan tulisi suhtautua vanhoihin rakkauksiin? Ja miksi taito lukea kirjallisuutta ja ylipäätään lukea on niin tärkeä, että siitä jos mistä on syytä pitää huolta?Mäkelän teos on kirja lukemisen ilosta ja merkityksestä. Se on myös henkilökohtainen matka kirjojen kanssa elettyyn ja koettuun.Hannu Mäkelä on kirjoittanut ja toimittanut vuodesta 1965 alkaen noin kaksisataa teosta. Hänen tuotantonsa kuuluu romaaneja, runoja, näytelmiä, kuunnelmia ja tietokirjoja. Hän on saanut työstään lukuisia tunnustuksia. Mäkelä nimitettiin taiteen akateemikoksi vuonna 2016.

Kirjeitä ihmisenä olemisen taidosta"Ajattelen, että aina on parempi nousta tuolista ja yrittää katsoa mitä ympärillä on kuin istua aloillaan."Täyttäessään seitsemän vuotta Kirsi Piha sai isältään syntymäpäivälahjaksi Hannu Mäkelän kirjan Herra Huu. Yli neljä vuosikymmentä myöhemmin Piha kutsuu Mäkelän kanssaan kirjeenvaihtoon.Lyhyiden ja viiveettä välittyvien pienjulistusten maailmassa pidempi, harkittu ja vuoropuhelunomainen ajatustenvaihto tuntuu jälleen arvokkaalta ja antoisalta. Kirjeissä pohditaan suhteita ja sukupolvia, luontoa ja ihmisluontoa, taidetta ja sanomisen tarvetta. Millaisessa maailmassa elämme, mikä on roolimme tässä ajassa, miten voisimme kehittyä ihmisinä ja toteuttaa ihmisen tehtävää - ja mikä se tehtävä on?Pimeän yli sisältää Hannu Mäkelän ja Kirsi Pihan kirjeenvaihdon talvelta 2019-2020. Näennäisesti erilaisista elämänkokemuksista nousee yhteisiä mielenkiinnon kohteita, jaettuja huolen ja kiitoksen aiheita; avoimesta ja ennakkoluulottomasta keskustelusta kasvaa lämmin ystävyys.Akateemikko Hannu Mäkelä (s. 1943) on tuottelias ja monipuolinen kirjailija. Yrittäjä Kirsi Piha (s. 1967) on Muutostoimisto Ellun Kanojen perustaja ja entinen poliitikko.

Akateemikko Hannu Mäkelä eläytyy uusimmassa romaanissaan vaikeasti sairaan naisen viimeiseen viikkoon. Alma on älykäs ja tunteva ihminen, joka kokee eläneensä tarpeeksi. Loppuun asti hän tahtoo säilyttää itsemääräämisoikeutensa, jota hyvää tarkoittavat omaiset ja hoitajat haluavat häneltä viedä pitääkseen hänet elossa. Alma käy läpi elämäänsä ja ihmissuhteitaan ja kaipaa varsinkin edesmennyttä miestään. Syvimmät ajatuksensa Alma pitää omana tietonaan, sillä muutaman yrityksen jälkeen hän tajuaa, ettei saa aikuisilta lapsiltaan ymmärrystä osakseen. Niinpä hän tekee oman suunnitelmansa ja keskittää jäljelläolevat voimansa sen toteuttamiseksi.

VarjosiMitä ajattelenkin juuri nyt,sen unohdan melkein heti.Mutta elämä on myös rikasja aikaa on, ehkä huomiseen,ehkä jopa kauemmas.Katson, miten kävelet kohtija samalla varjosikin tahtoo näyttää,ettemme vielä ole jääneet yksin.

Tästä eteenpäin on käytettävä unikenkiä!Herra Huu ei saa nukutuksi ja tahtoo lähteä Unen valtakuntaan unta etsimään. Riemastuttava teos yhdestä suomalaisen lastenkirjallisuuden rakastetuimmasta hahmosta.Mitä minä teen, jotta saisin unta, herra Huu miettii epätoivoisena.”Milloin lähtee seuraava kyyti Unen valtakuntaan?” Töyhtötiainen armahtaa lopulta pientä mustaa miestä, tuo herra Huulle matkalipun ja sitten alkaa tapahtua. Naakkojen kuljetuspalvelu lennättää hänet Unen valtakuntaan!Lämmin ja humoristinen tarina on täynnä sadun lumousta ja herra Huulle tyypillistä elämänviisautta. Vaikka herra Huun muisti välillä reistailee ja uudet seikkailut panevat pään pyörälle, taiat toimivat sittenkin!Hannu Mäkelä on monipuolinen ja palkittu kirjailija, jonka teoksia on käännetty monille kielille. Suomalaista lastenkirjallisuutta Mäkelä on uudistanut persoonallisella tavalla tuomalla esiin maailman, jossa vapaus, ystävyys ja onnelliset loput ovat mahdollisia. Hänen tunnetuin lastenkirjahahmonsa on kansainvälistäkin mainetta saavuttanut Herra Huu. Hannu Mäkelän teos Herra Huu palkittiin Anni Swan -mitalilla 1976. Herra Huu ja Unen valtakunta on yhdeksäs herra Huusta kertova romaani. Hannu Mäkelän lastenromaanien lämmin huumori ja pienten asioiden suuruus tuovat lapsuuden lähelle ja lisäävät sydämen viisautta.

Tuskin yksikään nuori nainen on vaikuttanut yhtä kauaskantoisesti eurooppalaiseen historiaan kuin alle kahdenkymmenen vanhana Rouenissa kerettiläisenä roviolla poltettu Jeanne d'Arc (1412-1431). Tämä Domremyssä syntynyt lukutaidoton tyttö nousi kuolemansa jälkeen vähitellen myyttiseen maineeseen, joka on kantanut näihin päiviin asti. 1920-luvulla Jeanne d'Arcista tehtiin pyhimys, ja hänen lujan uskonsa Ranskan voittoon ja toimintansa, joita hänen kuulemansa Äänet ohjasivat, vaikutti lopulta jopa 1453 päättyneen satavuotisen sodan kulkuun.Jeanne d'Arc on nykyään Ranskan kansallissankari, ja häntä voi pitää myös ensimmäisenä todellisena feministinä. Yli 140 kirjaa kirjoittanut Hannu Mäkelä on syventynyt Jeanne d'Arciin ja tämän aikakauteen hänelle ominaisella perusteellisuudella ja pieteetillä. Mäkelän teoksen taustalla on laaja lähteiden tutkiminen - historiallisen romaanin vaatimalla tavalla. Romaanin kertojana on Jean, Jeanne d'Arcin lapsuudentoveri ja eräänlainen kaksoisolento. Kumpi lopulta poltetaan roviolla, jää lukijan ratkaistavaksi. Romaanin loppuun Hannu Mäkelä on liittänyt laajan esseen Jeanne d'Arcin elämästä sekä yksityiskohtaisen selostuksen hänen elinvuosistaan. Kirjassa on myös kuvaliite.

Nimensä mukaisesti runot kertovat lähimmäisen menettämisestä ja kuolemasta. Syvästi koskettava teos.

Työhuoneen siivouksessa löytyy joukko muistikirjoja. Niihin on tehty muistiinpanoja monilta matkoilta, joita on tarvittu eri teosten kirjoittamiseen. Giacomo Casanova on ollut yksi aiheista. Moni asia palaa mieleen, mutta yksi muistikirja tuntuu perin oudolta. Siinä on runoja, joita Mäkelä ei muista koskaan kirjoittaneensa. Ja kuitenkin käsiala on hänen.Tästä alkaa tutkimusmatka ja lopulta arvoitus ratkeaa. Matkan myötä käy myös ilmi se, miten outoja teitä voi jokin runoaihio kulkeutua ennen sukeutumistaan runoksi. Se innostaa Mäkelää vertaamaan tapahtunutta myös Majakovskin tunnettuun esseeseen. Ei ole väliä miten lopputulokseen päästään; vain lopullinen runo on tärkeä.Hannu Mäkelä on julkaissut teoksia vuodesta 1965 lähtien, kaikkiaan yli 130 kirjaa. Kadonneen muistikirjan runot on Palladium Kirjojen sadas (100.) julkaistu teos.

Öljylamppu, Apina, Kalle-Pekka, Konfutse, Lohikäärme, Huilumies, Kuksa, Merenneito ja Kynäteline ovat esineitä, jotka -- 24 muun tavoin -- ovat eri teitä päätyneet kirjailija Hannu Mäkelän kotiin Nummi-Pusulan Sitarlaan. Ne eivät paljon puhu mutta saavat kirjoittajan muistin ja mielikuvituksen puhumaan. Tuloksena on lumovoimainen ja alati laajeneva verkko merkintöjä elämästä ja kulttuurista: lapsuudesta, ihmissuhteista iloineen ja pettymyksineen, matkoista ja matkustamisesta, kirjoista, kirjailijoistakin, ja oppimisesta joka ei lopu. Kukin esine saa oman pikku kertomuksensa, ja kirjan päättää tekijän ottamien mustavalkoisten valokuvien kavalkadi. Pienten esineitten hiljainen elämä kattaa koko kulttuurimme kirjon ulottuen myös kadonneisiin ja väliin niidenkin taakse.