Heikki Rönkkö

Yhä hämärää on posthumanistinen lähiöarjen dokumentti. Se on perhesarjakuva ilman piirrettyjä ihmishahmoja ja tutkielma siitä prosessien rihmastosta, jota olemassaoloksi kutsutaan.Heikki Rönkkö (s. 1983) on Helsingissä asuva ja työskentelevä sarjakuvantekijä.

Suomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhlien aikaan vuonna 2011 Ville Hänninen ja Harri Römpötti loivat katsauksen tärkeimpiin kotimaisiin taiteilijoihin haastattelukirjassaan Päin näköä. Kymmenen vuotta myöhemmin Römpötti nostaa Taas päin näköä -kirjassa esiin tusinan seuraavan sukupolven taiteilijoita. Mukana ovat JP Ahonen, Juliana Hyrri, Leo Kuikka, Kaisa Leka, Reetta Niemensivu, Emmi Nieminen, Jenna Oldén, Ville Pirinen, Heikki Rönkkö, Tiitu Takalo, Petteri Tikkanen ja Emmi Valve. Haastattelujen ohella kaikki ovat tehneet kirjaan uuden sarjakuvan ja kertovat sen synnystä.Harri Römpötti on työskennellyt vapaana toimittajana ja kriitikkona vuodesta 1989. Sarjakuva on aina kuulunut hänen erikoisaloihinsa. Vuonna 2001 Suomen sarjakuvaseura nimitti Römpötin sarjakuvaneuvokseksi ansioistaan kriitikkona.

Viisitoista sarjakuvataiteilijaa dokumentoi saman päivän päiväkirjoihinsa. Ensimmäinen huhtikuuta 2020, aprillipäivä, keskiviikko ja tavallinen arkipäivä monille. Vai oliko?Päivän sarjakuva kertoo millaisena sarjakuvapiirtäjät kokivat 1.4.2020 päivän. Päivä oli haasteellinen, sillä korona oli ottanut otteensa ja siihen totuteltiin niin Iisalmessa kuin Roomassakin. Toinen murehtii lomautuksia talon lämmityksen ohella, kun toisaalla kauhistellaan ihmismäärää leikkipuistossa. Muualla on muut huolet, mielikuvitus vie toisaalle turvaan tai ihan tavan päivä tiskialtaan äärellä. Päivän sarjakuva nivoo onnistuneesti yhteen eri tyylejä, näkökulmia sekä taitavia sarjakuvataiteilijoita.Tekijäkaarti on alansa parhaimmistoa. Päivänsä ovat sarjakuvalehteen piirtäneet Kati Kovács, Heikki Rönkkö, Maria Björklund, Jupu Kallio, Kaltsu Kallio, Ina Majaniemi, Solja Järvenpää, Tea Tauriainen, Jukka Tilus, Mika Myyry, Jouko Nuora, Ville Pynnönen, Benjamin Bergman, Kivi Larmola ja Tommi Hämäläinen.

ASDF Boot on vastuuttoman vanhemmuuden, kireiden perhesuhteiden ja kolmannen maailmansodan karikoissa törmäilevä sanaton sukellusvenematka ihmisyyden syvään päätyyn. Se on seikkailukertomus ilman seikkailua ja komedia ilman huumoria.Heikki Rönkkö (s. 1983) on Helsingissä asuva ja työskentelevä sarjakuvataiteilija.

Vuonna 1995 Helsingin Sanomat julkaisi pari mielipidettäni, kunnes päätoimittaja Janne Virkkunen ilmoitti kolumnissaan ettei Suomi ole sellainen maa jossa täysin uusia asioita tuodaan julkisuuteen lehtien palstoilla, vaan niiden kehittelyä varten on olemassa moniaitakin puolueita!Siiryin some-vaikuttamiseen. On sanottu uuden ajatuksen omaksumisen omaa toimintaa muuttavaksi käytännöksi voivan viedä hyvinkin vuosikymmeniä.

P.O.E. on surumielinen tieteiskertomus syyllisyydestä, sovituksesta ja rauhasta.

Dead Genesis Split Series -kääntösarjakuvasarjan viidennen osan jakavat Roope Eronen ja Heikki Rönkkö.Roope Eronen (s. 1982) esittelee meille Melissan Helsingistä. Melissa on punkkari, kulkuri ja pummi, mutta ennen kaikkea androidi. Ja varas. Melissa päätyykin kiven sisään, pinteeseen, josta ainoastaan sielunkumppani voi hänet pelastaa. Pahaksi onneksi akku alkaa loppua eikä laturia ole mukana. Mikä nyt neuvoksi? Hauska ja koskettava tieteissarjakuva pohtii yksilön oikeuksia, velvollisuuksia ja vapauksia, ystävyyttä unohtamatta.Heikki Rönkön (s. 1983) ”Toinen linna” on eksistentialistinen toimintaseikkailu Kafkan ja Super Marion hengessä. Pieni anonyymi päähenkilö, ”Sinä”, etenee vaivalloisesti suuressa maisemassa, joka muistuttaa vuoroin arkimaailmaa, vuoroin jonkinlaista sadistista tasohyppelypeliä, kohdaten monimutkaisia tehtäviä ja hurjia vastustajia. Onko ennalta annettu määränpää mielivaltainen, jopa mahdoton? Miksi sen tavoittelua ei silti voi keskeyttää? Olisiko maailmassa tilaa muillekin kuin apulaisille ja vihollisille? Eikö elämässä voisi olla muutakin sisältöä kuin jatkuva eteneminen? Mitä siellä linnassa muka on niin tärkeää? Ja kuka näitä kysymyksiä oikeastaan edes esittää?

Aurinko herää ja elämän kipinä lankeaa maahan. Rohkein laskeutuu jo puusta, ja saa palkinnokseen nuolesta silmäänsä. Kaupungit nousevat ja romahtavat, sivilisaatiot tulevat ja menevät, yhden ravinto on toisen myrkky. Elämä jatkuu - tai pikemminkin ei, luojan kiitos!Heikki Rönkön (s. 1983) esikoissarjakuva-albumi Phases on ihmisen mielettömyyttä kuvaava sanaton odysseia läpi kulttuurin, elämän ja maailman itsensä evoluution eri vaiheiden.

Pienessä maassa kaikkien sanotaan tietävän toisensa, ja siten ikäänkuin jakavan keskenään yhteisen totuuden. Silti käsitykset voivat perustua vääriin tietoihin tai tarkoituksella leviteltyihin huhuihin. Toisaalta totuuden sanotaan modernissa ajassa syntyvän yksilöiden kokemuksista.Tämä on yhden Kalervon tarina suomenkielisenä Suomessa ja Euroopassa. Se on kirjoitettu Suomen sotahistoriaa uhkuvien Espoon kirjastojen hyllyjen välissä, iltakoulukaveri Tainan rohkaisemana Tapiolan baarin tiskillä, Haukilahden pystybaarissa Haikaranpesän vahtimestarin innostamana, Moskovan ja Rooman kahviloissa vastauksena kysymykseen miksi jotkut sivistyneet länsieurooppalaiset kutsuvat Suomea läntisen ajattelun umpiperäksi.

Omaperäisiä Havukka-ahon ajattelijoita he olivat kaikki tyynni. Heidän "vilosohviansa" sisälsi kansanviisauksia ja perimätietoutta, joka oli sukupolvien saatossa jalostunut taidoksi raivata umpimetsiä elintilaksi itselle ja kotieläimille karuissa olosuhteissa eurooppalaisen sivistyksen äärirajoilla. He tiesivät syntyneensä ja kasvaneensa omassa ympäristössään; siihen kuuluivat ihmiset, esi-isien kalmistot, maisemat, perinteet kristillisine perhejuhlineen ja ennen kaikkea omaperäinen vahva puhekieli. Se oli tietoa siitä että heikkokin, eikä yksin vahva, kuuluu johonkin paikkaan, ihmisten yhteisöön; että on jotakin mikä yhdistää.