Heikki Paunonen

Gimma, brenkku ja dorga ovat useimmille tuttuja sanoja, mutta oletko koskaan miettinyt, kuinka paljon Stadin slangissa on sanoja tytöstä, tyhmästä tai alkoholista? Ehkä et, mutta vastaus löytyy tästä sanakirjasta. Muita suosittuja aihepiirejä ovat mm. poliisi ja maalainen.Tämä sanakirja perustuu Heikki ja Marjatta Paunosen Stadin slangin suursanakirjaan Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (2000), josta he saivat vuonna 2001 Tieto-Finlandia-palkinnon.Hakusanoina ovat yleiskielen sanat, kuten tyttö ja tyhmä. Joka sanan kohdalla on mainittu kaikki siitä Stadin slangissa käytetyt vastineet käyttöaikoineen. Hakusanoja on yhteensä yli 11 000.Slangi ei ole koskaan ollut sosiaalisesti korrektia kieltä. "Mikään luonnollinen ei ole häpeällistä", teroitti professori Matti Kuusi opiskelijoilleen 1960-luvulla. Tämä periaate on ohjannut Heikki Paunosta slanginkeruussakin. Tässäkään kirjassa mitään ei ole sensuroitu.Tämä kirja on myös opas Helsingin kaupunki- ja kulttuurihistoriaan yli sadan vuoden ajalta. Siitä löytyy niin 1900-luvun alkupuolen kengänkiillottajapoikien, blankkareiden ja jynssäreiden, kuin sata vuotta myöhempien graffitintekijöiden, peinttaajien ja kyhääjien, käyttämät sanat.

Slangiin ei voi duunaa kielioppii, sitä ku bamlataan ni monel taval. Mut idiksii siitä, miten sen skrivaaminen on snygimpää, sä hittaat täst kniigast. Siin on pelkkää slangii. Kniigas on kans infoo siit, mis slangii on bamlattu, mist sanat on tullu ja miten slangi on muuttunu. Monet niistki, ku ei oo moneen vuoteen bamlannu slangii, hiffaa, ett sehän on mun oma skidiaikojen kieli, joka on ollu jossain jemmas. Nyt on aika tsögaa se framille ja alkaa skrivaa vaik omii muistoi slangiks. Saat idiksii siihenki. Skrivaajat:Slangiproffa Heikki Paunonen on tutkinu slangii 1970-luvult asti. Sen buli sanakirja Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii sai Tieto-Finlandian 2001. Virve Kuutar on skrivannu slangiks juttui moneen aviisiin ja opettaa slangii.

Niin sanottu helsinkiläinen s - ja helsinkiläisten puhe ylipäätään - on yli vuosisadan herättänyt huomiota, ja monesti paheksuntaa. Pääkaupunkia on pidetty syntisenä paikkana verrattuna viattomaan maaseutuun, ja stadilaisten kielenkäyttöön on liitetty paheellisia mielikuvia.Stadin syntinen s on kiehtova sukellus Helsingin puheen historiaan. Pienen kielen ilmiön - s:n - kautta tarkastellaan koko Helsinkiä ja sen suhdetta muuhun Suomeen ja suomeen.S:n tarina kuljettaa samalla kertomusta kaupungistumisen haasteista sekä Helsingin identiteetin ja imagon muotoutumisesta 1860-luvulta aina 2000-luvulle saakka.FT Mia Halonen on Helsingin yliopiston suomen kielen dosentti ja yliopistotutkija Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa Jyväskylän yliopistossa. Hän on tutkinut erityisesti puhuttua vuorovaikutusta ja sosiofonetiikkaa.FT Samu Nyström on Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti. Hän on erikoistunut kaupunkihistoriaan ja tieteen popularisoimiseen.FT Heikki Paunonen on suomen kielen emeritusprofessori, joka on kenties tunnetuin slangitutkimuksistaan mutta joka kielentutkijoiden keskuudessa tunnetaan uraauurtavana sosiolingvistinä.FT Johanna Vaattovaara on suomen kielen dosentti Helsingin yliopistossa ja apulaisprofessori Tampereen yliopistossa. Hän on tutkimuksissaan keskittynyt murreasenteisiin, kielitietoisuuteen ja kielikäsityksiin.Stadin syntinen s on vertaisarvioitu teos.

Mul kanissa on palsa ja aborkat mä möin, laulettiin Stadissa 1900-luvun alussa. Kanin tuntevat kaikki, mutta aborkat ei ole yhtä tuttu sana.Mutta mistä ne ovat peräisin? Entä safka, lafka, mesta ja voda? Kanttulivei voi käydä kenelle tahansa, prenikan voi jokainen saada rintaansa ja takin voi jättää narikkaan. Sloboa Stadissa kertoo kaikkien näiden sekä yli 500 muun Stadin slangin venäläisperäisen sanan tarinan. Entä monille tuttu tsuikka, suikka: onko se peräisin sotilasslangista? Ei, kertoo kirja, sillä Mannerheim johti paraatia toukokuussa 1918 karvatšuikka päässä.Osa sanoista, kuten tšubu, tšaikkari ja tširinga, on jo kadonnut kielestä. Mutta natsku elää vielä pihoilla ja nuoret soittavat yhä skraittaa.Tsaarinvallan aikana venäläisyys näkyi ja kuului Helsingissä. Maroosiryssät mainostivat äänekkäästi jäätelöä. Sotilaat olivat tuttu näky kaupungilla ja issikat, ja vossikat odottivat droškineen asiakkaita pirssissä. Helsingissä kohtasi silloin kaksi eri kulttuuria. Ruotsin aikaan juotiin hollantilaisten Etelä-Kiinasta tuomaa teetä. Venäläisten saavuttua se vaihtui pohjoiskiinalaiseksi tšaijuksi ja tšaikaksi.Kaikkiaan teoksessa on noin 860 hakusanaa. Mukana on myös muista kielistä tulleita sanoja, kuten makasiini. Aina ei voi olla varma, onko jokin sana lainattu idästä vai lännestä. Monet sanat ovat kulkeutuneet Suomeen kahtaalta.Matkan varrella monen sanan merkitys on ehtinyt muuttua. Remontti-sanakin on tarkoittanut alun perin ranskassa uusien hevosten ostamista ratsuväelle. Sana-artikkelit kertovat monikielisestä ja -kulttuurisesta Helsingistä. Koska suuri osa Helsingin puhekielen ja slangin venäläisperäisistä sanoista on kulkeutunut Stadiin muualta Suomesta, kirja avaa uuden näkökulman koko venäläiseen Suomeen.