Heikki Mansikkaniemi

Kirja kertoo monitaituri Kalle Salosta.Hän oli siirtolainen, kirvesmies, poliitikko ja osuustoimintamies.

Ruotsista muuton jälkeen matkani suuntautui Vaasan ammattikouluun. Koska tulevaisuus oli epävarmaa, niin hain paikkaa Närpiön kansalaisopistosta. Minut valittiin. Työ oli raskasta iltatyötä, joten päätin hakea vuoden 1986 keväällä Lohjan ammattikouluun Ruotsin ja englannin opettajaksi. Sinne minut valttiin. Lohjan ammattikoulussa vierähti lähes 30 vuotta. Asuinpaikaksi valikoitui Karjaa.Ruotsista muuttamineen sisältyy paljon ongelmia. Suurin ongelma on asunto. Aluksi asuin opiskelija-asuntolassa, kunnes löysimme toisen opettajan kanssa pienen murjun Vaasan keskustasta. Työnantajalla ei ollut vähäisintäkään halua auttaa asunnon etsinnässä. Kaikki muu menikin sitten plussan puolelle.Närpiön ajan asuin syntymäkodissa ja hankin ajokortin ja auton. Lohjan aikana hankimme oman rivitalon Karjaalta.

Turun yliopistossa suoritettujen perustutkintojen j lkeen sain t it opettajana Paraisilta kahdeksi vuodeksi. Koska ty t loppuivat, niin oli suunnattava kurssi Ruotsiin, jossa siihen aikaan oli runsaasti kotikielen opettajan virkoja haettavana. Her sin uuteen todellisuuteen Eskilstunassa. Kuljeskelin pitkin k yt vi viikkoja, ennen kuin p sin v hitellen ty n alkuun. Yksin isyytt ja tyhjyytt korosti sekin, ett olin ainut suomenkielinen opettaja Skogstorpin rehtorialueella. Taakkaa lis si se, ett jouduin opettajaksi nelj lle koululle. Oli v h n vaikea organisoida ty t , koska minulla ei ollut omaa autoa. Jouduin turvautumaan toisten apuun ja py r n. Aika nopeasti kohtasin ruotsalaisen rasismin. Paitsi suomen kielen heikko asema niin jouduin suoranaisen terrorin kohteeksi. Py r ni varastettiin usein siit huolimatta, ett se oli sis tiloissa. Samoin kuulin jatkuvasti finnj vel-huutoja ja huutoja, mit sin t ll teet. Koulu ei tehnyt mit n. Ei edes puhutellut oppilaita. V lill k vin Suomessa auskultoimassa valmistautuakseni p tev ksi opettajaksi. Samalla etsin t it Suomesta, mutta niit ei l ytynyt. Ei auttanut muu kuin palata Ruotsiin. T ll kerralla valitsin Upplands- Bron. Oletin maaseudulla olevan rauhallisia lapsia, mutta siell vasta menoa ja meteli riitti. Kahden vuoden p st onnistuin saamaan t it Tukholman Tenstasta luokanopettajana. Se olikin parasta aikaa l hes 10 vuoden Ruotsissa oleskelun aikana. J ringen koulun oppilaista ja opettajista noin puolet oli suomenkielisi . Jouduin kuitenkin sielt sitten jatkamaan Tenstan K mpingen yl asteen opettajaksi ja seuraamaan oppilaitani sinne J ringest . Olin ollut mukana taistelussa saada suomenkielist opetusta my s yl asteella. K mpingen koulu oli t ysin siirtolaisvaltainen. Siell opiskeli yli sataa kansallisuutta ja opetettiin noin 60 kotikielt . Jouduin kuitenkin erimielisyyksiin rehtorin kanssa moittiessani koulun huonoa kuria ja j rjestyst . H n kehotti minua muuttamaan Suomeen. Otin kehotu