Harry Salmenniemi

Harry Salmenniemen novellikokoelmassa aikuiset käyttäytyvät lapsellisesti ja tökerösti, mutta kaikkein tökeröin on Salmenniemi itse. Leikkipuiston ja hirmumyrskyn välillä arki natisee liitoksissaan. Painajaisten trampoliinilta ei ole poispääsyä. Kertoja kyyristyy tutkimaan varpaitaan, ja arvostetut kirjailijakollegat saavat päälleen kohtuuttomia herjoja. Teos alkaa perhe-elämän kuvauksilla ja suistuu riehakkaisiin mauttomuuksiin. Kokoelma kuvaa kirjallisuuden ja kirjailijoiden umpikujaa, mutta myös kuralätäköiden viehätystä. Tulikristalli päättää Salmenniemen kehutun novellikokoelmien sarjan, joka alkoi vuonna 2017 kokoelmalla Uraanilamppu.

Kun maailma suljettiinKeväällä 2020 maailmaan levisi merkillinen virus, joka tartutti kaikki. Oireet vaihtelivat: yhdet saivat kuumetta ja hengenahdistusta, toiset pakkomielteen hamstrata vessapaperia, kun taas kolmannet lauloivat parvekkeillaan ja neljännet myivät paniikissa kaikki osakkeensa.Tartunta on antologia, joka tallentaa teksteihinsä elämää noina merkillisinä poikkeustilan aikoina, jolloin tylsästä ja tavallisesta arjesta oli yhtäkkiä tullut himoittua arvotavaraa ja sen korviketta koetettiin valmistaa nostalgisilla nuoruuskuvahaasteilla ja videokahveilla. Kokoelman tekijöinä on eturivin kirjailijoita ja ajattelijoita, kuten Pontus Purokuru, Iida Sofia Hirvonen, Antti Ronkainen, Suvi Auvinen, Aino Vähäpesola, Antti Holma ja Harry Salmenniemi.

Uraanilamppu on ihmeellinen, kiero ja hauska päivitys suomalaiseen novelliperinteeseen. Se kuvaa yhtä tarkasti ääretöntä salaattia, kaikkien turistikohteiden järjetöntä yhdistelmää, fasistisen jalkapalloilijan mieltä ja kirjailijan pahaenteistä keskustelua kustantajan kanssa. Salmenniemen novellikokoelma kasvaa parodiaksi pikkukylämentaliteetista ja rasismista. Se on myös hillitöntä pilkantekoa kolmekymmentälukulaisesta miesten maailmasta, dystopiasta, jossa naiset on siirretty sivuun ja jossa myös lasta kutsutaan sukunimellä.

Valohammas on romaani lapsiperhearjesta ja työelämästä, kiireetön kuvaus ruuhkavuosista. Se päästää lukijansa keskelle nautinnollista, tyyntä kesäpäivää ja unenomaiselle työillalliselle Michelin-tähdellä palkittuun ravintolaan.Tarkka korva ja katse taltioivat kodin ja maailman ääniä ja näkyjä. Kolmivuotias höpöttelee, vauva opettelee ensimmäisiä äänteitä, aikuiset yrittävät keskustella, ymmärtää elämäänsä. Kertoja ajattelee, havaitsee, muistaa ja huvittuu. Yrittää nauttia kolmivuotiaan kanssa ryijynäyttelystä maakuntamuseossa, esittää älykästä keskustelijaa fenkolinkukkien äärellä.Valohammas on todistusvoimainen romaani elämän tärkeimmistä asioista, puheen ja sanojen merkityksestä, helteen läkähdyttävyydestä, kyselyiästä ja rakkaudesta. Se kuvaa erityisen elämänvaiheen, jossa perhearki on totta ja valvetta, työelämä unta ja valhetta.Kirja on itsenäinen osa romaanitrilogiassa, jonka aiemmat osat ovat Varjotajunta (2023) ja Sydänhämärä (2024).

Harry Salmenniemen novellikokoelmassa aikuiset käyttäytyvät lapsellisesti ja tökerösti, mutta kaikkein tökeröin on Salmenniemi itse. Leikkipuiston ja hirmumyrskyn välillä arki natisee liitoksissaan. Painajaisten trampoliinilta ei ole poispääsyä. Kertoja kyyristyy tutkimaan varpaitaan, ja arvostetut kirjailijakollegat saavat päälleen kohtuuttomia herjoja. Teos alkaa perhe-elämän kuvauksilla ja suistuu riehakkaisiin mauttomuuksiin. Kokoelma kuvaa kirjallisuuden ja kirjailijoiden umpikujaa, mutta myös kuralätäköiden viehätystä. Tulikristalli päättää Salmenniemen kehutun novellikokoelmien sarjan, joka alkoi vuonna 2017 kokoelmalla Uraanilamppu.

Harry Salmenniemen novellisarjan kolmas osa Uhrisyndrooma pureutuu sodan, rakkauden ja sukutraumojen maailmaan. Suomen sisällissotaa käydään italialaisessa vuoristokylässä. Sodan osapuolina on kaksi eri kauppaketjua. Rintamalla syntyy vauva, josta kapteenisto alkaa kiltisti huolehtia. Kirjoittaminen paljastuu sodan ja konfliktin alueeksi, mutta myös kaihoisan rakkauden kohteeksi. Kekseliäisyydellään Uhrisyndrooma osoittaa, ettei ole mitään, mihin novelli ei pystyisi. Laajojen kertomusten, pienten sirpaleiden ja esseemäisten tekstien väliin jännittyy maisema, joka tuijottaa lukijaansa yhtä arvoituksellisesti kuin vastasyntynyt.

Delfiinimeditaatio näyttää hulluuden, politiikan ja suoliston kohtaamisen vailla kaunistelua. Opimme, miten käsittää nuoren naisen elämä yksinomaan hänen vatsavaivojensa näkökulmasta, kuinka hampaidenpesu riistää uskottavuuden koko elämältä, millaisia ovat sairaalassa makaavan tädin poliittiseroottiset harhat, kuinka delfiinien ajatteleminen rauhoittaa mieltä. Oivaltavat kertomukset limittyvät esseistisiin, kulttuurikriittisiin pohdiskeluihin ja suoranaisiin hätä- huutoihin. Aina kun lohduttomuus on vyöryä päälle, hysteerinen nauru pelastaa tilanteen. Kaiken taustalla välkehtii järkensä menettänyt psykiatrihahmo, joka auttaa potilaitaan omasta näkökulmastaan. Delfiinimeditaatio on toinen osa Harry Salmenniemen novelliteossarjasta. Ensimmäinen osa Uraanilamppu oli vuoden 2017 kirjatapauksia.

Tilitoimiston pikkujoulut muuttuvat selittämättömästi orgioiksi. Osallistujat käyvät läpi, mikä kimpassa oikein meni pieleen. Ihmiskauppaa harjoittava yritys selvittää eettisiä periaatteitaan. Suomalainen huippupianisti pikadeittailee Nato-harjoitukseen osallistuvia sotilaita. Elinkeinoelämä esittää tulkintoja Caravaggion ja Rafaelin maalauksista. Harry Salmenniemen rakastettu novellisarja on edennyt pisteeseen, jossa lukija palkitaan nihkeällä seksillä ja ontoilla elämänohjeilla. Asiakaskorallin koettuaan lukija ymmärtää, miksi hänen kannattaa haudata kaikki vaikeat tunteensa. Lisäksi selviää, miksi Salmenniemi ei ole koskaan johtanut pientä itäsuomalaista kuntaa.

Triptyykki on arvostetun kirjailija Harry Salmenniemen kolmen kokeellisen novellin sarja. Vihkon novellit limittyvät ja kutoutuvat toisiinsa, yhdessä ne muovaavat kokonaista kuvaa. Novellien tekstiaines koostuu runoudelle tyypillisistä keinoista: katkoksista, vihjeistä, fragmenteista ja lyyrisen energian kauneudesta. Silti teos piirtää tarkalla ja herkällä otteella esiin erästä suhdetta, tilanteita joista se koostui, ihmistä. Nykynovellin mestarina Salmenniemi onnistuu täyttämään teoksen jokaisen yksityiskohdan harvinaislaatuisella kirkkaudella.

Kun toinen lapsi on syntymässä, ensimmäinen sairastuu. Yhtäkkiä on toimittava ja selvittävä aivan uudessa tilanteessa. Sydänhämärä kuljettaa lukijan teho-osastolle, synnytyssaliin, lumikasan päälle ja öiseen kotiin.Isä valvoo lapsen vierellä sairaalassa, näkee ja kuulee kaiken. Ympärillä hoitajat vaihtuvat, laitteet piippaavat, keskiössä on koko ajan lapsi ja toipuminen, uuden arjen opettelu. Tarkasti havainnoiva romaani kysyy, mitä tapahtuu silloin kun kaikki tapahtuu. Jatkuvan väsymyksen, huolen ja ahdistuksen taustalla kajastaa lempeys ja lämpö. Ja jossakin odottavat jo leikit, nauru ja vauvan ensimmäinen hymy.

Autofiktiota ja sen parodiaa yhdistävä Varjotajunta kuvaa junamatkaa, hieman kuivaa croissantia, koti-ikävää, lapsen ihanuutta, jatkuvaa huolta ja saniteettitilojen etsimistä.Salmenniemi luo pysäyttävän monisyisen kuvan niin Mall of Triplasta, perhe-elämästä kuin Helsingin katukuvastakin. Romaani kasvaa tutkielmaksi siitä, millaista on olla elossa juuri nyt. Kaikkea kannattelee kielellinen tarkkuus ja herkkyys, joka saa aistimaan ympäristöä pelottavan tarkasti.Varjotajunta on myös kuvaus kulttuurijournalismin onttoudesta. Älykkäiden ja sivistyneiden ihmisten kohtaamiset uhkaavat koko ajan muuttua järjettömäksi höpötykseksi, jonka keskeinen tuottaja on kirjailija itse.Runeberg-palkintoehdokas 2024

Harry Salmenniemen novellisarjan kolmas osa Uhrisyndrooma pureutuu sodan, rakkauden ja sukutraumojen maailmaan. Suomen sisällissotaa käydään italialaisessa vuoristokylässä. Sodan osapuolina on kaksi eri kauppaketjua. Rintamalla syntyy vauva, josta kapteenisto alkaa kiltisti huolehtia. Kirjoittaminen paljastuu sodan ja konfliktin alueeksi, mutta myös kaihoisan rakkauden kohteeksi. Kekseliäisyydellään Uhrisyndrooma osoittaa, ettei ole mitään, mihin novelli ei pystyisi. Laajojen kertomusten, pienten sirpaleiden ja esseemäisten tekstien väliin jännittyy maisema, joka tuijottaa lukijaansa yhtä arvoituksellisesti kuin vastasyntynyt.

Kirjailija kohtaa berliinin kaupungin taidemuseossa installaation. Hän kulkee siinä, tarkastelee ja ihmettelee sitä. Havainnoista herää koko joukko eritasoisia kysymyksiä ja vastauksia, joita Mikko Rikalan galleriatilaa hahmotteleva ja katsojan liikettä imitoiva valokuvasarja täydentää. Absurdes Berliner Tagebuch on Harry Salmenniemen samannimistä teoskokonaisuutta kommentoiva ja reflektoiva vihko.

Yö ja lasi on yli kymmenen vuoden työn tulos. Ehtymätön, kunnianhimoinen teos koostuu yhdeksästä erilaisesta osasta ja osoittaa runoutemme voiman. Klassisin tyyli yhdistyy suvereenisti kokeellisuuteen, pienet päiväkirjamaiset runot laajoihin runoelmiin. Kaiken takana sykkii olemassaolon ihmetys, jonka äärellä kauhu ja nauru vuorottelevat, yö ja lasi syleilevät.Salmenniemi on kirjoittanut mittakaavassaan ja syvyydessään poikkeavan teoksen, jota runon ystävän ei ole helppo eikä vaikea lukea; se on pakko lukea.